Helmikuun Helmiäiset 2016

Täällä on äitiys puolen ja lasten th:t erikseen. Lasten th määräytyy lähtökohtaisesti asuinalueen mukaan eli sama th on sekä vauvalla että isommalla. Äitiys th valikoituu sillä kenen numeroon soittaa kun ekaa aikaa varaa.

 

Meillä on myös sama th raskaana ja lapsella sinne kouluikään asti. Määräytyy asuinpaikan mukaan. Jos muutan toiseen kaupungin osaan niin sitten vaihtuu terkkari. Mutta tuo meidän on onneksi ihan mukava nainen. Ainakin tähän asti ollu

 

Meillä on eri th raskausaikana ja lapsilla. Ja asuinpaikkakunnan mukaan määräytyy kenelle joutuu, tosin täällä on nyt keskitetty kaikki äitiysneuvolat samaan paikkaan keskustaan, niin en tiedä miten th:n valitseminen nyt onnistuu.

Mä oon mennyt nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa, johtuen siitä että nukahdan väkisinkin ite kun imetän vauvaa uneen. Viime yönä vauva heräs syömään vaan kerran. Toivottavasti jatkuis tällä tavalla, koska yhdessä välissä oli öisin hereillä monta tuntia, ja roikkui rinnalla...

Kolmen pienen kanssa on kieltämättä melko rankkaa, tai ainakin uni tulee illalla helposti mutta, lähes joka päivä onnistuu päiväunet samaan aikaan lapsilla: vauva, 2 v ja melkein 4 v nukkuu noin kolmen tunnin päiväunet yhtä aikaa! luksusta, täytyy myöntää itelläkin menee tuo aika kyllä lepäämiseen, mutta kuitenkin. :>

Päiväunet pikkunen nukkuu parhaiten vaunuissa, muuten ei oikeen tahdo onnistua. Ellei sitten nuku mun vieressä sängyssä.

 

Mitä mieltä te ootte vauvasta erossa olosta? Noudatatteko jotain 1h/vauvan ikäkuukausi ja sitten aikanaan 1yö/vauvan ikävuosi -kaavoja? Mä oon jo nyt ollu pisimmillään n. 3h vauva luota pois, mies hoitanu sillä aikaa ja antanu pumpattua maitoa pullosta. Ite koen miehen ihan yhtälaisena hoitajana vauvalle ku ittenikin. Mietin myös jo, että ois ihana päästä miehen kans kahestaan muutamaks tunniks vaikka syömään tms, mut millon uskallan jättää vauvan hoitoon.. Haaveilin myös jo kesällä et päästäis vaikka käymään jossain juhlissa ilman vauvaa tai sit ite kaverin kanssa vaikka illanvietossa (enkä nyt tarkota mitään alkoholinhuuruista iltaa pitkän kaavan mukaan). Mut noh.. erehdyin lukee jotain nettikeskusteluita, ja niissä ihmeteltiin kuka äiti kaipaa ensimmäiseen puoleen vuoteen mitään erossa oloa vauvasta tuntia tai paria tuntia enempää. Alko ahdistaa. Oonko mä oikeesti ihan joku paskamutsi, kun nyt jo haaveilen sellasesta enkä koe ajatuksena vaikeeks olla erossa vauvasta. Käytäntö tietty näyttää, mitkä fiilikset sitten oikeesti on Oon aina ollu sellanen aika paljon omaa aikaa ja vapautta kaipaava tyyppi.. Vaikka vauva siis onkin aivan ihana enkä mistään hinnasta vaihtais entiseen!

 

Meilläkin vaihtuu eri th nyt kun on vauva kuvioissa. On kyllä jotenkin tyhmää kun on raskausaikana saanut luotua yhteyden terveydenhoitajaan niin sitten se vaihtuukin ja joutuu aloittaa kaiken alusta.

Jälkitarkastuksessa siis olin ensin raskaudenaikaisen th:n luona joka teki mittaukset ja kysy miten on menny jasut oli lääkäri joka ei kysyny mitään. Olisin vain odottanut että lääkäri olis kysynyt edes miten oo omasta mielestäni toipunut ja näin. Mutta ei mitään. Onneks kaikki on kuitenkin kunnossa nyt..

