Helmikuun Helmiäiset 2016 lokakuussa

Kävin neuvolassa. Kaikki ookoo. Sf mitta 21cm, hb 133. Pissassa vaan kaikki mahollinen plussalla (paitsi sokerit ja valkosolut) pitää viiä pissanäyte labraa iltapäivällä.

Nyt pääseeki tänään sit täyttelee Kelalle hakemukset.

 

Tulin vaan poksumaan 23+0 POKS!

Apua, joko ollaan näin pitkällä?!

 

Kuin myös neuvolassa käyty, sitten saakin laput lähettää kelaan, taidan kanssa pistää netissä menemään niin toimii homma nopeammin

Hemoglobiinia ei olisi vieläkään otettu jollen olisi kysynyt sitä, se olisi otettu vasta seuraavalla käynnillä, rv 30. No ainakin se oli nyt ok. Sf-mitta oli 24. mulla oli eilen pissassa noi valkosolut 3 plussalla, kirjotti lääkekuurin ja viljelyn tulokset saan huomenna. Tänään kuitenkin pissa oli ihan puhdas. Lopetan huomenna kesken lääkekuurin jos viljelyssä ei mitään näy.

Huomenna onkin sitten se kontrolliultra ja näkee vaavin taas

Dopplerin oon saanut jättää jo rauhaan, sen verran hän tuolla muljuu ja potkii että ei voi erehtyä, ihanasti näkyy muljumiset ulospäinkin ja tuntuu käteen kun pitää vatsan päällä

 

Täältäkin tulee hyviä ultrauutisia! Söin ja join ennen ultrausta niin tyyppi oli mukavan aktiivisella tuulella. Makoili raivotarjonnassa ja alkoi sitten venytellä kun ruvettiin tutkimaan. Sormet meni varpaisiin asti vaikka jalat oli suorassa!

Kaikki oli siis normaalia, pari päivää pienempi on kuin mitä lasketun ajan mukaan pitäisi olla, mutta hedelmöityksen hetkeä kun ei voi tarkasti tietää, on tämänkin tyypin koko ok.

Ultraajana oli poikkeuksellisesti lääkäri sairastapauksen vuoksi, joten hän ei turhia jäänyt ihastelemaan vauvaa kun kaikki oli tutkittu. Jäi siltä osin vähän persoonaton olo, mutta ei kai sitä kaikkea voi saada.

Nyt käyn kuitenkin sitten itseni kanssa kamppailua samasta aiheesta kuin nt-ultran jälkeen. Nyt vahvistui nimittäin sekin tosiasia, että mahassa köllii pieni poika! Olin alitajuisesti toivonut tyttöä, tässä välillä jo kääntynyt pojan puoleen, mutta nyt faktojen äärellä kaipaan kuitenkin sitä tyttöä...Jotenkin en osaa samaistua tähän tyyppiin, kun on eri sukupuolta kuin itse. Toivon todella, että rakastun pieneen synnytyksen jälkeen, synnytyksen jälkeinen masennus olisi kamalaa.

Asian järkeily ei auta, sillä tiedän että pojat voivat olla ihan yhtä ihania kuin tytöt ja myös tytöt voivat olla ärsyttäviä. Eikä sukupuolella ole loppujen lopuksi mitään väliä, kun on terve! Huoh. Ehkäpä ajatteluni järkiintyy loppuraskauden aikana.

Asiasta kukkaruukkuun, auttaakohan mitkään kotikonstit tuohon närästykseen? Sitä kun on nyt ihan päivittäin ja iskee vaikka pysyttelisi pystyasennossa, yleensä makuuasennossa tulee pahemmin.

Jotain positiivista vielä loppuun..ehkäpä menemme miehen kanssa ulos syömään, niin saadaan kunnolla keskityttyä toisiimme ja puhuttua vauvan tulosta. On ollut kyllä ihana huomata vihdoin miehen kiinnostus vauvan liikkeisiin yms. Hän on todella innoissaan pojasta, vaikka olisi kyllä mieluusti ottanut tytönkin.

 

Onnea kaikille ultrakuulumisista!

Meille tuli tilaamamme rattaat eilen kotiin! Hienot on, mutta nyt ne jököttää keskellä olohuonetta ilman sijoituspaikkaa. Uskaltaakohan niitä säilyttää lasitetulla parvekkeella?!

