Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Helmikuun hippuset 2012 **heinäkuussa**
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="NeitiCora, post: 24152328, member: 71946"]</p><p>Hei kaikki odottajat!</p><p></p><p>Ensimmäisenä lämmin osanotto <strong>Talvikille</strong>, ja muillekin suru-uutisen saaneille. Toivon koko sydämestäni, että kaikki kääntyy hymyksi mahdollisimman pian. </p><p></p><p>Mahtuuko helmikuun 2012 joukkoon vielä? <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Saimme mieheni kanssa melkoisen yllärin alkuviikosta kun allekirjoittanut vihdoin heräsi epäilemään, että mistähän tämä 'outo' olo johtuu... no, plussattu raskaustestihän se sieltä tuli. Yllätys, mutta tervetullut yllätys - eikä kuitenkaan vahinko. Emme varsinaisesti yrittämällä yrittäneet, mutta emmepä ehkäisseetkään.</p><p></p><p>Kyseessä siis meille ensimmäinen, LA 25.2. ja synnytyssairaala OYS. Tulevat vanhemmat äiti 25v, isä 27v pikkuisen syntyessä.</p><p></p><p>Parisuhteista juteltiin - me ollaan tällainen tenavana toisensa löytänyt pariskunta, seurustelu alkoi vuonna 2001, muutimme yhteen 2003, kihloihin menimme 2004, naimisiin 2010. Tänä vuonna juhlimme sitten kymmenvuotista yhteistä taivalta, meidän pieni 'karhunpentu' kyllä kieltämättä kruunaa sen. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>En tiedä miltä muista tuntui, kun uutinen ensimmäisestä raskaudesta tuli, mutta itsellä on mennyt kyllä muutama päivä aikamoisessa huurussa. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Välillä on sellaisia selkeyden hetkiä, että tajuan tämän oikeasti tapahtuvan, sitten taas palaa sellainen hiljainen epäusko, ihan kuin 'teeskentelisin' kaikki oireet ja varmaan sen positiivisen raskaustestinkin... </p><p></p><p>Tuntuu, että pitäisi tehdä jotain, jolla tämä konkretisoituisi - hakea kirjastosta vino pino odotusta, vanhemmuutta ja lapsen kehitystä käsitteleviä kirjoja, siivota talo katosta lattiaan, järjestää kaapit uusiksi, alkaa tyhjentämään toimistohuonetta uudelleensisustettavaksi vaavinhuoneeksi, remontoida leikkimökki, vouhoti vouhoti vouh. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Siis voinko minä todella olla pieniin päin? Minä, tässähän ollaan itsekin vielä ihan kakaroita! On kyllä ollut jokseenkin nöyräksi tekevä mullistus, mutta se lienee vaan terveen vastuuntunnon merkki.</p><p></p><p>Mies puolestaan tuntuu suhtautuvan paljon luontaisemmin, mikä on aika jäätävän yllättävää sillä yleensä reaktiomme menevät tasan toisin päin, minä olen viilipytty ja hän stressaa suurista muutoksista. Nyt hän hymyilee, kävelee selkä vähän suoremmassa ja totesi vaan, että vaikka elämässä mitä muuta saavuttaisi niin tästä ei tulla enää ikinä laittamaan paremmaksi. Ihana rakas. <3</p><p></p><p>Oireista - Kaikki itkettää! Sinnikkäästi kyllä olen purrut kieltä, enkä ole vollannut, mutta vesi on liikutuksesta silmissä vähän väliä. Muuta mielialanvaihtelua en juurikaan ole huomannut, vaan sellaista herkkyyttä. Etova olo, pahoinvointia (vielä on saanut viime hetkellä oksennukset hillittyä), kova väsymys, huimaus ja sellainen paineen tunne vatsassa, ihan kuin olis vanne tuossa vyötäisillä. Paino ei ole noussut.