Heippa, toivoisin saavani mukaan tähän keskusteluun useamman lapsen äitejä :)

[Äitylix6]

Onkohan jo valmiiksi jotakin ryhmää missä useamman lapsen äidit voivat keskustella?
Vertaistuki keskustelun muodossa vaikka täällä palstalla ois ihan jees.Ihan mistä vaan mikä mieleen tulee
Voitte kertoa mitä vain ja vaikka alkuun jos haluatte että montako lasta
Ihan ekana mä kyselisin onko muut olleet useempia vuosia kotiäitinä?
Mä nimittäin oon.
Ootteko olleet välillä töissä tai opiskelleet ja näin kehittäneet itseänne?
Mistä ammennatte voimanne arkeen?
ja loppuuko vauvakuume koskaan?
Oletteko jo saaneet viimeisen lapsenne ja mistä päättelette sen.
Tosi hienoa jos tuutte keskusteluun mukaan

 

[eh]

Kolme lasta on.
Kotiäitinä olin pisimpään ton kuopuksen kanssa, putkeen 2vuotta. Muuten olemme miehen kanssa vuoroteltuo noita kotivuosiakin. Mies oli kahden ekan kanssa 1,5v hoitovapaalla Olen siis tehnyt "uraa" samalla, kun lapsiakin.... Ja mies on tähän samaan syssyyn perustanut yrityksen. Onneksi talo tuli rakennettu ennen lapsia ja ruuhkavuosia
Voima arkeen tulee ihan kaikesta: lapsista, kodista, työstä, liikunnasta, käsitöistä. Kun haluaa, niin silloin jaksaa ja kerkee
Mulla ei ole enään vauvakuumetta. Pienta haikeutta silloin-tällöin, mutta tiedän, että perhe on kasassa. Tiesin sen jo silloin, kun odotin kolmatta. Ja olen aika iloinen, että tämä tunne on pitänyt. Ja mies teetti itselleen vasketomian, että ei senkin puolen lopullinen on tämä lapsiluku.

 

[Äx5?]

Eli meillä 5 syntynyttä, 4 elossa olevaa lasta.
Kotiäitinä olen ollut nyt reilun 5 vuotta putkeen, esikoinen meni hoitoon 1v ja oli kaksi vuotta hoidossa. Siinä välissä olin töissä ja lyhyellä äitiyslomalla
Voima arkeen kai tulee ihan lapsista ja leivonnasta kun niihin 99% ajasta menee. Pienin on vasta muutaman kk joten hirveesti ei ylimäärästä aikaa olekaan
Niinkin hullua kun se on vauvakuume on ihan kroonista, päätös on kyllä tehty että enempää ei tule...

 

[Äitylix6]

Kiva kun ees jotkut vastailee Äx5 otan osaa menetetyn lapsesi puolesta <3 Mä en ole ollut töissä enkä edes opiskellut lapsien välissä,mutta nyt on herännyt ajatus että jotakin pitäis tehdä tuollakin saralla,vaikkakin duunia kyllä riittää enemmän kuin tarpeeksi kotonakin,mutta jos jotakin itseä ja tulevaisuutta varten
Vauvakuume on kroonista mullakin siihen tulokseen oon tullut jo aikaa sitten,mutta kyselinkin että kuinka jotkut saa tehtyä päätöksen että nyt riittää,tämä on tarpeeksi Ehkä toisille tulee sellainen varma tunne että perhe on hyvä tämän kokoisena,ja toiset sitten kärsii vauvakuumeesta...taitaa jatkua sitten mummokuumeena omien lasten jälkeen
Oisko muita isojen perheiden äitejä ottamassa osaa keskusteluun?

 

[Äitylix6]

Niin minä itse ammennan voimia arkeen juurikin lapsista,niiltä saa parhaat palkkion <3 Mutta myös lenkkeilystä,ja pienistä ajoista muualla kuin kotona(lue: kaupoilla käynti,ystävillä poikkeaminen tms.)

