Helmikuun helmiäiset 2016 *elokuussa*

Testaan vain tuota allekirjoitusta..

 

Sniff, kyllä se pikkunen on siellä vielä niin suojissa ettei sulla oo hätää

Laurelii, mulla tulee väliin just tuollaisia kohtauksia ja ne on niin inhottavia. Ihan tuntuu, että pyörtyis

Maalis, lisää vaan noita nimiä kehiin. Mää haluisin jonkun vanhan ja/tai harvinaisen nimen. Tytöilläkin suht harvinaiset

Nyt mulle on iskeny "ahdistus" tästä painonnoususta, vaikka tiedän, että kuuluu asiaan nii silti ällöttää. Tuntuu, että takapuolikin jo levinny puoli metriä painoa tullu kuitenkin vaan 2,5kg. Toinen mikä ahistaa on iso maha. Mua ei yhtään houkuta elämä ison mahan kanssa. En tiedä onko tämä vain prosessointia siihen, että tämä on todennäköisesti Viiminen raskaus/lapsi. Eihän tämä olotila ikuisuuksia kestä

 

Susa Ainakin Oulussa verinäytteet tutkitaan vasta np-ultran tulosten jälkeen ja lopulliset riskiluvut annetaan vasta seuraavassa neuvolassa. Siksi varmaan monet ei oo vielä suhdelukuja maininneet minäkin saan nuo lopulliset tulokset vasta 20. päivä, vaikka verikokeet otettiin jo heinäkuun alussa ja ultrakin oli viikko sitten.
Mutta toisaalta jos sulla ikä antaa korkeamman suhdeluvun kuin sun luku oli, niin eikös sitten vois päätellä että veriseulatkin on olleet hyvät? ja pienihän tuokin riski vielä on, joten tuskin mitään hätää

Effemia harmeil On kyllä lohduttavaa etten oo ainoa joka kokee huonoa omaa tuntoa siitä ettei raskaus oo päällimmäisenä mielessä. Minäkin oon yrittänyt hankinnoilla tuoda vähän innostusta asiaa kohtaan, mutta aika laihoja lohtuja ne tässä tilanteessa on.. mummon kuolemasta on vasta reilu kuukausi, ja nyt äiti sai syöpädiagnoosin. Velikin käy läpi vaikeaa elämäntilannetta, joka myös osaltaan tuo huolta kun oon jo yhden veljen menettänyt.

Anteeksi tällainen purkautuminen ja mikäli joku tuntee kiusalliseksi näin henkilökohtaisista asioista avautumisen, mutta nää nyt on ajankohtaisempia asioita mun elämässä kuin tuleva vauva.. Tää palsta on ihana paikka hakea tilaa ja aikaa myös raskaudelle ja muistuttaa itseään siitä että jotain hyvääkin on tulossa

Nyt vois kaivautua nukkumaan, jos huomenna vaikka sais tästä mökkeilystäkin enemmän irti. Täällä on koko päivän satanut ja ukkostanut niin alkaa lapsillakin pirtin seinät kaatua päälle. Piirustuspaperikin loppui kesken

IMN 14+3

 

IMN Voimia sulle. Tosi ikävää, että nuin paljon huolta joudut kantamaan. Riittäis vähempiki. Varmasti ehdit vielä vauvasta innostua... Viimeistään sitten kun pieni nyytti on sylissä. Ainakin odotusaika menee nopeampaa kun on muuta ohjelmaa. Toivotaan, että äitisi syöpä on helppohoitoinen. Aika hyvinhän nuista nykyään parantuu.

 

Toivottavasti IMN äitisi syöpä on hyvää laatua ja parannettavissa.

Mullakaan ei kovin hyvät fiilikset oo, mutta vanha kansa sanoo, että suku kantaa tietyn määrän jäseniä.
Viime raskaudessa appiukko kuoli ennen kun päästiin kertomaan ilouutiset ja nyt sillon meidän reissun aikaan mun mummo menehtyi äkillisesti. Viikon päästä olisi hautajaiset.

 

Ensi viikolla ollaan syövän suhteen viisaampia.. toivottavasti saadaan hyviä uutisia, vaikka se jo tiedetäänkin että äidin elämänlaatuun tää tulee lopullisesti vaikuttamaan vaikka tilanne olisi mikä.

NassuRessu Paljon voimia sullekin. Meidänkin mummon kunto romahti teräsmummosta saattohoitopotilaaksi alle kuukaudessa ja kuolema tuli todella yllättäen. Ainakin sain viettää mummon viimeiset hetket hänen vierellään ja näin että lähtö oli rauhallinen. Sekin jo helpotti.

