#18
Vierailin aikoinaan Turussa lapseni opiskelukaupungissa. Olen muistaakseni kirjoittanut monta hupaisaa tarinaa netissä siellä vierailuistani.
Ilkasta en viitsi kirjoittaa oikeastaan mitään. Tapasin hänet nuoruudessani, ja hän olisi halunnut tanssia toisenkin tanssin.
Häneen liittyy asioita, joita ei ole koskaan kerrottu juorulehdissä.
Totuus on, että kierrätysmiehistä saa vain ongelmia. Sukuni on iso, ja olen nähnyt läheltä kaikenlaista.
Äsken minulle soitti hengellisen lehden lehtimyyjä. Mies sanoi päivää vaikka oli jo ilta. Tilasin kyseisen lehden jonkun kauden kauan sitten, kun olin lehden sisällöstä kiinnostunut. Soitto keskeytti Neiti Marplen katsomisen.
Vuodet vaihtuvat, ja minusta on tullut hänen kaltainen hahmo. Kerran lapseni sanoi, että Ilkka sopisi minulle.
Suomessa olisi ollut nauruhalvauksien takia paljon uhreja, jos niin olisi käynyt.
En siedä iltapukuja ja älytöntä itsensä tälläystä. Ilkka oli jo silloin muinoin hyvin tarkka mitä naisella on yllään. Minulla oli ylläni sen aikaisessa suositussa ravintolassa sisareni lahjoittama farkkuliivi, ja sain siitä häneltä huonot arviot. Että sellainen naisten sankari hän oli. Turkulaisten sydänkäpynen.
Jatkan Neiti Marplen katsomista. Scotland Yardin miestutkija pahoitteli hänelle jaksossa ettei neiti saa tutkimuksistaan palkkaa. En minäkään ole koskaan saanut penniä/senttiäkään kirjoituksistani. Minulle riittää, kun lukijani saavat joskus hyvät naurut.
Terveisiä Helenalle. Olet sisukas nainen ja varmasti elämäsi järjestyy. Älä anna ikinä typerille periksi. Taistele kuin naarastiikeri.