Helmikuun Helmiäiset 2016 *Helmikuussa* MEIDÄN KUU!

Hurjasti onnea kaikille vauvan saaneille! Nyt näitä tulee kuin sieniä sateella!

Ihana edelleen lukea synnytyskertomuksia, saa nähdä millaisen itse kirjoittaa tänne, ja milloin!

Meidän tyyppihän tulee syntymään sektiolla viiston perätilan takia, ja syntymäpäivä on viimeistään 15.2. maanantaina, ellei päätä aiemmin lähteä syntymään.

Eilen oli viimeinen neuvola ennen vauvan saapumista, ja valkuaisaineet oli nousseet, joten terkka lähetti labraan antamaan toisen näytteen, pissatulehdustahan se meinaa, mutta muita oireita ei kyllä ole runsaan valkovuodon lisäksi. Maanantaina saan tulokset mitä kohonneet valkkariarvot sitten tarkoittavat.

Kääntöyrityksen jälkeen on tullut päivittäin kipakoita supistuksia edelleen, mutta synnytys ei saisi omasta puolestani vielä käynnistyä. Pieni vauva sieltä on tulossa, painoarvio nyt 2,6kg, sektiopäivänä n.3kg. Toivottavasti sinne asti selvittäisiin niin mies pääsisi mukaan leikkaussaliin!

Imetysasioita miettiville mainostan suurella lämmöllä Imetyksen tuki ry:tä. Facessa on aktiivinen ryhmä, josta saa koulutetuilta tukiäideiltä nopeita vastauksia sekä vertaistukea muilta äideiltä.

Aika menee kyllä edelleen tosi nopeesti täällä, ehkä tuo maha hidastaa menoa ja tekemistä niin tuntuu aika loppuvan kesken, mutta pian on meilläkin esikoinen sylissä!

37+5

 

alisa_84 muaki ahdistaa ponnistusvaiheen miettiminen kaikista eniten.kyllä ne supistuskivut aina jotenkin kärvistelee mutta Se ponnistuskipu on niin erilaista,semmosta "oikeeta" kipua. Siihen vaiheeseen siis jokin puudutus! Vaikka Se pudendaali,Se kai on lievimmästä päästä kuitenkin..

me ajateltiin lähtä ensviikon lopulla maalle, josta on lähimpään synnytyssairaalaan 2h ajomatka.. Minusta aivan loistava suunnitelma

 

Ponnistusvaihe Minusta se ei muistaakseni varsinaisesti sattunut, vaikka sitä odotankin oikeastaan kauhulla. Se paineentunne oli jotain järkyttävää, tuntui kyllä inhottavalta. Mulla kyllä oli puudutukset kunnossa viimeksi ja välilihaa jouduttiin leikkamaan kun poika oli yli 4kg, eli olisi muuten mahtunut ilman repeämiä.

Nyt vain odotellaan tosi malttamattomana, viikonpäivät vähenee ja la lähestyy

 

Mullakin oli jäänyt ponnistusvaiheesta sellainen muisto, ettei se varsinaisesti sattunut, vaan sitä ennemminkin työnsi kipua ja paineentunnetta pois. Vaikka esikoinenkin syntyi käsi pään päällä.. En sitten tiedä mikä tässä synnytyksessä oli erilaista kun ponnistaminen sai kivun vain pahenemaan ja todellakin tuntui että repeän, vaikka tää olikin ainoa synnytys jossa repeämiä ei tullut ehkäpä se epiduraalin tehon hiipuminen vaikutti niin paljon..

 

Joo ei mullakaan puudutettuna ponnistamisesta oo mitään pahaa sanottavaa mutta ihan hirveetä Se ainaki viimeksi oli ilman puudutteita ja melkein nelikiloista pakertaessa

 

Onnea uusille vauvautuneille!!! On se niin ihmeellistä saada se uusi perheenjäsen maailmaan!

Mites muille valohoitovauvojen syöttämisestä on sanottu? Meillä vaadittais ruokaa välillä tunninkin välein ja pumpulla ei oikein saa tulemaan . Meillä siis myös nyt valohoitolaatikko tulee kotiin ainakin vuorokaudeksi. Tässä on joka päivä käyty verikokeella ja arvo noussut koko ajan ja nyt aloitetaan hoito. Mutta siis miten muilla tuo syöttäminen hoidon aikana?

