Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Helmitaaperot -09 ~elokuussa 2010~
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="siniraita, post: 21923480, member: 34876"]</p><p>Mä voisin oma napaisesti aloittaa kuulumisten "kertomisella" ;</p><p></p><p>Keväällä kirjoitinkin kuinka väsynyt olen ja kuinka podin syyllisyyttä milloin mistäkin ja niistä paniikkikohtauksista joita sain kun olin pois perheeni luota vaikka pikkujouluissa. En myöntänyt silloin vielä itselleni missä mennään. Sitten tilanne vaan paheni, tuli törkeitä yövalvomiskausia, murehdin yöt milloin mitäkin ja aloitin työt jotka myöskään ei maailman yksinkeratisinta ole 5 lapsen kera päivystää ja tehdä töitä muutama vuorokausi putkeen.</p><p>Mulle ilmaantui vaan pahempia paniikkikohtauksia, syömisongelmia etten pystynyt lopulta syömään muuta kuin ruisleipää, puuroa, piimää,kahvia ja teetä.Vatsaoireet paheni ja koko yläkroppa meni lopulta jumiin etten voinut mitenkään enää olla ja kävin hierojalla joka ei ikinä saanut lihaksia auki kun oli niin hirveä jännitys lihaksissa.Silloin menin lääkäriin ja sain paniikkikohtauksiin lääkkeen (joka ei sitten lopulta auttanut)</p><p>Olin aina vaan väsyneempi, itkuisempi, omiin ajatuksiini vetäytyvämpi ja surullinen.Myös näin vaan kaikki tekemättömät työt ja koetin niitä tehdä mutta eihän ne kotityöt ikinä lopu. Pian huomasin hokevani hyvin usein iltaisin etten kohta enää jaksa.</p><p>Maaliskuun lopulla tapahtui käänne joka suisti minun elämäni aivan raiteiltaan ja teki elämästäni maanpäällisen helvetin jota en voinut kuvitellakkaan olevan..</p><p>Mies ilmoitti btw-tyyliin ettei enää jaksa minua ja minun väsynyttä elämääni ja sanoi ettei olekkaan rakastanut minua pitkiin aikoihin ja haluaa minusta eron. Sanoi hakevansa itselleen oman asunnon.</p><p>Minä puhuin ja rukoilin ettei menisi pois kun häntä siinä kohtaa olisin eniten tarvinnut, puhuimme paljon mutta mies ei vaan muuttanut mielipidettään ja halusi lähteä.</p><p>siinä vaiheessa se oli piste iin päälle ja minä romahdin ja menin tuhansiksi palasiksi ja jollain lailla lopuin olemasta.</p><p>Siitä luonnollisesti seurasi ensin töistä sairaslona kun en vaan pysynyt kasassa ja koetin jutella miehelleni ettei voi luovuttaa ja parisuhteessa vaan tulee kriisejä joista yhdessä voi selvitä.Samoin että ei 20 vuoden rakkaus niin vain häviä.</p><p>hakeuduin uudelleen lääkärille sillä en enää voinut syödä mitään vaan oksensin kaiken pois tahtomattani.Kroppa teki topin kun en itse ymmärtänyt lopettaa. Jouduin sairaalaan anoreksian ja totaalisen loppuunpalamisen vuoksi, ja myös elämäntilanne kriisin vuoksi. samaan aikaan kun jouduin sairaalaan niin mies auliisti kertoi miettineensä asian loppuun ja haki itselleen asunnon ja haki asumuseron.Siitä putosin jonnekki syvään, pimeeseen josta ei nousta ylös. vaikka kuinka yritin nousta ja polkea itseäni sieltä ylös sitä syvemmälle vajosin.</p><p>Olin sairaalassa, mies ei soittanut, ei käynyt, minä en voinut soittaa kun hänen ääni puhelimessa oli aivan jäinen, lapsille en voinut soittaa sillä se järjetön ikävä oli ihan kohtuuton. Eli olin ihan umpikujassa.Mies hoiti lapsia toki mutta en vaan voinnut tehdä mitään.Minut oli jätetty sairaalaan ja olin siellä yksin.Kuinka silloin olisinkaan tarvinnut syliä, halia ja rakkautta.vaikka hoitajat kuinka paljon vaan jutteli, istui sänkyni laidalla ja koetti auttaamutta koin että lopun olemasta ihan kirjaimellisesti, kuihdun vaan olemasta. Lähellä se kävikin sillä painoni oli jo pudonnut niin paljon etten ollut kuin luukasa. maha ei vaan vetänyt mitään. En muista juurikaan ajasta mitään sillä ei ollut energiaa, jaksamista eikä liioin halua.