 

[Äitylix6]

en näköjään millään meinaa kaikkea sanottavaa nyt saada yhteen viestiin huoh...paras rentoutuminen on kahvikupposen kera meidän perhe lehteen uppoutuminen sohvalla

 

[5+2+lemmikit]

Meillä on tosiaan 5 lasta, neljä "itse tehtyä" ja yksi meille sijoitettu lapsi.

Kotona ole ollut hoitovapailla (kerran mieskin oli vuoden) mutta välissä ollut aina töissä.

Kun olen ollut hoitovapaalla niin olen tehnyt monesti jonkinlaista keikkaa tai opiskellut pienimuotoisesti. Meillä mies tekee epäsään. 3-vuorotyötä niin aikalailla mun harteilla ollut lapset ja koti kun hän on ollut töissä.

Vauvakuume on selätetty. Toki lapset on ihania ja aina voisin haluta lisää, mutta ehkä nyt olen oppinut olemaan kiitollinen näistä enkä haaveile lisää. Jos energiaa riittää niin onhan maailmassa lapsia jotka tarvitsisivat kodin. Eli tämä meidän 4v on viimeinen, (itse ei ainakaan tehdä enempää)

Olen siis ollut töissä siitä asti kun pienin täytti 3, mutta teen lyhennettyä työviikkoa joten aikaa on hyvin myös lapsille (ja niiden harrastuksille) sekä perheelle.

Minkäikäisiä lapsia sulla ap on? Oletko aina haaveillut isosta perheestä? Entä puoliso?

Tsemppiä arkeen!!

 

[5+2+lemmikit]

Ja itse nautin erityisesti mm. pienistä lenkeistä (jotain liikuntaa) netissä pyörimisestä, kirppiksistä, shoppailusta (lähinnä katselen, ostan aika nuukasti) ja tietysti lasten kanssa tekemisestä/olemisesta, käsitöistä ja kodin tuunauksesta.

 

[kaalimaan vartija]

Mulla neljä lasta ja olin semmosiet 12 vuotta pääsääntöisesti kotona... Nyt jo tosin takaisin työelämässä.

En ihan ymmärrä tuota "mistä saatte voimia arkeen" Eikä nyt loukkaannuta tai suututa! En sano tätä millään pahalla, en oikeasti koe elämääni rankkana tai siten erityisenä että tähän tarvitsisi jotain erityistä voimaa löytää. Mun elämähän on ihanaa! Neljä huippu mukavaa ja fiksua lasta. Silloinkin kun olin "vain kotona" niin koin olevani oikeastaan etuoikeutettu että sain olla kotona niinkin pitkään. Ei kaikilla ole mahdollisuutta keskittyö kotiin ja lapsiin vaan taloudelliset syyt ajavat töihin. Pakostakin.

Meidän lapset ovat tässä. Enempää ei tule. EIkä haluta. Perhe on nyt koossa.

 

[BootyPeppi]

Kolme lasta. Olen opiskellut ja toiminut yrittäjänä ja ollut toisilla töissä ja nyt taas opiskelen. Olin kuusi vuotta sairaslomalla.Enempää lapsia en enää tee, jos mies tahtoo lisää niin menee muualle niitä tekemään. Mulla ei ole vauvakuumetta ollut koskaan. Harrastan kaikenlaista bloggailusta matkusteluun. Se pitää mielen virkeänä ja jaksaa paremmin. Ja pitää muistaa hemmotella itseään vähintään kerran viikossa kun lapset on laitettu nukkumaan. Aina voi laittaa naamion kasvoille tai laittaa jalat suolakylpyyn tai muuta vastaavaa. Varsinkin käsityölehtien selailu ja kaffe hetkinenpaussinen on aivan ihanaa...