Mä oon ollu nyt vauvasta erossa noin tunnin, kahdesti tän kahen kuukauden aikana. Tai kaupassa oon käynyt nopeasti niin että mies on ollu vauvan seurana mutta noi kaks kertaa vauva on ollu mummujen kanssa. Pakko vaan opetella luottamaan muihinkin että ei ihan mökkiydy. Mäkin oon sellanen ollu aina että tarviin omaa aikaa. Toisaalta en kyllä kovin haluais vauvasta ees olla erossa, tulee hirveen huono omatunto ja ikävä ekalla kerralla itku pääsi kun lähdin asioilke. Pikkuhiljaa pidentää poissaoloja, ehkä ens kuussa jo kaks tuntia kerralla poissa mutta haaveilen minäkin illanvietosta miehen/kavereiden kanssa, ehkä sitä kävis kesän lopulla terassilla heh.

 

Fiona mä sitten ainakin oon paskamutsi. Jätin vauvan jo kolmiviikkoisena 2*3h pätkäksi isän kanssa kahdestaan, kun olin kavereiden kanssa viettämässä aikaa. Lisäksi käyn pari kertaa viikossa jumpassa kun vauva on isän kanssa. Ja kaiken huipuksi vauva oli eilen 3 tuntia mummin kanssa, kun oltiin miehen kanssa syömässä. Yötä en oo vauvaa jättänyt enkä varmaan vielä jätäkään hetkeen, mutta mun mielestä päiväaikaset poissaolot on ihan ok, jos vauva tuntuu viihtyvän ja erityisesti jos hoitaja on isä, joka on aivan yhtä hyvä hoitaja vauvalle, kuin äitikin. Usein kyllä ajoitan poissaoloni niin, että vauva nukkuu paljon, jolloin pumpattua ruokavarastoakin kuluu vähemmän.

Mun mielestä on ihan ok, että on omaa aikaa, kunhan vauvan tarpeista huolehditaan. Äiti ei oo kaikkivoipainen eikä vauvan ainut läheinen hoitaja. Kun äiti voi hyvin niin vauvastakin jaksaa pitää paremmin huolta. Eli omaa aikaa tarpeen mukaan! Jokainen tyylillään, ei kannata liikaa syyllistyä kaikesta.

Meillä oli mummin nukuttamana eilen taas yöuniennätys 9h putkeen! Kyllä kelpas äidille!

 

Niitä keskusteluja ei kannata ees googlata.. ei sinne kukaan muu uskalla vastata totuudenmukaisesti sen jälkeen kun ensimmäinen sormellaosoittaja on käyny kertomassa mielipiteensä. Ite en oo ees laskenu kuinka paljon oon ollu vauvasta erossa. On noita esikoisen puheterapioita, kirppispöydän siivoiluja, hammaslääkäreitä, kaupassakäyntejä jne. joille yksinkertaisesti on helpompi mennä yksin ja jättää vauva miehelle. Ei se oo pelkästään hänen etuoikeutensa poistua kkotoa. Onhan se ihan arkea että yhdellä on toinen lapsi mukana tuolla ja toisella pari muuta siellä. Mummolla tyttö on ollu hoidossa kolmeen kertaan; kerran kun kävin hakemassa pojan eskarista, toisen kerran kun pojan puheterapia ajoittui miehen työvuoron päälle ja kolmannen kerran kun kävin nakkaamassa tavarat kirppikselle. Ja uskallan myöntää; ei tullu ees ikävä. Ei tässä härdellissä ehdi edes miettiä sellaista. Sitten jos puhutaan yliyön erossaolosta niin ikävä iskee aina, mutta tän vauvan kohdalla sellanen ei oo vielä ajankohtaista. Vanhemmat lapset on ollu ekaa kertaa yökylässä ristiäisiltoina, enkä tunne siitäkään huonoa omaatuntoa. Meillä isovanhemmat on tosi iso osa arkea, kyläillään ja soitellaan usein, eikä se siksi tunnu minusta mitenkään oudolta jos he haluavat toisinaan lapset myös yöksi tai vaikka viikoksi mökille mukaan. Heillä on "oikeus" lapsenlapsiinsa samalla tavalla kuin lapsillamme heihin. Lapset ovat aina innoissaan kun edes käydään nopeasti pyörähtämässä mummolassa, saati sitten kun pääsevät yöksi, joten miksi minun pitäisi se ilo heiltä estää? Siksi että se on jonkun muun mielestä tunteetonta? Ja aivan varmasti lähden kesällä terassille, ehkäpä heinä-elokuussa miehen kanssa viikonlopuksi mökillekin.