</p><p>Minua vaan lohdutti ihan mieletön ystävä ja sukulaisten piiri ympärilläni jotka soittelivat joka päivä ja tulivat katsomaan.He kannattelivat kun en itse enää jaksanut kun olin luovuttanut. En tiedä olenko muistanut kaikkia heitä edes kyllin kiittää miten tärkeitä he ovat minulle ja kuinka he jaksoivat soitella kaikesta huolimatta, vaikka en jaksanut aina edes puhua tai vaan itkin. Joillekkin olin ainakin tärkeä.Usein mietin aika mustasti kuinka lastenkin olisi parempi olla kun en olisi heidän kanssaan kun en jaksaisi kuitenkaan. Eli ei ollenkaan minua tai minun ajatusmaailmaa.Kuinka pian yltiöpositiivisesta ihmisestä joka aina oli valmis auttamaan muita, lohduttamaan ja kuuntelemaan olikin muuttunut lähes itsetuhoiseksi, mustin ajatuksin omaavaksi luukasaksi joka ei nähnyt edessän enää tulevaisuutta lainkaan. Hoitajat sanoivat että onhan sinulla kuitenkin lapset vaikka mies lähti, sekään ei saanut minuun mitään yritystä selviytyä.</p><p>Pääsin kotilomalle kun pikkuisen pystyin syömään ja kun tulin kotiin mies ilmoitti ykskantaan että muuttaa pois että asunto on ja paperit on selvät. Pakkasin robottina hänen vaatteet ja teimme "hopeista jaon" ja se oli siinä, nostelin muuttolaatikot hänen autoon ja niin olin 5 lapsen loppuunpalanut syömishäiriöinen yh- äiti. Ekana päivänä ihan maanisesti siivosin ja pesin joka paikan, pesin mieheni meidän talosta pois. Kuinka kamalaa oli yrittää lasten edessä olla reipas vaikka sisällä ei ollut mitään ehjänä.Kuinka shokki oli lapsille kun isi lähti ja koetin olla heille vahva ja selittää ettei se johtunut heistä.</p><p>Väsyin entisestään kun olinkin 24/7 vastuussa kaikesta.Lapsista, itsestäni, talosta ja elannosta.Yllättäen talossa olikin pikku vikoja joita korjailin taitojeni mukaan, onneksi rakas veli auttoi niin paljon perheineen että siitä olen edelleenkin niin onnellinen ja kiitollinen.Toinen veli oli vaimonsa kanssa yötä meillä etten ollut yksin tai äitini. Miten iltaisin otin unilääkkeen että voin edes nukkua, miten illalla oli kamalaa kun lapset nukkui ja yhdessä remontoidun talon seinät huusikaan muistoja. En pystynyt keskittymään mihinkään vaan kuljin ikkunasta toiseen ja katselin mieli tyhjänä ulos pimeyteen ja toivoin että joku herättää minut siitä painajaisesta.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="siniraita, post: 21923480, member: 34876"] Mä voisin oma napaisesti aloittaa kuulumisten "kertomisella" ; Keväällä kirjoitinkin kuinka väsynyt olen ja kuinka podin syyllisyyttä milloin mistäkin ja niistä paniikkikohtauksista joita sain kun olin pois perheeni luota vaikka pikkujouluissa. En myöntänyt silloin vielä itselleni missä mennään. Sitten tilanne vaan paheni, tuli törkeitä yövalvomiskausia, murehdin yöt milloin mitäkin ja aloitin työt jotka myöskään ei maailman yksinkeratisinta ole 5 lapsen kera päivystää ja tehdä töitä muutama vuorokausi putkeen. Mulle ilmaantui vaan pahempia paniikkikohtauksia, syömisongelmia etten pystynyt lopulta syömään muuta kuin ruisleipää, puuroa, piimää,kahvia ja teetä.Vatsaoireet paheni ja koko yläkroppa meni lopulta jumiin etten voinut mitenkään enää olla ja kävin hierojalla joka ei ikinä saanut lihaksia auki kun oli niin hirveä jännitys lihaksissa.Silloin menin lääkäriin ja sain paniikkikohtauksiin lääkkeen (joka ei sitten lopulta auttanut) Olin aina vaan väsyneempi, itkuisempi, omiin ajatuksiini vetäytyvämpi ja surullinen.Myös näin vaan kaikki tekemättömät työt ja koetin niitä tehdä mutta eihän ne kotityöt ikinä lopu. Pian huomasin hokevani hyvin usein iltaisin etten kohta enää jaksa. Maaliskuun lopulla tapahtui käänne joka suisti minun elämäni aivan raiteiltaan ja teki elämästäni maanpäällisen