 

[kaalimaan vartija]

Kolme lasta. Olen opiskellut ja toiminut yrittäjänä ja ollut toisilla töissä ja nyt taas opiskelen. Olin kuusi vuotta sairaslomalla.Enempää lapsia en enää tee, jos mies tahtoo lisää niin menee muualle niitä tekemään. Mulla ei ole vauvakuumetta ollut koskaan. Harrastan kaikenlaista bloggailusta matkusteluun. Se pitää mielen virkeänä ja jaksaa paremmin. Ja pitää muistaa hemmotella itseään vähintään kerran viikossa kun lapset on laitettu nukkumaan. Aina voi laittaa naamion kasvoille tai laittaa jalat suolakylpyyn tai muuta vastaavaa. Varsinkin käsityölehtien selailu ja kaffe hetkinenpaussinen on aivan ihanaa...

Näin myös meillä. Yksi kaveri ihmetteli joskus kun sanoin että aion tehdä sterilisaation, että kuinka voin tehdä sellaisen päätöksen. Mitä jos vaikka mies joskus haluaakin lisää lapsia? Hitto, maailma on täynnä naisia jotka haluavat lapsen. SInne vaan tekemään. Kai mulla on oikeus sanoa, että ei kiitos enempää mulle ? Ja toisaalta. Mies on vielä vakuuttuneempi ettei enempää tähän taloon Me jo odotellaan sitä, että kohta ei ole nää yhtää pientä talossa

 

["wieras"]

Ihan nopsasti vastaan, sauna on juuri lämminnyt.

Meillä 6 lasta, esikoinen kasiluokalla, kaksoset 5v. Vauvakuume yllättäen loppui kaksosiin

Tykkään puuhailla lasten kanssa, opettaa heille pieniä uusia taitoja, auttaa läksyissä jne. Itsekseni tykkään lukea, kävellä kuutamolla, joskus myös kiertelen alennusmyynneissä tai kirppareilla. Kotiäitinä olen pääasiassa ollut, mutta meillä on oma yritys joten käytännössä raja on ollut häilyvä, nytkin mies tekee suurimman osan töistä, minä hoidan pääosin lapset ja kodin.

 

[BootyPeppi]

Näin myös meillä. Yksi kaveri ihmetteli joskus kun sanoin että aion tehdä sterilisaation, että kuinka voin tehdä sellaisen päätöksen. Mitä jos vaikka mies joskus haluaakin lisää lapsia? Hitto, maailma on täynnä naisia jotka haluavat lapsen. SInne vaan tekemään. Kai mulla on oikeus sanoa, että ei kiitos enempää mulle ? Ja toisaalta. Mies on vielä vakuuttuneempi ettei enempää tähän taloon Me jo odotellaan sitä, että kohta ei ole nää yhtää pientä talossa

Katson, että nyt on mun aika nauttia kovan työni hedelmää ja olla kuin ellun kana Siksi ei lapsille.

 

[Maine Coon/]

Meillä 5 lasta, kuudes menehtyi raskauden puolivälissä.Kotiäitinä yhteen putkeen olin 13 vuotta.Sen jälkeen kursseja, koulutuksia, pätkätöitä. Voimaa saan uskosta, perheestäni, omasta ajasta.Kyllä se vauvakuume mun kohdallani ainakin selkeästi loppui.Menetetyn tilalle en halunnut yrittää uutta.Ikääkin jo 45v, niin ei enää edes kiinnosta vauva-asiat(enkä muutenkaan voisi saada lapsia, kun kohtu poistettu).Asia erikseen sitten kun lastenlapsia joskus toivottavasti tulee Nuorin lapsi on eskari-ikäinen ja vanhin 22v.Sitten on 20v, pian 18v ja 13v.

 

[kaalimaan vartija]

Katson, että nyt on mun aika nauttia kovan työni hedelmää ja olla kuin ellun kana Siksi ei lapsille.

No sanopas muuta. Lisäksi kun lapsia (lue pieniä) on ollut talossa jo 15 vuotta niin alkaa tuntua siltä, että välillä jotain muuta. Ihanaa kun muksut on jo niin isoja, että voi mennä kauppaan / asioille / miehen kanssa kävelylle ilman, että on PAKKO ottaa joku mukaan... Just laskettiin (ja vitsailtiin) että kohta ollaan täällä kahdestaan. Tai no kuopus on vielä aika pitkään meidän seurana...