Sori pitkä saarna taas. Tää vaan on sellainen aihe, joka saa mun mielestä liikaa turhia paskaäiti-fiiliksiä aikaan. Varsinkin nää viihteelläolot; eihän ne lapset edes tiedä että oot yömyöhään pois, nehän nukkuu sillon eri asia on tietenkin sitten että kuka lasta hoitaa aamulla ja missä kunnossa. Itse en tahdo krapulaisena lapsilleni näyttäytyä.

 

Näinhän se on, jokaisen äidin oma asia. Enkä mäkään tarkottanut että ei sais olla poissa vauvan luota. Mä ite oon vaan semmonen hermoilija etten uskalla jättää, vaikka mun äiti on kasvattanut kaks lasta ja miehen äiti neljä, juu eiköhän ne osaa meikäläisenki tenavan hoitaa vielä paremmin ku minä. Pitäis vaan malttaa antaa muidenkin hoitaa mutta kun ei malta tekis ihan hyvää välillä olla vähän kauemmin tuulettumassa ku vaan kauppakäynnin ajan......

Ei sais kyllä lukee keskustelupalstoja, joihin syyllistyn vähän liiankin usein, saa aikaan vaan pahan mielen. Ja varsinkaan ei sais verrata omaa äitiyttään johonkin toiseen äitiin, koska jokainen on paras äiti omalle lapselleen. Niin, helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa On tää vaan ressaavaa olla äiti ku pitää aatella mitä muut aattelee ja toimiiko yhtään oikein

 

Viii, huippu pitkät päikkärit teillä nukutaan. Meillä 2 vuotias nukkuu maksimissaan reilu tunnin.

Vauvan jättämisestä hoitoon, mä kävin ekan kerran viihteellä esikoisen ollessa 3kk, sen jälkeen en oo käynyt missään ja hän nyt siis vähän yli 2 vuotta. Toki miehen kans ollaan käyty syömässä ja leffassa mut muuten en oo lasten luota poistunut.

Ite tykkään olla ja touhuta lasten kanssa. Enkä sillä tavalla kaipaa omaa aikaa. Joskus naureskeltii miehen kanssa, ku sitä kuuluisaa omaa aikaa toitotetaan joka paikassa, niin me ollaan aina menossa yhdessä perheen kanssa, harvoin tulee jätettyä lapsia hoitoon ees kauppareissun ajaksi.

Mut niinku sanottu ihmiset on erilaisia, toiset kaipaa niitä omia juttuja enemmän ku toiset, eikä se tee kenestäkään paskaa mutsia!! Kun vanhemmat voi hyvin, niin voi lapsetki.

 

Mä olin esikoisesta aikanaan erossa useamman tunnin kun hää oli 3kk.
Tästä tyttelistä oon ollu kerran 2h erossa, oli jälkitarkastus ja mummo oli meillä kattoo nappuloita. Mutta mimmi nukku koko sen ajan, että eipä tuo mahtanu tietää kenen kanssa täällä oli Mulla ei oo tarvetta olla lapsista erossa tällä hetkellä. Tai no tuosta päälle 2v esikoisesta vois välillä ottaa pikku vapaan. Uhma ikä on niiin raastavaa. Ja me ei oo vieläkään sitä pulloo vauvalle testattu, niin ei ole varmaa edes että se kelpaisi. Mutta onhan tässä jo kohta 3kk mennyt, että 3kk tähän päälle niin vauva alkaa syömään vähän muutakin ja toivon mukaan hörppimään maito nokkamukista tai lasin reunasta. Tänäänki mulla oli vauva mukana eräässä kokouksessa.
Mutta jokainen äiti on erilainen. Toiset tarttee enemmän sitä omaa aikaa. Ja ihan yhtä tavalla se isä on vauvalle huoltaja kuin äiti. Ilman maitokannuja Joten suotya kukaan potee mitään huonoa omaatuntoa siitä.