Närästykseen itsellä auttaa piimä. Lisäksi yhtään kahvia tai teetä en pysty käyttämään. Muita vältettäviä on raaka paprika, raaka omena, sipuli, suklaa, rasvaiset ja mausteiset ruuat ylipäätään.

 

Mun oli kans vaikea totutella ajatukseen pojasta kun esikoista odotin. En tiennyt mitä osaisin poikalapsen kanssa touhuta ja päällimmäinen ajatus pienestä pojasta oli monster truck-paitaan puettu rasavilli kiusankappale. Todellisuus kuitenkin oli eri kun vuoden ikäinen poika tuli pusuttelemaan ja halimaan aamulla ja edelleen eskarilaisena muistuttaa päivittäin kuinka rakas olen

Meillä on rattaiden runko varastossa, koska sehän on alumiinia eikä mene miksikään. Myös ratasosa on siellä, koska siinä ei ole mitään sen kummempia täytteitä ja kangas on kosteutta ja hometta hylkivää. Ei ole mennyt kolmessa vuodessa miksikään. Vaunukoppaa taas säilytetään sisällä eteisen kaapissa, koska siinä on myös puuvillaisia tekstiiliosia, patja ja pehmusteita.

 

Mulla tytöistä mielikuva on, että he ovat pikkuaikuisia vaikka samalla tavalla pojatki voi olla. Mutta pojat on sellasia äidin mussukoita. Tuo meidänki muru tulee aina pussailemaan ja halimaan. Äsken yritin torkkua sohvalla, kun jääääääätävä väsy iski, niin eipä sitä.. Poju tuli pussailemaan ja sano "aaaaiiii". Kulta Paitsi nyt on joku isi vaihe menossa, isi kelpaa vaan peittelee illalla ja ison perässä pitää mennä ja isiä kysellään kokoajan

Eilen(vai toissapäivänä?) No kuitenki.. Oltiin ystävän luona kylässä ja otettiin samalla nuo vaunut meille. Onhan ne ihanat Vaikka järkyttävän isot, mutta rakastan Emmaljugan Duo Edget sport rungolla. Mieski jopa kehasi, että on hyvän näköset kapistukset... Mutta niin, siellä on sellainen 1kk ikänen minikaveri ja minä ku otin syliin niin tämä meidän herra alako hulluna karjumaan mulle ja läpsimään. Eli mustasukkaisuutta on tiedossa helmikuussa sitten

 

Toi sukupuoli juttu on jännä. Toisaalta kauhee halu saada tietää. Toisaalta taas... Sen tietää sitten, kun nyt kaikki on avoinna. Mutta kyllä mä varmastikkin kysyn.

Ja vaikka kolmen pojan jälkeen tyttö ois ihana (ja ekaa kertaa on ehkä hitusen tyttöolo) niin kyllähän poika ois "tutumpi".
Ainut mikä mietityttää niin jos tulokas ois poika niin sit meille ei koskaan tyttöä tulis. Jäis se kokematta...

No mutta neuvolassa käyty. Eipä sielä ihmeempiä. Neljän viikon päästä uudestaan. Sen Neuvolan täti sano että nyt käynnistetään ajoissa kun on tää raskausdiabetes, ei anneta mennä yli.

Tää nyt ei oo ajankohtaista, mutta minkäsmoiset tuttipullot ois parhaita. Meillä oli aikanaan mallia perus, mutta mitä suosittelette? Meillä on pojat jokainen tarvinnu lisämaitoa imetyksen lisäksi. Eli niitäkin pitäs jokunen hankkia...