</p><p></p><p>Syömisestä ja liikkumisesta ajattelin heittää pari ajatusta - Päivittäisellä liikunnalla olen pysynyt väsymyksestä huolimatta aika virkeänä, eikä syömisiä tarkkailemalla painokaan ole noussut vaikka olo on todella turvonnut ja rinnatkin paisuneet aika tukevasti D->DD. Olen tosi tosi isokokoinen lihavan perheen lihava lapsi, joten pidän tuota liikkumista ja ruokavalion syyniä ensiarvoisen tärkeänä, sillä ehdin kuluneen vuoden aikana muokata omaa kroppaani ja olotilaani tosi paljon parempaan suuntaan, enkä kyllä enää jälkeenpäin ymmärrä miten olinkin voinut päästää itseni niin kamalaan kuntoon... No, parempaan en pystynyt aiemmin, onneksi ehdin tarttua elämäntapoihin niin nuorena, että mitään ylipainoon liittyviä sairauksia ei ollut ehtinyt kertyä taakaksi. Mieheni puolestaan on normaalivartaloinen ja hyväkuntoinen. Olen jo vuosia vannonut, että vaikka itse olisin minkä kokoinen niin lapsilleni en tätä taakkaa periytä/opeta. Itse kun olen katsellut surullisin mielin vanhempien sisarusteni siirtävän tätä lihavan perheen lihava lapsi -kierrettä (järkyttävän isot ruoka-annokset, mielettömästi turhaa sokeria, vaaleaa leipää, sokerisia vanukkaita yms ravintoarvoltaan nollaa) eteenpäin, olen aika tarkka syömisten suhteen jo nyt. En pakkomielteinen, toki herkutellakin saa, mutta tarkka. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Onko muita painon ja/tai liikkumisen kanssa murehtivia odottajia? Voidaan murehtia yhdessä. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Cora & karhunpentu 7+0</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="NeitiCora, post: 24152328, member: 71946"] Hei kaikki odottajat! Ensimmäisenä lämmin osanotto [B]Talvikille[/B], ja muillekin suru-uutisen saaneille. Toivon koko sydämestäni, että kaikki kääntyy hymyksi mahdollisimman pian. Mahtuuko helmikuun 2012 joukkoon vielä? :) Saimme mieheni kanssa melkoisen yllärin alkuviikosta kun allekirjoittanut vihdoin heräsi epäilemään, että mistähän tämä 'outo' olo johtuu... no, plussattu raskaustestihän se sieltä tuli. Yllätys, mutta tervetullut yllätys - eikä kuitenkaan vahinko. Emme varsinaisesti yrittämällä yrittäneet, mutta emmepä ehkäisseetkään. Kyseessä siis meille ensimmäinen, LA 25.2. ja synnytyssairaala OYS. Tulevat vanhemmat äiti 25v, isä 27v pikkuisen syntyessä. Parisuhteista juteltiin - me ollaan tällainen tenavana toisensa löytänyt pariskunta, seurustelu alkoi vuonna 2001, muutimme yhteen 2003, kihloihin menimme 2004, naimisiin 2010. Tänä vuonna juhlimme sitten kymmenvuotista yhteistä taivalta, meidän pieni 'karhunpentu' kyllä kieltämättä kruunaa sen. :) En tiedä miltä muista tuntui, kun uutinen ensimmäisestä raskaudesta tuli, mutta itsellä on mennyt kyllä muutama päivä aikamoisessa huurussa. :D Välillä on sellaisia selkeyden hetkiä, että tajuan tämän oikeasti tapahtuvan, sitten taas palaa sellainen hiljainen epäusko, ihan kuin 'teeskentelisin' kaikki oireet ja varmaan sen positiivisen raskaustestinkin... Tuntuu, että pitäisi tehdä jotain, jolla tämä konkretisoituisi - hakea kirjastosta vino pino odotusta, vanhemmuutta ja lapsen kehitystä käsitteleviä kirjoja, siivota talo katosta lattiaan, järjestää kaapit uusiksi, alkaa tyhjentämään toimistohuonetta uudelleensisustettavaksi vaavinhuoneeksi, remontoida leikkimökki, vouhoti vouhoti vouh. :D Siis voinko minä todella olla pieniin päin? Minä, tässähän ollaan itsekin vielä ihan kakaroita! On kyllä ollut jokseenkin nöyräksi tekevä mullistus, mutta se lienee vaan terveen vastuuntunnon merkki. Mies puolestaan tuntuu suhtautuvan paljon luontaisemmin, mikä on aika jäätävän yllättävää sillä yleensä reaktiomme menevät tasan toisin päin, minä olen viilipytty ja hän stressaa suurista muutoksista. Nyt hän hymyilee, kävelee selkä vähän suoremmassa ja totesi vaan, että vaikka elämässä mitä muuta saavuttaisi niin tästä ei tulla enää ikinä laittamaan paremmaksi. Ihana rakas. <3 Oireista - Kaikki itkettää! Sinnikkäästi kyllä olen purrut kieltä, enkä ole vollannut, mutta vesi on liikutuksesta silmissä vähän väliä. Muuta mielialanvaihtelua en juurikaan ole huomannut, vaan sellaista herkkyyttä. Etova olo, pahoinvointia (vielä on saanut viime hetkellä oksennukset hillittyä), kova väsymys, huimaus ja sellainen paineen tunne vatsassa, ihan kuin