helvetin jota en voinut kuvitellakkaan olevan.. Mies ilmoitti btw-tyyliin ettei enää jaksa minua ja minun väsynyttä elämääni ja sanoi ettei olekkaan rakastanut minua pitkiin aikoihin ja haluaa minusta eron. Sanoi hakevansa itselleen oman asunnon. Minä puhuin ja rukoilin ettei menisi pois kun häntä siinä kohtaa olisin eniten tarvinnut, puhuimme paljon mutta mies ei vaan muuttanut mielipidettään ja halusi lähteä. siinä vaiheessa se oli piste iin päälle ja minä romahdin ja menin tuhansiksi palasiksi ja jollain lailla lopuin olemasta. Siitä luonnollisesti seurasi ensin töistä sairaslona kun en vaan pysynyt kasassa ja koetin jutella miehelleni ettei voi luovuttaa ja parisuhteessa vaan tulee kriisejä joista yhdessä voi selvitä.Samoin että ei 20 vuoden rakkaus niin vain häviä. hakeuduin uudelleen lääkärille sillä en enää voinut syödä mitään vaan oksensin kaiken pois tahtomattani.Kroppa teki topin kun en itse ymmärtänyt lopettaa. Jouduin sairaalaan anoreksian ja totaalisen loppuunpalamisen vuoksi, ja myös elämäntilanne kriisin vuoksi. samaan aikaan kun jouduin sairaalaan niin mies auliisti kertoi miettineensä asian loppuun ja haki itselleen asunnon ja haki asumuseron.Siitä putosin jonnekki syvään, pimeeseen josta ei nousta ylös. vaikka kuinka yritin nousta ja polkea itseäni sieltä ylös sitä syvemmälle vajosin. Olin sairaalassa, mies ei soittanut, ei käynyt, minä en voinut soittaa kun hänen ääni puhelimessa oli aivan jäinen, lapsille en voinut soittaa sillä se järjetön ikävä oli ihan kohtuuton. Eli olin ihan umpikujassa.Mies hoiti lapsia toki mutta en vaan voinnut tehdä mitään.Minut oli jätetty sairaalaan ja olin siellä yksin.Kuinka silloin olisinkaan tarvinnut syliä, halia ja rakkautta.vaikka hoitajat kuinka paljon vaan jutteli, istui sänkyni laidalla ja koetti auttaamutta koin että lopun olemasta ihan kirjaimellisesti, kuihdun vaan olemasta. Lähellä se kävikin sillä painoni oli jo pudonnut niin paljon etten ollut kuin luukasa. maha ei vaan vetänyt mitään. En muista juurikaan ajasta mitään sillä ei ollut energiaa, jaksamista eikä liioin halua. Minua vaan lohdutti ihan mieletön ystävä ja sukulaisten piiri ympärilläni jotka soittelivat joka päivä ja tulivat katsomaan.He kannattelivat kun en itse enää jaksanut kun olin luovuttanut. En tiedä olenko muistanut kaikkia heitä edes kyllin kiittää miten tärkeitä he ovat minulle ja kuinka he jaksoivat soitella kaikesta huolimatta, vaikka en jaksanut aina edes puhua tai vaan itkin. Joillekkin olin ainakin tärkeä.Usein mietin aika mustasti kuinka lastenkin olisi parempi olla kun en olisi heidän kanssaan kun en jaksaisi kuitenkaan. Eli ei ollenkaan minua tai minun ajatusmaailmaa.Kuinka pian yltiöpositiivisesta ihmisestä joka aina oli valmis auttamaan muita, lohduttamaan ja kuuntelemaan olikin muuttunut lähes itsetuhoiseksi, mustin ajatuksin omaavaksi luukasaksi joka ei nähnyt edessän enää tulevaisuutta lainkaan. Hoitajat sanoivat että onhan sinulla kuitenkin lapset vaikka mies lähti, sekään ei saanut minuun mitään yritystä selviytyä. Pääsin kotilomalle kun pikkuisen pystyin syömään ja kun tulin kotiin mies ilmoitti ykskantaan että muuttaa pois että asunto on ja paperit on selvät. Pakkasin robottina hänen vaatteet ja teimme "hopeista jaon" ja se oli siinä, nostelin muuttolaatikot hänen autoon ja niin olin 5 lapsen loppuunpalanut syömishäiriöinen yh- äiti. Ekana päivänä ihan maanisesti siivosin ja pesin joka paikan, pesin mieheni meidän talosta pois. Kuinka kamalaa oli yrittää lasten edessä olla reipas vaikka sisällä ei ollut mitään ehjänä.Kuinka shokki oli lapsille kun isi lähti ja koetin olla heille vahva ja selittää ettei se johtunut heistä. Väsyin entisestään