 

Meillä oli MAM anti colik-pulloja (miten lie kirjotettaan) Ja pari ihan perus ainun pulloja

 

Taitaa tohon närästykseen olla osittain yksilöllistäkin mikä auttaa. Tietty perusjutut, että välttää rasvasia ruokia/kahvia/isoja annoksia kerralla.. Mut muuten pitää vaan löytää mitkä itellä auttaa. Mulla yks parhaista on ollu just piimä tai vaniljajäätelö! Lisäks se on auttanu ettei liikaa juo ruuan kanssa. Mulla oliki ennen tapana oikein tankata vettä ja vetää pari isoa lasia ruuan kanssa, mut närästykseen autto kun luopu siitä ja juo enemmän sit ruokailujen välissä.

sitruunapippurina, meillä sama tilanne kun teilläkin, tosin sukupuoli toisinpäin. Tiedoksi sit muillekin samalla kun en jaksa salailla Muutamassa päivässä ajatukseen on kyllä täysin sopeutunu ja mun mielestä noi ajatukset on normaaleja, vaikka kestäis pidempääkin. Lopulta uskon kuitenkin siihen, että lapsi on oma persoonansa oli kumpi vaan. Ja itteä helpotti se ajatus, että vauva on jo monta kuukautta kasvanu tuolla mahassa ja ollu koko ajan se tyttö, kasvanu tytöks. Meille se vaan selvis vasta nyt. En tiiä saiko tosta ajatuksesta kiinni Tai kun tosta ultrasta tulee helposti sellanen ajatus, niinku se vauva ois tähän asti ollu sukupuoleton ja yhtäkkiä siinä kuvaustilanteessa muokattu jommaks kummaks. Ok, nyt poistun takavasemmalle analysointeineni

 

Meillä oli aventin vanhan malliset pullot parhaita pienistä masuvaivoista kärsivälle ja ne oli jotenkin laadukkaamman tuntoisiakin kuin monet pehmeämmästä muovista tehdyt. Tuo uusi malli on kyllä varmasti ihan yhtä hyvä meillä kans on molemmat tarvinneet lisämaitoa, tai oikeestaanhan esikoisen imetys "onnistui" vain alle viikon..

Tuttipulloja ostaessa kannattaa muistaa varmistaa rintapumpun yhteensopivuus!

 

Meillä on tuttipulloina ollut aventin, mamin, sekä medelan rintapumppuun sopiva. Sekä ihan tavallisia pulloja, ne oli meillä parhaat, pojalle joka ei koskaan juonut pullosta.
Jos imetys sujuu seuraavan kanssa yhtä hyvin niin pulloja ei tarvita. Tiedän jo etukäteen että hermot tulee menemään sen maidon "ylituottamisen" kanssa .

Mä en etukäteen mieti että kumpi sieltä tulee, tai kumman haluan. En edes mieti kumpi olo itsellä on, koska sit se "pettymys" mikä tulee jos ei olot kohdannu todellisuuden kanssa. Eli meille ei ole väliä kumpi tulee, ajattelen lähinnä että mennään katsomaan kumpi siellä on, ilman suurempaa spekulointia olojen tms mukaan.

 

Rapaperimehu, miehellä on neljä veljeä eli yhteensä niitä on viisi poikaa. Niiden äitille oonkin monesti pöivitelly, että miten sillä on järki kestäny, mut kaikki niin erilaisia ja sopivalla ikäerolla, nii hyvin ovat pörjönneet. Sitte anoppi on myös aina ollut sitä mieltä, että vaikka tytöt jäi kokematta omien lasten osalta, nii yleensä ne pojat tuo tyttöjä kotiin ja pakkohan edes jonkun lapsen lapsen olla tyttö tyttöjä hän onkin nyt päässy sit hoivaileen näin mummu ajalla

Tuttipullo maailma on meillekin ihan vieras. Meillä tytöt ei oo suostunu pullolle. Nuorempi oli 2,5kk iässä melkeen 6h syömättä, kun olin pelaamassa ja mursin käteni. Jouduin ensiapuun ja siellä sit vierähti. Pullo ei kelvannu, mut ku tulin kotiin, nii söi kyllä sitten senkin edestä. Nyt toivonkin, että tämä kaveri suostuu pullolle, niin se antaa myös mulle hieman enemmän liikkumavaraa. Noh, katsotaan mitä tuleman pitää.

 

Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista!
Itellä 3 tuntia ultraan, apua :s aiemmin oli kauhea kiire että koska pääsee ultraan, mutta nyt meinaa olla semmonen olo etten ees haluaisi mennä sinne :s jännittää!
Jotenkin ajatus siitä, että jos saadaan tietää kumpi se on... Niin se olis joku valtava muutos tai jotain... Vaikea selittää oon olettanut alusta asti et ois poika, nii jos se onki tyttö, nii en haluu kuitenkaan pettyä asiasta koska eihän sillä oikeesti oo väliä! Tuntuis tosi tyhmältä murehtia sukupuolta!