Mulla kans tuntuu olevan tuollainen kirous että joka raskaudessa joku kuolee.. hieman ennen ekaa raskautta lähti pappa ja alkuraskaudessa isotäti. Toista odottaessa sitten kaveri, miehen mummo ja täti. Ja vielä kissanperkelekin meni heittämään lusikan nurkkaan paria päivää ennen kuopuksen syntymää. Kuulostaa varmasti tosi tyhmältä, mutta jotenkin tulee jo huono omatunto pelkästä raskaaksi tulemisesta kun se sitten verotetaan muiden elämästä. Eihän se tietenkään niin mene, mutta raskaana oleva pää saa kaikenlaisia ajatuksia.

 

Meidän mummo asu yksin omassa kotona. Joutui sairaalaan maanantaina ja torstai-iltana menehtyi. Mutta mummo halusi kuolla aina ns. Saappaat jalassa. Ei voinut sietää ajatusta, että vanhain kotiin joutuisi. Yli 80v mummeli oli jo. Ukki kuoli muutama vuosi takaperin ja nyt haki mummon luokseen ä. Mun äiti näkee enkeleitä yleensä ennen jonkun kuolemaa. Nyt oli ukki ollut sairaalassa äidin selän takana ja koskettanut olkapäähän. Mummokin oli kysynyt samassa äidiltä "Mikä se tuo musta on tuossa?" Ja osoittanut äidin selän taakse
Äiti oli tuumannut vain mun iskälle illalla kottiin mennessä, että ukki tuli hakemaan. Reilu vuorokausi ja mummo nukkui pois äidin ja mun tädin läsnäollessa. <3

Niin ja tosiaan, meidän koiraki päätti karata viime raskauden lippuaikana ja jäi auton alle. Ja siinäkib sattui ihmeellisesti, että edes kuultiin koko koiran kuolemasta.
Laitoin facebookkiin katoamis-ilmoituksen sessusta, kaverin mies on poliisi ja kotiin tullessa töistä 9 aikaan illalla oli nähnyt meidän koiran kuvan. Kaveri sitten soitti ja kertoi suru-uutiset. Ja me lähdettiin hakemaan koira kotia tien penkalta. Koira oli poika parhaassa iässä. :'(

 

Effemia harmeil, nassuressu ja imn voimia paljon teille kaikille! On niin kurjaa kun tuollaisia asioita joutuu miettimään, vaikka kuolemat yms on normaalia elämää niin silti! Itsekin välillä pelkään kovasti että joku läheinen kuolee, vaikkei turhaan pitäisi tällaisia miettiä... Silti välillä itken valmiiksi pelkkää ajatustakin. Voimia kovasti teille kaikille vaikeisiin vaiheisiin! <3

Kiitos sille joka mainitsi jääveden/jääpalat! Mulla on suosikkijuomaa tällä hetkellä vesi jääpaloilla

 

15. Raskasusviikko lähti käyntiin. Aika menee tosi nopeeta..

Pitäisi aamupalalle nousta täältä sängyn pohjalta. Väsyttää.

Nassuresu ja papu 14+0

 

Effemia harmeil, nassuressu ja imn voimia!

Nyt, kun pahoinvointi ja pahin väsymys ovat pysytelleet poissa, odotan kovasti liikkeiden tuntumista. Nyt ei ole mitään muuta jatkuvaa muistutusta siitä, että joku siellä on, niin liikkeitä odottaa entistä enemmän. Mahakaan ei vielä kunnolla näy, vaikka kuminauhavyötäröiset housut onkin olleet käytössä jo muutaman viikon.

Ensi viikolla on onneksi edessä toinen neuvolakäynti. Siellä kuitenkin pitäisi taas kuulla sydänääniä niin on taas varmempi olo, että kaikki on kunnossa. Melko harvakseltaan näitä käyntejä tuntuu meillä olevan näin ensisynnyttäjälläkin... Edellinen oli siellä 8 viikoilla (toki nt-ultra välissä).

Nyt oon viikon ollut taas töissä ja se hyvä puoli töissä on, että tuntuu viikot kuluvan nopeammin. Ei ehdi joka päivä pohtia odotusta niin paljoa . En oo tunnetustikaan mikään kärsivällinen luonne niin 40 viikkoa on piiiitkä aika.

Miten muut, ootteko jumpissa käyneet? En oikein enää tykkää tehdä liikkeitä, joissa alavatsalle tulee paino (esim. selkälihasliikkeet). Myöskin jotenkin vatsalihasten tekeminen tuntuu ilkeältä. Toisaalta olisi kiva vielä käydä noissa jumpissa, mutta jää vähän puolittaiseksi, kun ei kaikkia liikkeitä halua/pysty tekemään. Jumpissa oon siksi käynyt aika harvakseltaan. Kävelyllä ja työmatkapyöräilyä toki tulee. Juokseminen taas ei ole tuntunut jotenkaan kivalta. Minkä verran te muut ootte pystyneet liikuntaa harrastamaan?