 

[Neljä ja joskus lisää]

Kaksi ala-asteikäistä poikaa ja kaksi pikkutyttöä. Kuopus nyt tasan 1v 6kk.

Olin ensin poikien kanssa yhteensä 4v kotona, sitten välillä pari vuotta töissä + opiskelin työn ohessa ammatin ja nyt olen ollut taas 4v kotona. Palaan töihin elokuun alussa.

Meillä olisi vielä haaveissa saada lapsia, useampikin. Mutta haluan käydä nyt välillä taas jonkun aikaa töissä. Sekä taloudellisten syiden vuoksi, että paljolti myös hakemassa motivaatiota kotiäitiyteen. Nautin tästä ihan tosi paljon, mutta ihan tauotta en haluaisi ihan hirmuisen pitkiä aikoja olla. Kun välillä käy töissä, sitten taas kaipaa kotiin.

Vastaan muutoin lähes 100% kodinhoidosta ja lapsista, mutta joka päivä käyn 2t lenkin koiriemme kanssa. Tällöin tyttöjä hoitaa päiväuniensa ajan palkattu hoitaja. Se on minun jaksamiseni salaisuus. Ulkoilen lastenkin kanssa, mutta tuo on sellainen hiljentymisen ja ajatusten tuulettamisen paikka. Voisin käydä iltaisinkin, kun mies on lasten kanssa, mutta tahdon, että illalla olemme koko perhe koolla. Usein minä keskityn silloin poikien kanssa olemiseen ja mies hoitaa tyttöjä, tai sitten tehdään koko perheellä jotain kivaa.

 

[uraäiti]

Meillä on neljä tyttöä. 7,6, 3&2-vuotiaat. Silti olen saanut luotua uran itselleni hyvään alkuun. Olen maisteri koulutukseltani ja hyväpalkkaisessa työssä. Iältäni alle 30. Oon koko ajan opiskellu tai ollut töissä vaikka on ollut vauva talossa. Saan siitä elämäniloni, että saan tehdä mukavaa työtä ja olla lasteni kanssa Ruuhkavuosia eletään, mut ihanaa tää on. Välillä väsyttää, mut sillon nukutaan. Muuten mennää täysillä

 

["Eloveena"]

Täällä tämmönen 4 alle kouluikäisen kotiäiti. Uraa takana reilu 6vuotta. Kaikki perhekerhot ja -kaffilat on mun henkireikiä. Näen siellä muita aikuisia ja koska omat pitkänlinjan kaverit ovat jääneet toisille paikkakunnille, nää aikuiskontaktit on mulle tosi tärkeitä. Tää nuorimmainen on nyt vajaa 5kk ja aika ja voimat ollu nyt vuoden taas vähissä mutta normaalitilassa lasten kanssa leipomiset ja metsäretket on ollu semmosia arjen pieniä iloja.. Toki joku leipominenki on suht rankkaa touhua 3n alle kouluikäisen kanssa mut silti aina jotenkin palkitsevaa.. Urheilu on myös sellaista millä saa itelle hyvän olon. Tunnin juoksulenkki sillointällöin onkin sitä omaa aikaa, enkä sen enempää oo kauheesti tarvinnutkaan..

Nyt tämän viimeisen lapsen myötä hiipui myös vauvakuume.. Onneksi.. Ja töihinpaluu parin vuoden päästä tuntuu tosi kivalta ajatukselta vaikka kotiäitys onkin aina haave"ammatti" ollutkin.

 

[kiiski]

Minulla ei ole yhtään lasta.

 

["äiree"]

Mulla on 4 lasta joista kolme elossa. Olen ollut kotona koiäitinä nyt reilun viisi vuotta. Viimeinen lapsi ei vielä toivottavasti ole tehty vaikka ksokaanhan sitä ei tiedä koska on ollut hyvin vaikeaa saasa noita lapsia maailmaan tähänkään mennessä. Hoidot alkaa taass ihan kohta.