Mulla on taas raskausdementia, unohdan koko ajan kaikkia mahdollisia asioita yleensä oon paljon tarkempi asioista kuin mies, mutta raskaus- ja imetysaikana asia on aina toisinpäin mä oon ihan pihalla asioista. Onneksi en oo lapsia unohtanut vielä minnekään :s

 

Fiona saatiinpahan sut kertomaan !

Mulla oli kans oman pojan kohdalla niin että en jotenki raskausaikana samalla tavalla kiintynyt ku tyttöön ku Se poika vaan on jotenkin vaikeampi kuvitella kuin Se tyttö. Mutta tilanne kyllä muuttuu,ei kannata turhia murehtia sitä mitä nyt ajattelee.mieluummin niin että ajattelee nyt kaiken mahdollisen.ne on vaan ajatuksia eikä ne tee mitään kellekään

niin ja on totta että pojille on järkky rumia vaatteita ja hiustyylejä.tytöt on jotenki aina söpöjä,vaikkei olis edes omia mutta esim mun poika ei leiki autoilla,ei tykkää spidermanista ja kaikki vaatteet on supersöpöjä niinku koko poika! Ja mikä parasta,näyttää ihan äidiltään

kyllä määki kokoajan puhun että tyttö olis kiva mutta Se on lähinnä sitä ku viimeks oli poika niin nyt olis tytön vuoro taas. Ja kun miehellä ei ole vielä tyttöä.mutta huomaan kokoajan ajattelevani tätä tyyppiä poikana ja Se on oikein mukava ajatus <3

 

Onnea kaikille ihanista ultrakuulumisista!

Täällä kans Viii jännitetään tämän päiväistä ultraa.
Enää kolme tuntia! Olen koko yön pyörinyt sängyssä ja välillä nähnyt outoja vauvaunia
Itselläni on ihan tyttöolo, mies tietenkin varma että poika sieltä tulee. Kumpaakaan en tule pettymään, kunhan terve olisi. Miehen kannalta ehkä poikaa toivon

 

Tsempit ultraan menijöille ja onnea jo hyviä uutisia saaneille!

Joku puhui raskausdementiasta ja tunnistin itseni.. kalenteriin merkkaan pienimmätkin asiat ettei pääse unohtumaan.

Iskiasvaiva pahentui eilisen aikana siihen pisteeseen etten voinut muuta kuin maata selällään lattialla jalat ylhäällä. Yö oli kans yhtä helvettiä kun heräsin aina käänteessäni kylkeä kipeälle puolelle.. ja tottakai särkylääkkeet on just nyt lopussa

Maalis Mua kans ärsyttää poikien vaatevalikoimat ja oonkin ikionnellinen kun ollaan jo päästy vähän isompien poikien puolelle shoppailemaan löytyy muutakin kuin sitä starwarsia ja turtlesia. Meillä poikakin tykkää enemmän esimerkiksi paidoista joissa on jokin teksti tai vaikka mustavalkoinen kaupunkikuva. Onneksi

Mun miehellä on myös poikavoittoinen perhe; 5 poikaa ja yksi tyttö. Heillä on vähän hassu ajatusmaailma tässä asiassa, ihan kuin tyttö ois jotenkin parempi. Heidän tyttärensä on nyt raskaana ja pojan pitäisi syntyä ihan näinä päivinä. Sekä miehen äiti että sisko tuntuvat olevan jotenkin katkeria siitä kun meille tulee jo toinen tyttö tää miehen sisko on siis kehitysvammainen, joten hänen osaltaan jotenkin ymmärrän ettei osaa ajatella asiaa järkevästi.
Mulla taas on itselläni kaksi isoveljeä, eli poikavoittoista meilläkin. Äiti toivoi mua odottaessaan niin kovasti että viimeinen lapsi ois tyttö, ettei ees uskaltanut kysyä sukupuolta etukäteen. Vielä sairaalassa ollessakin oli kuulemma muutamaan kertaan tarkistanut että eihän mulle oo kerenny kasvaa vehkeitä
Toisaalta taas tää suvun sukupuolijakauma tuntuu jotenkin tasoittuvan. Vaikka suvussa on aiemmin syntynyt enemmän poikia, niin vanhempieni neljästä lapsenlapsesta vain yksi on poika. Ja nyt sitten on tulossa vielä tää yks neiti lisää

Nyt takkatulen ääreen sulattelemaan varpaita.