 

Nojoo pääsinkin kehumasta pitkiä päiväunia... Esikoinen ei millään suostunut tänään nukahtamaan, ja vauvakin vaan ähisi ja roikkui rinnalla suurimman osan ajasta... -_- noo, ei voi aina onnistua

Mä en oo vielä ollut erossa tästä vauvasta, mitä nyt mies oli kerran lasten kanssa ulkona ja vauva mukana. Vaikeuttaa vähän kun oon pelkästään imettänyt, ja vauvan ruokailut on olleet niin hirveän epäsäännöllisiä, niin koskaan ei tiedä koska vauva alkaa huutaa nälkäänsä. Me ei olla edes kokeiltu (ainakaan vielä) tuttia tai tuttipulloa... Tuttia oon miettinyt että pitäiskö kokeilla, mutta on vaan jotenkin jäänyt kokeilematta

 

Niin siis en tarkoittanutkaan että kukaan ois täällä moittinut niitä, jotka silloin tällöin jättävät lapsensa hoitoon

Minäkään en sinänsä omaa aikaa kaipaa, eikä seinät kaadu päälle lapsien takia, vaan siksi ettei päästä täältä juuri mihinkään ilman autoa. Esimerkiksi kavereille otan lapset mukaan ja eskarimatkoillekin useimmiten (3v saa purkaa heti aamusta energiaa pihalla), vaikka mieskin ois kotona. Mutta kauppaan, apteekkiin, postiin ym. otan mieluiten mukaan yhden kerrallaan, eikä se yksi satu ikinä olemaan vauva, joka voi sille päälle sattuessaan vaikeuttaa asioiden hoitamista sillon tällön lähdetään koko perheen voimin kauppaan, mutta turhaanhan siihen kuluu vähäistä aikaa kun kaikki pakkautuu mukaan. Kahden lapsen kanssa sekin oli nopeampaa kun oli yksi lapsi per aikuinen.. Joulu- ja juhannusostokset on semmoset mitkä hoidetaan miehen kans ihan vaan kahdestaan koska kaupassa on sillon muutama muukin ja ostettavaa kauheasti.

Eli lyhyesti sanottuna meen vaan helpoimman kautta, mutta nekin on vaan niitä pakollisia juoksevia menoja esim. se tunnin puheterapiasessio kerran viikossa ois aika vaikeeta 3-vuotias ja vauva mukana ei varmaan poika oppis ärrää ikinä siinä hulinassa.
Mulle kans on tärkeetä viettää aikaa jokaisen lapsen kans ihan kaksinkin, ja juuri nää "kauppa-apulaisen" hommat on yksiä niistä hetkistä saa ihan rauhassa keskittyä siihen yhteen lapseen ja hänen asioihinsa. Vauvan kans sitä yhteistä aikaa onkin sitten vähän enemmän, kun hän tietenki vaatii enemmän huomiota päivän aikana

 

No joo huh, onneks kysyin teiltä asiasta. Mä en kyl tajuu ketkä noille nettipalstoille kirjottelee ylipäätäänkään. Tai lähinnä miten joka asiassa jutut menee vähän yli. Synnytyksestäkin kun meni netistä lukemaan, niin kuvitteli et siihen ilmeisesti lähes kuolee jokainen. Sit aloin ihmetellä ku tällä meiän palstalla tuntu ihmiset selviävän siitä hengissä ja jopa positiivisin mielin.