Tulejo 13+3

 

Ikäviä asioita, vaikka elämän normaaliin kulkuun kuuluvatkin
jotenkin sitä on koko ajan niin varpaillaan kun jatkuvasti joku viedään pois, ja usein vielä niin ettei lähtöön ole mahdollista varautua etukäteen. Viimeiset kymmenen vuotta on nyt ollut tätä että kun yhden pahimman surun yli pääsee niin toinen jo alkaa.

No, kuten äitini sanoo, onneksi joku neiti pitää tän suvun syntyvyydestäkin huolen eipä sukua nääkään muualla kuin hautajaisissa ja meidän lasten ristiäisissä.

 

Näin unta että meille syntyi poika 5.2 klo 3.45 ja synnytys kesti kuusi tuntia, hauska uni

Toivottavasti teillä IMN kaikki kääntyy parhain päin ja tietysti muillakin kellä on jotakin murhetta.

Täälläkin poksuu 14+0

 

kirpsakka Minäkin näin esikoisesta unta että olin synnyttämässä 3.9. ja jostakin mulla tuli tosi vahva tunne että syntyy klo 18-19 väliin. Ja niinhän poika syntyi 3.9. klo 18.59 saa nähdä pitääkö sun uni paikkansa

 

Aloin nyt pohtia tuota kuolemaa kun juttelitte (voimia kaikille kovia kokeville!) niin isoäiti kuoli kun aloin odottaa esikoista ja olinkin hautajaisissa ihmeellisen väsynyt. Nyt taas tuli suru-uutinen isoisotädistä, joka ei niin läheinen enää ollut mutta hyvin tuttu lapsuusajoilta. Oikeesti elämä vaan on sitä et toiset syntyy ja toiset kuolee. Ajankohdat kai sattumaa...

Harrastuksia aattelin alotella nyt kun salimme jumpat taas alkaa kesätauon jälkeen. Mul taas lähtee taju rajuista askelkyykyistä tai hypyistä, ei pysy verenpaineet perässä kun mennää ylös alas. Tankotanssin jouduin lopettamaan heti alkuraskaudesta, se se ois ollu ihan loisto laji! Toivon palaavani niille tunneille vielä joskus...kävely ja juoksu ei tunnu kivalta kun aina pistää johonkin. Töihin pyöräilen mut satulaa piti vähän tuunata kun istuinkyhmyt oli niin arat ettei voinut polkea.

 

Tule jo
Mua kans hirvittää nuo vatsa- ja selkälihakset. Teen vielä työkseni liikunnanohjaajan hommia (harrastuspohjalta kylläkin) ja vähän hirvittää kun ei uskalla tehä kaikkea mukana.
Vatsalihaksia oon tehny varovasti sillain jalkoja nostamalla. Pitäis käyä kysymässä nuista liikkeistä, että mitä oikeesti uskaltaa tehä. En kuitenkaan halua aiheuttaa keskenmenoa. :/
Kerroin tänään meiän äidille ja isälle. Äiti oli ihan järkyttyny, mutta hyvällä tavalla. Pikkuveljelle pitäis vielä kertoa ennen ku äiti repeää liitoksistaan. Meiän piti kertoa vasta ultran jälkeen, mutta ku lipsautin äipälle nii nyt pitää sitte kertoa muullekki lähipiirille. ajattelin, että isä ois ollu paha paikka, mutta se oliki yllättävän rauhallinen.
Girahvi ja maha-asukki 11+5

 

mää muistan ku bodybalancessa oli joskus ohjaaja ihan hillittömän mahan kanssa ja siihen Se vaan meni mahalleen makaamaan ja teki selkälihaksia ja vatsalihasliikkeetkin sujui.kyllä mua Se ainaki kauhistutti mää meen ihan vaan pyöräily kävely linjalla.päivittäin tulee poljettua 14km niin koen että Se riittää.pitää vaan kattoa kuinka pitkälle talveen uskaltaa polkea.kuopuksesta oon pyöräilly vielä ihan viimeisilläkin viikoilla mutta Sillon onkin ollut kesä..

 

Vatsalihaksista suoria vatsalihaksia saa tehdä ainakin viikolle 20 ja sen jälkeen voi tehdä syviä ja vinoja.
Käyn normaalisti salilla ja käyn kyllä ihan loppuun saakka. Painoja nostan sarjoihin omantunnon mukaan tai teen pienemmillä ja pidempiä sarjoja...liikkeet joissa kohdistuu painetta vatsaan kannattee jättää pois esim. jalkaprässi. Kyykkyäkin teen niin kauan kun ei pahalta tunnu.