 

Ai niin, unohtui vielä yhdestä vaivasta valittaa.. Mulla on verenpaineet olleet tosi matalat, keskimäärin jotain 95/65 ja päinvastoin taas pulssi huitelee reilusti yli sadan. Koko ajan on hirveän ahdistava ja voimaton olo ja tuntuu että kroppa käy ylikierroksilla. Johtuiskohan sitten tästä myös että käsissä ei oo enää yhtään voimaa? Pudottelen koko ajan tavaroita enkä saa otetta mistään. Varsinkin kaikki pienet tavarat tippuu koko ajan käsistä. Pyöräilynkin jouduin lopettamaan koska en saa tytön turvaistuimen vöitä auki.. Ja kävellen kulkeminen taas ärsyttää tuota iskiasvaivaa Eli oottelen kai tässä että jostain taivaasta tipahtaa meille kakkosauto..

 

PRS miten meni?päivitän tuota listaa viim.huomenissa..

jaa,enää kaks viikkoa minulla vihoviimeisellä siihen ultraan...

 

IMN, Syö vähän salmiakkia ja normaalia enemmän suolaa, jospa niillä vähä nousis se sun verenpaine. Matala verenpaine aiheuttaa just voimattomuutta, eli luultavasti menee käsiin myös voimattomuus. Ellei sulla hartiat oo sit kipeät?
Mulla iskiakseen auttaa just se kävely, vaikka se aluks onki ihan sieltä jostain, mut kyllä se kipu sit loppujen lopuks helpottaa, tosin nyt nämä kylmät ilmat ku on niin tuntuu ettei mikään auta iskiakseen.
Meille miehen työauto sano sopimuksen irti, joten meillä kans vaan yks auto tällä hetkellä, ehkä jotenkuten yritetään pärjätä. Miehen tarkoitus jäädä lomautukselle talveksi mutta saas nähdä ny .
Huh, huomenna ultra, vielä ei jännitä mut kyl sen tietää taas että automatkalla alkaa jännitys . Matkaa se noin 100km..

 

PRS miten meni sulla ultra?

ultra jo takana, lapsi oli onneksi kaikin puolin terve. oli vaan koko ajan sellaisessa asennossa, että sukupuolta ei saatu selville. Puoliksi harmitti, mutta toisaalta on ihan kiva nähdä vasta synnytyksessä, että kumpi se on. Tuleepahan sekin koettua

AVAUTUMINEN: Ärsyttää yli kovaa, kun mun laskettu aika on alunperin jo laskettu väärin, ja kukaan ei sitä suostu muuttamaan. Kuukautisten mukaan la olis kolme päivää myöhemmin (alunperin laskettu väärällä kuukautiskierron pituudella), ekassa ultrassakin sikiö oli 4-5(!) päivää pienempi, ja nyt vaikka se vastas viikkoa(!) pienempää, niin ultraaja ei suostunut muuttamaan laskettua aikaa
Eihän se muuten mua haittaisi, mutta kun aiemmin oon synnyttänyt toisen lapsen päivää ja toisen kolme päivää ennen käynnistystä, niin nyt kun lähtökohtasesti päivät heittää näin paljon, niin pelkään että joudun turhaan käynnistykseen :/
Kai ne edes alottaa käynnistyksen jollain iisillä keinolla, jollain "luonnonmukaisella", eihän ne heti ota järeitä keinoja käyttöön? :s Tietääkö kukaan?