 

Mä oisin ihan valmis poksahtamaan. Olo viimeisen päälle tukala. Sen kääntämisyrityksen jälkeen supisteli parina päivänä enemmän, mutta siihen se sitten jäi. Reilu viikko ois vielä siihen magneettikuvaukseen, että mahtuuko alakautta peppu edellä tulemaan. Sekin stressaa... Pinna tiukalla hela tiden. ..

Onnea kaikille synnyttäneille!

 

Maalis, hyvä suunnitelma Ehkä me selvitään siitä ponnistusvaiheesta

Surusilmä, ootko ite minkä mittainen? Ite oon lyhyt, 157cm ja kauhulla ootan, että miten se mahtuu tuleen tuolta, vaikka lantiohan sen lopuksi määrää.

Just se, että ekan punnasin ilman lääkityksiä ja se oli yhtä helve**iä, mut tokassa kerkes saamaan spinaalin ja se toimi niin hyvin, että se pahin kipu eiestäny ponnistamasta niin lujaa kuin pystyi.

Mulla limatulppa näköjään hilautuu pikku hiljaa pihalle, hyvin pienin erin. Tänäänkin tullu rusehtavaa klönttistä "vuotoa". Eipä kaituokaan kerro mitään. Syntyy kun syntyy.

Tänään rv 40+1. Oonko mää eka joka on jo "yliajalla?"

 

Hmph. Musta toi ponnistusvaihe tuntuu jo ajatuksena niin "luonnottomalta", etten meinaa millään uskoa et vauva voi tulla alakautta ulos. Siis jotenkin.. Kokonainen pien ihminen tulee sun jalkovälistä pihalle. Niin älytöntä etten varmaan käsitä kun vasta synnytyksessä, enkä siks osaa sitä kipua kunnolla ees pelätä. Toisaalta oon kyllä varma et sellasen toimituksen on pakko sattua aivan järjettömän paljon. Aika sekavin ajatuksin siis mennään näinkin lähellä h-hetkeä Sen takia en varmaan osaa oikein vauva-arkeenkaan valmistautua, kun toi synnytys tuntuu niin mahottomalta kynnykseltä, etten ees nää sen jälkeistä aikaa. Ilmeisesti siitä on kuitenkin joku selvinny hengissä?

 

Mulla on takana siis kaks alatiesynnytystä ja yks sektio. Eka alatiesynnytys kesti aika kauan lähteä käyntiin, pari tikkiä laitettiin, mutta ihan okei fiilikset jäi. Kuopuksen synnytys oli tosi nopea, en kerenny kunnon lievitystä saada, mutta 4,2 kilonen kaveri tuli helposti maailmaan. Oisin voinu lähteä pyöräilemään synnytyksen jälkeen. Ainoa vaihe jolloin molemmissa iski epätoivo oli se kun pää oli puoliksi ulkona... Olin aivan, että ei tästä tuu mitään, lähen kotia. Se nyt jänskättää, että jos kaveri tuleekin peppu edellä ja samassa vaiheessa iskee ahdistus...

 

Fiona Jos yhtään lohduttaa niin en minäkään vielä kolmenkaan alatiesynnytyksen jälkeen suostu tajuamaan että tuolta alhaaltahan ne on ulos tulleet aina tuntunut yhtä mahdottomalta ajatukselta että ihmiskeho pystyis niin paljon venymään.. Mutta ne on ne maagiset kolme päivää synnytyksestä kun koko homma on muisto vaan, ja aikahan kultaa muistot ei kai siihen kukaan muuten toista kertaa alkaiskaan..

 

Heippa. Meidän poika synty tänään mitoin 3675 ja 51

 

Onnea!

 

Onnea ankas!