Musta kans se on ihan jokaisen oma valinta kuinka paljon vauvasta on erossa. Toinen tarvii jaksaakseen enemmän omaa aikaa ku toinen. Tuskin kukaan kuitenkaan loppujen lopuks on mitään ihmeellisiä määriä poissa.

 

Olipas täällä ajankohtainen aihe!
En minäkään kaipaa kauheasti mitään omaa aikaa kun en ole mikään bileihminen tms. Poika on nyt 2kk ja olen ollut max 50 min erossa pari kertaa (jälkitarkastus ja ekoina viikkoina kävelylenkit yksin).

Mies ei ole siis ollut hereillä olevan vauvan kanssa kahdestaan muutoin kun mun suihkussa/saunassa käynnin ajan, jolloin olen ollut kokoajan kuitenkin tarvittaessa saatavilla.

Mulla on ollut yks viikottainen harrastus ennen vauvaa ja siellä käymiseen menee n 3h jos julkisilla kuljen. Eilen sitten ehdotin että jospa huomenna sinne pääsisin kun olisi heillä siellä tarvetta, eikä ole tarkoitus vielä että joka viikko siellä alkaisin edes käymään.
No miespä ei ollutkaan kovin innostunut vaan epäili kovasti pärjäämistään, kun tuo tosiaan syö tunnin välein jos on hereillä ja iltaisin ei ole kovin hyvin nukkunut.
Minä kyllä sitten siitä otin pienet itkupotkuraivarit että kokeileppa itse olle 2kk kiinni toisessa jne No tajusi sitten että parempi yrittää selvitä etten minä saa hermoromahdusta

Ajatus oli siis alunperinkin (kun ennen syntymää puhuttiin että haluan siellä kyllä jatkaa) että voivat vaikka kuskata toiseen suntaan tai tarvittaessa jäädä sinne odottamaan niin ei tule niin pitkää aikaa olla kahdestaan.
Täytyy kyllä myöntää että tuohon miehen "pelkoon" varmasti itse syyllinen kun se tissi on vaan niin helppo laittaa suuhun jos ei muuten rauhotu, joten miehellä se fiilis ettei hän saa tuota rauhotettua

Noh, katsotaan kuinka tänään menee ja mihin ratkaisuun päädytään, ovatko ees varsinaisesti kahdestaan missään vaiheessa vai ei.. Aamulla jo pumppailinkin hyvän satsin että ei tarvitse nälkäänsä itkeä kyllä

Lisätään vielä se että ei meillä mieskään hirveästi muualla ole käynyt kun töissä.Toki joitakin kertoja mutta lähes aina on kuitenkin kotona, toki ei ole niin kiinni tuossa kotona ollessaankaan kun minä..

 

Täällä on myös äitiys-ja lastenneuvolan th erikseen. Äitiysneuvolassa on pari tyyppiä, joilla molemmilla käydään sen mukaan kumpi vuorossa kun on neuvola-aika. Lastenneuvolan th taas valikoituu asuinpaikan mukaan.

Mä en ole ollut vauvasta erossa kuin max.tunnin verran. Täälläkin syödään hereillä ollessa usein tunnin välein, niin jemmaan maitovarastoja jotain spesiaalikertaa varten. Mihinkään illanviettoihin ei kyllä tee edes mieli, mieluummin nukun.

 

Mulla oli esikoisen aikoihin yksi muutaman viikon kestävä vaikeampi vaihe vauvan kanssa jaksamisessa, juurikin siksi että yritin olla superäiti ja hoitaa lapsen lähes yksin. Tarvitsin omat vanhempani selittämään itselleni sen, että lapsen isä on ihan yhtälailla vanhempi ja velvollinen huolehtimaan lapsestaan kuin minäkin, vaikka hän käykin päivät töissä. Siellä töissä kuitenkin pääsee pois kotoa, aikuisten ihmisten seuraan, kun pikkuvauvan (erityisesti esikoisen) äiti vain on kotona ja tuijottelee vauvaa, on juurikin olemassa vain sitä vauvaa varten, joka ei juurikaan vielä ole seuraksi tai "anna mitään takaisin". Se oli aika-ajoin melko raskastakin olla niin yksin, vaikka toki mulla kavereitakin oli. Sitten kun vauva alkoi seurustella enemmän ja oppia uusia asioita, tuli sellainen tunne etten nääkään turhaa vaivaa. Nää on taas näitä mitä äidit ei sais ääneen sanoa.. kaikki sympatiat siis kaikille, jotka tuntee samaan aikaan oman ajan kaipuuta ja samalla syyllisyyttä kun jättää vauvan hetkeksi muiden huomaan. Lupaan että parissa kuukaudessa helpottaa