 

tähkä Hartiat ei oo kipeät, vaan tarkemmin kun aattelen niin ihmeen kivuttomat Salmiakkia aattelinkin seuraavaks alkaa kokeileen tohon verenpaineeseen

viii Onnea hyvistä ultrakuulumisista!
Mulla on molemmat synnytykset käynnistettyjä. Eka käynnistettiin raskausmyrkytyksen ja kasvuhidastuman takia ja samantien suun kautta otettavilla cytoteceillä. Tämä ilmeisesti siksi että vauva oli melko kiire saada pihalle ja eka synnytys muutenkin saattaisi olla niin hidas että mua olis ollut turha ottaa tukkimaan jo valmiiksi ruuhkaista synnäriä.. Sain kaksi pilleriä 12h välein, mutta niistä ei ollut mitään apua. Sitten mentiin saliin puhkaisemaan kalvot + laitettiin oksitosiinitippa, jolloin homma lähti käyntiin. Kalvojen puhkomisesta syntymään meni n. 6h.
Tokalla kerralla mulla oli jo sairaalaan sovittuun käynnistykseen mennessä luonnollisia supistuksia. Niitä seurailtiin pari tuntia, mutta loppuivat kuin seinään, eivätkä saaneet mitään aikaiseksi. Kalvojen puhkaisulla lähti sitten sekin käyntiin ja siitä meni n. 3h syntymään.
Mun käsittääkseni tuo kalvojen puhkaisu on se mieluisin vaihtoehto varsinkin uudelleensynnyttäjälle. Mulla oli viime raskaudessa päivää ennen käynnistystä kontrolli äitipolilla, jossa lääkäri tarkoituksella ronklasi kohdunkaulaa vähän kovemmin ottein ja yritti irrotella kalvoja, jotta synnytys mahdollisesti lähtis käyntiin jo ennen seuraavan aamun käynnistystä. Muistaakseni koitti vähän rapsutella kalvojakin. Kyllähän se tosiaan supistuksia, verenvuotoa ja limatulpan irtoamista sai aikaan, mutta ei mitään tarpeeksi.

Nyt taas näitä muistellessa aivot huutaa halleluujaa tälle normaalille raskaudelle Toivoin jo viime kerralla niin kovasti että saisin ihan tavallisen "Oh f*ck, I think my water just broke"-synnytyksen kotona suihkutteluineen, miehen hermoiluineen päivineen ja pettymys oli kova kun taas talsittiin OYSia kohti käynnistykseen. Mutta katotaanpa vaan niin tää meneekin sitten sen kaks viikkoa yliajalle..

 

IMN mulla on verenpaineet aikalailla just tuommoset normaalistikin ja olo on ihan normaali.onko noissa sit isokin heitto sun normipaineisiin? Paljo sun hemoglobiini olikaan?
ja tuli vielä mieleen että onhan sulla nestetasapainokin kunnossa?

 

Kyllä mulla normaalipaineet on melko "normaalit", eli oppikirjakamaa. Yläpaine jotain 110-120 väliin. Isoin heitto on tossa pulssissa, joka harvoin on noussut ees yli 75:n. Hemppa on ollu ihmeen korkea (130-145) koko raskauden, vaikken ees rautalisää oo syönyt. Edellisissä raskauksissa oon joutunu alottaan rautalisät jo alkuraskaudessa. Vettäkin juon vessassa käyntejä aatellen ihan riesaksi asti
Neuvolan mukaan tää on ihan normaalia että joillain on matalat paineet ja korkea pulssi, eikä siitä kuulemma oo juuri muuta haittaa kuin oman olotilan heikkeneminen. Mutta on sitä siinäkin

 

Mulla poikatoiveeseen vaikutti varmaan se, kun oon itekin aina tykänny enemmän "poikien jutuista" ja ollu sellanen iskän kaveri. Pelasin jo lapsena mieluummin jotain jääkiekkoa poikien kans ku leikin nukeilla tms No toisaalta jos mä oon tyttönä ollu tollanen, niin oishan mulle voinu syntyä poika joka leikkis nukeilla. Et eihän se siitä sukupuolesta edelleenkään oo kiinni.

Mulla tää raskaus on nostanu normaalisti alhasen verenpaineen normaaliks ja olo on kyllä parempi! Kyl se tekee huteraa oloa, jos kovin matala on. Mä oon onnellisena nauttinu toistaseks hyvästä olosta raskauden aikana, pahoinvointia lukuunottamatta oon säästyny suuremmilta vaivoilta. Siinä kyllä alkuun olikin ihan tarpeeks kestämistä. Muutamina viime päivinä on tosin ollu tavallista väsyneempi olo ja vähän mietityttää hemoglobiini, pian se neuvolassa selviää. Ostin rautaa jo kuitenkin varmuudeks..