 

["äiree"]

Lapset on iältään 19v, 18 vja 3v ja kuollut lapseni olisi nyt 5v
Itse olen 44v

 

["muru"]

On kolme lasta, iät 9, 7 ja 4v. Tällä hetkellä minulla ja miehellä kummallakin on kova vauvakuume. Neljäs on ollut pohdinnassa jo vuoden verran, mutta joku jarruttelee, en vain tiedä mikä. Minulla on hirveä huoli siitä, että raskaus ei pääty hyvin, tai lapsi on sairas. En tiedä miksi en saa tätä ajatusta mielestäni, se on kuin lukko, jota en saa auki. Itse olen ollut aina 1,5v kotona ja sitten lähtenyt töihin takaisin. Kotona olisin ollut pidempäänkin, mutta kun rahallisesti ei ole ollut mahdollisuutta,mikä harmittaa vietävästi. Meillä rullaa elämä kivasti, tohinaa ja touhua riittää. Minä itse nautin niistä arkiaamuista, kun mies on töihin lähtiessä keittänyt kahvit,ja saan yksin rauhassa istua pöydän ääressä, juoda kahvit ja nauttia talon hiljasuudesta, kun lapset vielä nukkuvat. Ja iltaisin kun miehen kans välillä kaksin nautitaan saunan lämmöstä, ja voi yksinkertasesti vaan rauhoittua. Kovasti myös lenkkeilen, joten siinä myös yksi voimanlähde. Nämä on minun ihania luksushetkiä, ja tietysti sitten nuo höpönaperot

 

["muru"]

Antakaapa kuulua itsestänne

 

[Ulkomailla]

Olen kolmen lapsen äiti. Lapset ovat 11-, 9- ja 7-vuotiaat. Olen nyt ollut kotona jo yli 11 vuotta. Ohjaan spinning-tunteja pari kertaa viikossa. Nyt kyllä on tullut halu mennä töihin. Olen sairaanhoitaja ammatiltani. Vauvakuumetta on aina välillä ja varsinkin keväisin, joilloin nuo kolmekin ovat saaneet alkunsa Olen kohta jo 37-vuotias, joten ikää on jo omasta mielestäni liikaa sekä ihan liian helppoa noiden kolmen kanssa. Joten järki sanoo, ettei aloiteta taas alusta. Me kun tykkäämme matkustella ja nyt se sujuu jo kivasti lasten kanssa.

 

[meah]

Neljän lapsen äiti olen, tytöt nyt 10v., 6v., 5v. ja 3v.

Ihan puhtaasti kotiäitinä en ole koskaan viihtynyt yli 1,5 vuotta, sen ikäisenä esikoinen meni päiväkotiin. Jäi tosin kotiin reilu 3-vuotiaana tokan syntyessä. Oli kotihoidossa eskariin asti samoin kun toka, nuoremmat aloitti sitten päiväkodin viime syksynä samaan aikaan kun tokan eskari alkoi. (Sekavaa, ehkä )
Itse olen kaikki mammalomat ja hoitovapaat vähintään opiskellut ilta-, ja etäkouluja, tehnyt keikkaduuneja, tokan ja neljännen jälken lähdin ihan kokopäivätöihin vauvan ollessa 2-4kk ja lasten isä jäi kotiin.

Sittemmin lasten isä muutti poiskin, olen kohta vuoden verran pyörittänyt tätä show'ta yksinhuoltajana.
Lasten lisäksi tontilla pyörii 2 koiraa, 3 kissaa, papukaija, undulaatti ja 4 hevosta.
Näiden kanssa siis menee aikalailla se vapaa-aika, mitä töiden jälkeen jää, mutta näistä kai se voima arkeenkin ammennetaan.

Vauvakuumetta mulla ei enää sen neljännen jälkeen ole koskaan tullut.
Nyt tossa on tommonen herraseura kyllä pyörinyt myös kuvioissa jo jonkun aikaa. Sillä ei lapsia ole, jos se joskus haluaa niin voin toki asiasta teityin ehdoin keskustella...