Meidän neito maistoi tänää ekan kerran kasvissosetta! tähän asti menty siis hedelmillä. Vihdoin kahden tunnin päikkärit, eikä vaan niitä pikkutorkkuja! Pitääpä alkaa kirjotella kauppalistaa, jos vaikka viikonloppuna jaksaisin alkaa tehdä soseita pakkaseen. Ennen oon tehny ainakin potusta, porkkanasta, bataatista, kukka- ja parsakaalista ja kesäkurpitsasta. Onko kellään muita ideoita? Hernemaissipaprikatkin oon joskus soseuttanu, mutta uskoisin paprikan olevan vielä liian tujua..

 

Kylläpä oli yö. Tyttö nukku 21.45-05.55 syömättä. Sitten söi ja jatko unia 9 asti. Liian hyvin nukuttu yö toi mulle vaan jäätävän hedarin Auts! Mutta muuten on kyllä levänny olo.

 

Meille on nyt kehittynyt kiva rytmi toivottavasti tää nyt pysyykin jonkin aikaa. Tyttö nukkuu klo 10-12, 15-17 ja n. 20-7.30. Ja noiden väliset ajat edelleen syödään, syödään, syödään (tai ei ainakaan viihdytä yksin..)... Yleensä heti herätessä menee puolikas (aamuisin kokonainen) sosepurkki ja 130ml maitoa ja vähän ennen nukahtamista 100-130ml maitoa. Päivän aikana menee siis 2prk sosetta ja reilu litra maitoa.
Kapaloliina meillä on käytössä edelleen. Tytöllä alkaa iltaisin silmät luppasta jo sylissä, jolloin pyöräytään kapaloon ja peitellään sänkyyn. Sinne sitten nukahtaa itsekseen itkuhälyttimen tuutulauluja kuunnellen.

Neiti on nyt pari päivää koittanu kovasti kääntyä vatsalta selälleen, mutta se perhanan käsi on aina edessä meillä siis meneillään tää vaihe kun vauva haluais olla selällään/mahallaan, mutta ei vaan vielä itse osaa asian eteen mitään tehdä ja hermohan siinä menee reppana.. parhaimmillaan parin minuutin välein käännellään vauvaa mahalta selälleen ja toisin päin.

 

Pitäisköhän mun yrittää jotenkin pidentää vauvan syömisvälejä? Lähinnä pohdin vaan tulkitsenko kaiken itkun tai levottomuuden näläks. Ainahan tuo rinnan ottaa ku tarjoon ja olo siihen helpottuu, mut syödään tosiaan päivisin 1,5-2,5h välein, enempi tosta lyhyemmästä päästä. Iltasin tunninkin välein. Ja kerralla syö aika vähän tuntusesti, eli kertoisko se just ettei nälkä oo vielä tarpeeks kova.

IMN, ohjaatko vauvaa tuohon päivärytmiin vai alkaako luonnostaan silmät painumaan kiinni noihin aikoihin? Meillä ei vielä minkäänlaista rytmiä päivissä, mutta yöt nukutaan ja se tietty riittää toistaseks

 

Fiona, meillä on aika samanlainen syömistahti. Päivällä 1-2h välein ja öisin yleensä 2h välein. Mä olen ajatellut niin, että vauvat on erilaisia ja meidän vauva nyt sattuu tankkaamaan useammin. Neuvolassakaan ei ole kehoitettu tekemään asialle mitään muuten kuin siinä tapauksessa, että itse väsyy.

 

En oo mitenkään yrittänyt rytmittää päivää, tällainen rytmi vaan on muodostunut toisaaltahan meillä on päivien kulku arkisin melko yhdenmukaista, joten auttaisko sekin vauvan rytmin kehittymisessä. Esimerkiksi viikonloppuisin, kun ei lähdetäkään klo 9 ja 13 kävelylle, vanhemmat lapset valvoo pitempään, saatetaan kyläillä jne. niin vauvankin rytmi tuntuu menevän sekaisin.

 

Tissivauvat nyt syö yleensä useemmin, koska äidinmaito sulaa nopeampaa kuin korvike. Ja nyt alkaa tulla tiheänimun kausi uudelleen, kun 3kk alkaa tulla mittariin.
Mä ennees tiedä kuinka usein syö päivällä, mutta ainaki kerran tuntiin ja välillä syö tunnin
Kaks yötä on nyt nukkunu 22-06, syönyt ja jatkanu unia sitten. Tänä aamuna heräsi vasta klo 10.
Nyt klo 14 meno ulos nukkumaan. Katsotaan kuinka uni maittaa.

Kauan odotettu verolappunen tuli. Ja olin enemmän kuin yllättynyt. Viime vuoden olin kokonaan kotihoidontuella ja kuullut vain kauhutarinoita kuinka tulee mätkyjä. Mulle tulee kyllä takas ihan sievoinen summa

 

Mää en kans oo ikinä tajunnu tuota ku sanotaan että jos ja mistä tuista tulee aina vaan mätkyjä Itehän se veroprosentti lasketaan, ellei sitten mee sen automaattisen 25% mukaan. Tosin minäki viime vuonna tein muutosverokortin ihan soittamalla verotoimistoon ja sain silti ihan minimaaliset mätkyt, joten aattelin nyt ihan varalta nostaa parilla prosentilla.. tukien kanssa sen veroprosentin arvioiminen on niin helppoa kun tietää vuoden tulot ihan sentilleen. Vaikka ei muuten veroasioista tajuaiskaan mitään..

 

Mä en oo aiemmin huomannu mitään selkeitä tiheän imun kausia. Ja tää vaihe tuntuu alkaneen tossa 2kk tienoilla, sitä ennen vauva söi ehkä 2-3,5h välein päivällä tasasesti syntymästään asti. Mietin vaan kun tosiaan syö niin lyhkäsen aikaa kerralla ja lisäks painokin nousee humisten edelleen, että tarjoonko johonkin muuhunkin itkuun rintaa ku nälkään. Mut elän vauvan mukaan ja pääasia et pysyy tyytyväisenä, joten näillä mennään

 

Syömisestä Meillä esikoinen söi puolentoistatunnin välein olisko ollu ihan peräti siihen saakka ku kiinteitä aloitettiin. Nyt onki toisen kanssa ihan ihmeellistä ku syömisvälit on 3-5h. Toiset vauvat syö useammin ku toiset.

Ristiäisistä Tänään tuli isyydentunnustuksesta vahvistus vihdoin, tiukalle meni kun sunnuntaina ristiäiset. Ootteko muuten kutsunu ystäviä ristiäisiin?, oma ystäväni taisi vetää herneet nenään kun ei ollu aikeissa häntä kutsua. Kysyi vaan että mä en ilmeisesti ole ristiäisiin tulossa, vastasin että; kutsutaan vaan sukulaisia, mutta tietenkin olet tervetullut jos haluat.. Hmm, hän oli esikoisen ristiäisissä, mutta oli kummina. Jotenki pidän itse ristiäisiä perhejuhlana, toki eriasia just jos ystävät on kummina tms.

Mulleki tulee palautuksia, oon ihan ihmeissäni, miehelle mätkyjä mut hänkin jää onneks plussan puolelle kun laittaa päivärahat ja km- korvaukset.

Fiona. Onko teillä tuttia käytössä? Jos sillä sais vauvan itkun tyynnytettyä, jossei kova nälkä vielä ole ja siten pidennettyä syömisvälejä?