kun olinkin 24/7 vastuussa kaikesta.Lapsista, itsestäni, talosta ja elannosta.Yllättäen talossa olikin pikku vikoja joita korjailin taitojeni mukaan, onneksi rakas veli auttoi niin paljon perheineen että siitä olen edelleenkin niin onnellinen ja kiitollinen.Toinen veli oli vaimonsa kanssa yötä meillä etten ollut yksin tai äitini. Miten iltaisin otin unilääkkeen että voin edes nukkua, miten illalla oli kamalaa kun lapset nukkui ja yhdessä remontoidun talon seinät huusikaan muistoja. En pystynyt keskittymään mihinkään vaan kuljin ikkunasta toiseen ja katselin mieli tyhjänä ulos pimeyteen ja toivoin että joku herättää minut siitä painajaisesta. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kamala Harri: ”Jos joku murtautuu kotiini, hänet ammutaan”
Eilen 23:21
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Keskusta vaatii eroa - "operoi Kremlin tahtipuikon osoittamalla tavalla"
Eilen 22:40
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Demokraatit lietsovat vihaa
Eilen 22:31
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Tavion kielteisessä Ukraina-päätöksessä ei ollut kyse rahasta
Eilen 22:05
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Natsit olivat perustamassa Vihreää liikettä
Eilen 21:51
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Onko turn-off, jos miehen serkku kannattaa vassareita?
Eilen 21:49
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Vassari on ennenkin marssinut Venäjälle hakemaan apua
Eilen 21:48
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Onko turn-off, jos miehen serkku kannattaa perussuomalaisia?
Eilen 21:48
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
RELAATIO 1040 - IB
Started by vierailija
Sunnuntai klo 14:36
Luettu: 12K
Aihe vapaa
2.
Uusi miss Suomi 2024
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 03:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
3.
"Suomi tarvitsee osaajia ulkomailta" - miksei suomalaisista voi kouluttaa niitä osaajia?
Started by Echo
Sunnuntai klo 19:19
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Donald Trump. Kuunnelkaa tämä linkki Lissu ja Palstapesu. Taidatte olla ainoat kannattajansa tällä foorumilla?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:35
Luettu: 879
Aihe vapaa
5.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on joutunut ojentamaan vassariliiton naiskansanedustajaa asiattomasta käytöksestä eduskunnan isossa salissa
Started by vierailija
Tiistai klo 18:05
Luettu: 708
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1038
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:42
Luettu: 708
Aihe vapaa
7.
Mene hermot kun katso ruokalista.
Started by vierailija
Tiistai klo 12:21
Luettu: 597
Aihe vapaa
8.
Olen miehelle kakkonen ja korvattavissa
Started by vierailija
Maanantai klo 09:54
Luettu: 570
Perhe-elämä
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
39 min sitten
Aihe vapaa
3.
Tavion kielteisessä Ukraina-päätöksessä ei ollut kyse rahasta
Latest: vierailija
Tänään 04:08
Aihe vapaa
4.
Vassari on ennenkin marssinut Venäjälle hakemaan apua
Latest: vierailija
Tänään 04:05
Aihe vapaa
5.
Onko turn-off, jos miehen serkku kannattaa vassareita?
Latest: vierailija
Tänään 04:01
Aihe vapaa
6.
Natsit olivat perustamassa Vihreää liikettä
Latest: vierailija
Tänään 04:01
Aihe vapaa
7.
Kamala Harri: ”Jos joku murtautuu kotiini, hänet ammutaan”
Latest: vierailija
Tänään 03:55
Aihe vapaa
8.
Vasemmistonliiton tuleva puheenjohtaja "Sanna Marin on samppanjasosialisti"
Latest: vierailija
Tänään 02:48
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Helmitaaperot -09 ~elokuussa 2010~
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu