Effemia harmeil, nassuressu ja imn voimia!
Nyt, kun pahoinvointi ja pahin väsymys ovat pysytelleet poissa, odotan kovasti liikkeiden tuntumista. Nyt ei ole mitään muuta jatkuvaa muistutusta siitä, että joku siellä on, niin liikkeitä odottaa entistä enemmän. Mahakaan ei vielä kunnolla näy, vaikka kuminauhavyötäröiset housut onkin olleet käytössä jo muutaman viikon.
Ensi viikolla on onneksi edessä toinen neuvolakäynti. Siellä kuitenkin pitäisi taas kuulla sydänääniä niin on taas varmempi olo, että kaikki on kunnossa. Melko harvakseltaan näitä käyntejä tuntuu meillä olevan näin ensisynnyttäjälläkin... Edellinen oli siellä 8 viikoilla (toki nt-ultra välissä).
Nyt oon viikon ollut taas töissä ja se hyvä puoli töissä on, että tuntuu viikot kuluvan nopeammin. Ei ehdi joka päivä pohtia odotusta niin paljoa
. En oo tunnetustikaan mikään kärsivällinen luonne niin 40 viikkoa on piiiitkä aika.
Miten muut, ootteko jumpissa käyneet? En oikein enää tykkää tehdä liikkeitä, joissa alavatsalle tulee paino (esim. selkälihasliikkeet). Myöskin jotenkin vatsalihasten tekeminen tuntuu ilkeältä. Toisaalta olisi kiva vielä käydä noissa jumpissa, mutta jää vähän puolittaiseksi, kun ei kaikkia liikkeitä halua/pysty tekemään. Jumpissa oon siksi käynyt aika harvakseltaan. Kävelyllä ja työmatkapyöräilyä toki tulee. Juokseminen taas ei ole tuntunut jotenkaan kivalta. Minkä verran te muut ootte pystyneet liikuntaa harrastamaan?
Tulejo 13+3