 

Onnea ankas!
Hauska ajatus että kun me vaan täällä hölistään niin samalla hetkellä joku on tuskissaan synnyttämässä eikä meillä muilla oo aavistustakaan alisa_84 kuulostais olevan seuraava

 

Alisa oon varmaan pari senttiä päälle 160cm

Pituudella ei taida silleen olla merkitystä, eikä kyllä loppupeleissä silläkään ootko kaponen vaiko leveälanteinen. Automaattimsesti leveät lanteet ei ole takuu sille että sieltä vauvat mahtuu satavarmasti ulos..(esimerkkinä oma äitini)

Vaan kylläpä ne vauvat sieltä tavalla tai toisella aina saadaan maailmaan..

Mulla on muuttunu tänään supparit tosi napakoiksi ja kestää muuten pitkään! Jipii!
Vaan tuntuu ettei oo toivoakaan että synnytys lähenis mihikään päin.

 

Olipa kahlattava viestejä. En oo kirjotellu mutta nyt... Onnea kaikille vauvautuneille ja tsempit sitä odottaville!

Minun poikani päätti syntyä esikkoa vauhdikkaammin torstaina 40+3. Hän on ihana, 3,2kg ja 52cm. Supparit alko ja tiheni yllättäin. Synnärillä pääsin heti saliin kun kanava oli hävinnyt ja 3cm auki. Ilokaasua ja seisten oloa. Kalvot puhkes 7cm kohalla ja oli niin unelma kätilö että sain ponnistaa konttaus/polviasennossa ja hän ohjasi joka hetken. Miten hengitellä. Milloin ponnistaa. Milloin ei. Ja se oli 3 ponnistusta ja vauva maailmassa! Loistava kokemus! Ei kivuton tietysti mutta helppo. Olen kiitollinen ja onnellinen.

 

Onnea kaikille jo vauvan saaneille.

Suosittelen ponnistusvaiheeseen pudendaalipuudutusta, itse sain sen esikoisesta eikä mitään kipua tuntunut ponnistusvaiheessa , paitsi supistukset tietty. Tietysti se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovikkaan toiselle, mut..

Käytiin tosiaan eilen sie asta- messuilla, siivoilin pupujen häkit ja käytiin koirien kanssa lenkillä, kolasin pihaa... Kovalla touhuamisella ei mitään muuta vaikutusta ku iskias älyttömän kipeä. Muutenki tuntuu että raskautta ei huomaa muuten paitsi mahasta, voisko oireiden häviäminen kieliä synnytyksestä.. Toiveajattelua!

Musta tuntuu älyttömältä ylipäätään koko raskautuminen -> valkoisesta "mössöstä" kasvaa vauva ja joskus aikuinen ihminen.

 

Fiona, näin kolmatta lasta odottaessa ajattelen yhä samoin. Koko raskaus ja syntymä on mun mielestä edelleen ihan absurdi ajatus

Raparperimehu, minkäs kokoista vaavia nyt odottelet? Varmasti mahtuu hyvin tulemaan voin kyllä hyvin kuvitella sun ajatukset perätilasynnytyksestä.

Onnea ankas nyytistä!

Maalis, mää luulen etten oo seuraava. Kyllä olo on niin hyvä ja kunnon suppareita ei oo näkyny sitten to-pe yön jälkeen, että kai tuo vaavi viihtyy sinne käynnistykseen asti yksiössä

Surusilmä, vähän huonosti toisin muotoilla sanani. Lantion mitoilla tarkoitin nimenomaan sitä sisämittaa, en ulkoista kokoa

Tähkä, mua kiinnostais tuo pudendaalipuudutus tuohon ponnistusvaiheeseen. Laitetaanko se kuin lähellä ponnistusvaihetta ja kauanko sen vaikutus kestää?

Onnea keijunkainen nyytistä! vai joko sua oon onnittelut, ei muista enää

 

Mulla alko aamusta hirmuset "krampit" alavatsalla, kipu säteili reisiin ja alaselkään, muutama supistus tuli matkalla. Suihkulla on lämpösellä kauratyynyllä loppuivat nyt, olin jo toiveikas että nytkö tuli lähtö. Mutta EI.

Alisa Noh, väärinymmärrystä suuntaan jos toiseen

Laskeutuuko muuten maha automaattisesti kaikilla?