olis vanne tuossa vyötäisillä. Paino ei ole noussut. Syömisestä ja liikkumisesta ajattelin heittää pari ajatusta - Päivittäisellä liikunnalla olen pysynyt väsymyksestä huolimatta aika virkeänä, eikä syömisiä tarkkailemalla painokaan ole noussut vaikka olo on todella turvonnut ja rinnatkin paisuneet aika tukevasti D->DD. Olen tosi tosi isokokoinen lihavan perheen lihava lapsi, joten pidän tuota liikkumista ja ruokavalion syyniä ensiarvoisen tärkeänä, sillä ehdin kuluneen vuoden aikana muokata omaa kroppaani ja olotilaani tosi paljon parempaan suuntaan, enkä kyllä enää jälkeenpäin ymmärrä miten olinkin voinut päästää itseni niin kamalaan kuntoon... No, parempaan en pystynyt aiemmin, onneksi ehdin tarttua elämäntapoihin niin nuorena, että mitään ylipainoon liittyviä sairauksia ei ollut ehtinyt kertyä taakaksi. Mieheni puolestaan on normaalivartaloinen ja hyväkuntoinen. Olen jo vuosia vannonut, että vaikka itse olisin minkä kokoinen niin lapsilleni en tätä taakkaa periytä/opeta. Itse kun olen katsellut surullisin mielin vanhempien sisarusteni siirtävän tätä lihavan perheen lihava lapsi -kierrettä (järkyttävän isot ruoka-annokset, mielettömästi turhaa sokeria, vaaleaa leipää, sokerisia vanukkaita yms ravintoarvoltaan nollaa) eteenpäin, olen aika tarkka syömisten suhteen jo nyt. En pakkomielteinen, toki herkutellakin saa, mutta tarkka. :) Onko muita painon ja/tai liikkumisen kanssa murehtivia odottajia? Voidaan murehtia yhdessä. :) Cora & karhunpentu 7+0 [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Toimeentulotuesta tietävät
8 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
MTV3:sta tulee parhaillaan Pelastakaa Lapset ..OrpoPurralta
9 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Yaron Nadbornik ei puhu koko Suomen juutalaisyhteisön suulla
Tänään 17:20
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Puhutaanko säästä vaihteeksi?
Tänään 16:45
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Valmiudessa olevat lännen yli 1500 ja Venäjän yli 1500 ydinasetta aiheuttavat harmagedonin
Tänään 14:51
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Bättre folk rähinöi Tampereella - tarvittiin 20 poliisia rauhoittamaan tilanne
Tänään 14:39
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Katri on oikeassa siinä mielessä että omavaraisuus on aika kovan työn takana
Tänään 14:17
vierailija
14 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Miksi hiippailet Kilttilässä?
Tänään 14:00
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 16K
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 924
Aihe vapaa
3.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 854
Aihe vapaa
4.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 712
Aihe vapaa
5.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 624
Aihe vapaa
6.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 573
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 512
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 509
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
MTV3:sta tulee parhaillaan Pelastakaa Lapset ..OrpoPurralta
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
3.
Mikko Koivu: Aika puhua
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
5.
Valmiudessa olevat lännen yli 1500 ja Venäjän yli 1500 ydinasetta aiheuttavat harmagedonin
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
6.
Toukokuiset 2025
Latest: Ninni_*
8 min sitten
Lapsen saaminen
7.
Toimeentulotuesta tietävät
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
8.
Sisäilmaongelmat ja sydänoireet, tietääkö joku?
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Helmikuun hippuset 2012 **heinäkuussa**
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
