mie pomppaan tuolta tammikuun clomisteista tänne... kun mikään ei tuntunut tehoavan, niin sitten sainki pistellä itseäni lisää...ja lisää... ja kuinkas ollakaan, viime viikon perjantaina oli tämän kierron 6 ultra ja yhtäkkiä follikkeleja olikin NELJÄ.
Irroituspiikki la ja maanantaina 29.1 oli inseminaatio... tosin meillä meni koko päivä klinikalla - elämä yllätti myös lääkärin - tarkoituksena oli imeä tyhjäksi yksi pallukka munasoluineen, nelosriskin takia. Vaan minä, joka en ikinä toimi niin kuin odotetaan, olinkin jo ovuloinut!!! Kaiken lisäksi olimme perjantaina rakastelleet, joten riski tuohon nelosraskauteen oli jo olemassa... Siinä sitä sitten makasin jalat levällään kun lääkäri sanoi etä nyt pöksyt jalkaan ja miettimään otatko jälkiehkäisyn vai tehdäänkö inseminaatio vai odotellaanko vaan sen rakastelun tuloksia... uskotteko että oli aika paukku...mun mies meinäs ihan revetä...
pari tuntia siinä sitten mietittiin.. henkilökunta kävi välillä kysymässä halutaanko niiden kans jutella..olivat tosi ymmärtäväisiä eikä kukaan painostanu mihinkään suuntaan. No, itkujen jälkeen päätettiin että otetaan riskit - lapsiahan me on haluttu ja tämä oli eka kerta noin neljään vuoteen kun ovuloin. Siihen tarvittiin hirveä määrä menopur piikkejä ja 3 clomifeenia päivässä. kaiken lisäksi mulla on se leikkaus edessä jos tämä ei nyt toimi, tartuttiin siis oljenkorteen. Vaan totta on, että kyllä ajatus nelosista myös hirvittää!!!! Keskosvaara ja kaikki muu...
Että tässä mennään täällä...ihan epätodellinen olo on...Oireista sen verran että keskiviikkona mun rinnat oli hieman arat, torstaina enemmän ja eilen painavat ja tosi arat...sama jatkuu tänään. Tosin mulla on yleensä sama juttu ennen menkkoja...mut nyt tämä alkoi kyllä melkein viikkoa ennen kuin normaalisti ennen menkkoja.. josko? :ashamed:
Lääkäri antoi soittoajan 14.2, ystävänpäiväksi itselleen. Normaalisti kuulemma annetaan soittoaika raskaustestin tuloksesta hoitajalle...mut jos meidän testi on positiivinen, niin sitten kuulemma on niin iso riski monikkoraskaudesta että hän haluaa kuulla siitä heti itse ja varata ajan ultraan jo viikolle 6.. Nämä jutut tuntui niin kaukausilta!!! Leikkaus aika siirrettiin varmuuden vuoksi helmikuun loppuun - mutta arvaatte varmaan että me toivotaan hirveästi ettei siihen tarvitsisi mennä!!!!!!!
Kiitos et jaksoit lukea... tämä eka piinallinen viikko on melkein takana ja mua alkaa nyt oikein toden teolla jännittämään. Mun mies on satavarma että neloset tulee... meidän tuurilla. Tiedän muutamia jotka varmaan kuolis nauruun vahingon ilosta.. Lääkäri sanoi että me varmaan nyt liioitellaan suuresti nelosriskiä, kun emme edes tiedä oliko rakkuloissa todella kaikissa - tai yhdessäkään munasolua. Mut koska riski on olemassa, se täytyy tiedostaa. Voi apua!!! Mut ei me takuuvarmasti mitää jälkiehkäisyä olis voitu tehdä. Eikä edes alkoiden reduktiota vaikka niitä olis se neljä. Nyt sitten vain odotetaan....