 

Onnea Keijunkainen! itku tuli jo "Minun poikani" -kohdassa

 

Paljon onnea uusille äideille ja vauvoille!!
Kiva lukea teidän tarinoita miten kaikki tapahtui!
Jännää

Me ollaan edelleen osastolla, bilirubiinit himppusen koholla, mutta ei tarvita valoa nyt. Aamulla piti päästä kotiin mutta lähtö evättiin..huomenna otetaan aamuarvo ja se toivottavasti on hyvä!! Meillä tämä kaiketi johtuu veriryhmistä, rh O- minä ja b+ isä..kotipaikkakunnalla kun ei ole edes sinivalolaitteita tai mitään seurantaa..Siispä hoidetaan pikkunen kuntoon ensin
Ohjeena tiheät syötöt väh. 3 h välein, että pissaa tulis paljon.
Kellä oli mahikset kotiin saada laitteet, vihreänä kateudesta
Nythän tämä on vasta 8 päivä täällä "hotellissa".. Koti-ikävä..

Ponnistusvaihe on minusta tuntunut helpottavalle. Kun tuntee että vauvan pää pusertuu ulos, kipuun auttaa vaan ponnistaminen ja ilokaasu!! On se huippu aine!! mulle laitettiin paracervikaali mutta vauva syntyi samantien ku se oli laitettu. Se alkaa vaikuttamaan n. 10 min päästä. Ja jos kipua on, se unohtuu kyllä heti kun vauvan saa syliin
Enempi mulla sattui kun rinnanpäät oli vähän rikki, kunnes sain rintakumin!

 

Onnea vauvoista!

Me päästiin tänään, 5vrk iässä kotiin. Oltiin tosiaan valohoidossa 36h kun bilieubiini nous. Nyt kuitenkon onnellisesti kotona. Ja hormoonit saa itkemään joka asiasta.

Niin ja tänään ois ollu vasta laskettuaika. Hurjaa.

 

Alisa_84 Mulle laitettiin muistaakseni 9,5cm kohdalla se puudute, tai silloin ei ollut jäljellä ku joku "läppä" vaan enää edessä. Laitto ei tosiaan ollu mikään iso juttu ja oli nopeasti ohi, eikä vähentänyt itsellä ainakaan ponnistamisentarvetta vaikka joillain kai niin käy. Ponnistusvaihe oli 15minuuttia, ja muutama tikki ehdittiin laittaa vielä samaan puudutukseen. Esikoinen pestiin ja laitettiin vaatteisiin ennen tikkien laittoa, tarkkaa kestoa en osaa sanoa, mutta tuon ajan kuitenkin piti hyvin puutuneena.

 

Laurelii Toivottavasti pääsette pian kotiin. On inhottavaa joka aamu herätellä toiveita josko jo pääsis lähtemään.. Oysissa ainakin on mahdollista saada sinivalolaitteet kotiin, mikäli asuu lähellä niin pääsee otattamaan arvot osastolle. Ilokaasua tosin en oo Oysissa saanut ponnistusvaiheen ajaksi, oon siitä vähän kade tahdoin kuitenkin puristaa sitä maskia kädessä ponnistuksen ajan, sekin jo helpotti

Tuosta ponnistusvaiheesta ja synnytyksestä yleensäkin unohtui kirjoittaa sen verran, että mun mielestä siitä synnytyksen jälkeisestä ajasta ei puhuta neuvoloissa tai muuallakaan tarpeeksi. Synnytys kuitenkin kestää vaan sen hetken, mutta jälkimainingit pitempään. Ekan jälkeen harvemmin on jälkisupistuksia ja ite oon pystyny aina istumaan ja liikkumaankin ihan normisti, mutta repeämien kanssa pissaaminen! Luoja että se kirvelee, onneksi tällä kertaa selvisin ilman. Tokassa synnytyksessä repesin suoraan virtsaputkensuun alapuolelta.. Ja maidonnousukivut onkin sitten asia erikseen. Ei oo tarkotus pelotella ketään, mutta tiiän kokemuksesta että nää saattaa tulla vähän ikävänä yllätyksenä oispa joku mulle aikoinaan kertonut..