Voimia kaikille joilla on nyt raskasta! <3

 

Neuvolan liikuntaohjeissa luki meillä, että viikolta 16 eteenpäin pitäisi välttää selällään makuullaan tehtäviä liikkeitä. Lisäksi pitäisi välttää vatsallaan tehtäviää liikkeitä, missä paino kohdistuu kohtuun. Kyykkyjä ja hyppyjä sisältävässä jumpassa rupes muakin huimaamaan niin, että oli pakko istua välillä. Ei hyvä.

 

Toi selinmakuu kielto ei oo mikään ehdoton jollet tee pitkää sarjaa. Se on verenkierrollisista syistä...ja vatsapenkit/laitteet jättäisin myös pois kun kehon painolla saa ihan tehokkaita harjoitteita. Liikunta pitää olla hyvänolon ja kunnon ylläpitämistä. Ei se kunto raskaana niinkään mitenkään kasva.

 

Joko muilla tulee huono olo selällään nukkuessa/maatessa? Mulla tuntuu kokoajan vaan pahemmalle ja pahemmalle, heti tulee tosi huono olo. Viime raskaudessa vasta 25 viikolla tuli.

 

TuleJo vasta nyt kun pahaolo alkaa väistymään olen voinut kunnolla edes aatella liikuntaa. Ennen raskautta tuli salilla / jumpissa käytyä n. 4 kertaa viikossa ja tähän päälle päivittäiset koiralenkit.
Nyt viimeiset 3kk on menneet lähinnä koiralenkkien voimien muutamia joogakertoja lukuunottamatta.

Salilla tuli käytyä viime viikolla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mutta en jotenkin osaa / tiedä mitä kaikkea siellä voisi nyt tehdä.
Neuvolassa täti kielsi suurinpiirtein puolet salilla tehtävistä liikkeistä.
Kuulemma ei saa tulla painetta alavatsaan (esim. jalkaprässi), ei myöskään vatsa saa jäädä puristuksiin mihinkään, vatsalihaksia ei saa tehdä jne jne.

Olo oli tästä syystä salilla suhteellisen hölmistynyt kun mieleen tulivat "turvallisina" liikkeinä lähinnä jotkin pelkät käsiliikkeet.

Tällä viikolla ajattelin kunnostautua edes noiden jumpien suhteen. Uskoisin, että auttaa myöskin tähän väsymykseen joka siis vaivaa edelleen.

 

Täällä ollaan kotiuduttu reissusta. Hyvin kroppa pelasi.

Riesaksi tullut ilmeisesti nyt kohdun kasvukivut, melko kipeitä ovatkin ja ihan kamalat revähdyskivut jos asentoa vaihtaa liian nopeasti. Muutoin olo on oikein mainio.

Keskiviikkona oisi se lääkärineuvola.

 

Ai kauhee mikä yö takana. Näkeekö muut painajaisia tai muuten kummallisia unia?

Oon nyt itse nähnyt varmaan viikon ajan toinen toistaan kummallisia unia. Toissayönä mieheni kehui toista naista isoon ääneen suuressa ihmisjoukossa, vaikka minä olin vieressä maha pystyssä. Viime yönä taas näin että meillä oli joku kummitus jolle puhuin ja sanoin että älä päästä koirien hanasta vettä turhaan, sit myöhemmin meille murtautui joku mies joka heitteli päin vasaroilla .

Esikoisen aikaan näin yleensä sellaisia unia että mieheni meni kauppaan toisen naisen kanssa.. .

Ihan hirveitä unia, en ymmärrä mistä nämä tulee..

 

tähkä Täällä toinen uniongelmainen! Alkuraskaudesta saakka on unet vaan menneet oudommiksi ja levottomammiksi, eikä oikeestaan mee yhtäkään yötä ettenkö näkis jotain unta.
Viime yönäkin näin unta naisesta joka oli katkera siitä kun ei saanut lapsia ja alkoi siksi vainota mua. Siinä oli vielä sellainen kauhuleffaefekti että aina välillä sen naisen silmämunat kääntyi ympäri ja se alkoi kiljua ihan mun naaman eessä. Hah, nyt vasta hereillä sitä tajuaa miten naurettavalta tuo kuulostaa mutta ton takia kuitenkin valvoin kolmesta kuuteen, onneksi mies antoi mun jäädä nukkumaan kun lapset heräs.

 

IMN, hyvä etten oo ainut.. Täällä kans oon monena yönä valvonut sen jälkeen ku on herännyt painajaisesta. Tänä aamuna oli pakko sanoo miehelle että laittaa sit oven varmasti lukkoon ku lähtee töihin.
Viimeyönä vasarat tuli uniin varmaan siitä ku mies tekee rakennus hommia työkseen. Kaikkee sitä kans joutuu kokemaan