Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Heinäkuun hurmaajat - MEIDÄN KUU, (74. hurmaaja syntynyt)
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Tridian, post: 21336556, member: 57221"]</p><p>Kiitos onnitteluista!!!</p><p></p><p>Synnytyskertomusta</p><p></p><p>13.7 40 + 3 heräsin neljän jälkeen alavatsakipuun. Saman tien tiesin, että tämä on nyt se paljon odotettu supistus. Supistuksia tuli 15-20 minuutin välein, eivätkä ne olleet kovin kivuliaita, Sen verran kuitenkin juili, etten saanut enää unta. Supistukset jatkuivat koko tiistain, mutta tulivat epäsäännöllisesti, eivätkä tosiaan olleet kovin kipeitä: käytiin kaupassa ja matto-ostoksilla. Arveltiin miehen kanssa, että ehkä parin kolmen päivän päästä jotain voisi oikeasti tapahtuakin. </p><p></p><p>Illalla supistusten väli tiheni ja yhdeksän aikaan niitä tuli noin kymmenen minuutin välein. Näihin aikoihin olin näköjään kirjoitellut kaks plussalle, että ihan kiva, että jotain tapahtuu, mutta ei taida lähtö olla vielä kovin lähellä.. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Mies meni pelaamaan frisbeegolfia ja hyödynsin supistukset harjoittelemalla synnytyslaulua. Äänenkäyttö rauhoitti ja sai mut keskittymään kivun sijaan johonkin muuhun. Joskus kymmenen aikaan soittelin miehelle ja kysyin, meinasko vielä kauan pelata. Sanoin sitten sille tyynellä äänellä (supistusten tauolla)että ei mitään hätää, pelaa rauhassa kierros loppuun. Tästä noin tunti ja soitin uudestaan :"Jos vaikka kotiin tulisit pikkuhiljaa..." Kipu oli yltynyt jonkin verran ja supistusten välit alkoi olla 5-6 min. Supistuksen tullessa istuin keinutuolissa, kiikuttelin ja pidin ääntää mmm- tai aaa- kirjaimilla. Annoin miehelle yhden ohjeen kerrallaan asioista, joita pitäisi tehdä siltä varalta, että kohta oikeasti mennään. Mies totteli kuuliaasti ja homma toimi hyvin. =) </p><p></p><p>Puolilta öin soitin synnärille ja neuvoi olemaan vielä kotona, jos vaan pystyn. Olin taas ihan supertyyni ja kuulostin varmaan siltä, ettei synnärille tosiaan ois kiire vielä pitkään aikaan. No, päätettiin olla vielä kotosalla ja jatkoin supistusten tullessa hyväksi havaittuja helpotuskeinoja: keinuminen ja mumina. LAitoin Damien Ricea soimaan ja yritin antaa supistusten viedä mukanaan ja tässä vaiheessa se onnistuikin aika hyvin. Joskus yhden aikaan tein ratkaisevan virheen ja nousin seisomaan kun supistus tuli. Ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi roikkua leuanvetotangossa, kun se oli aamuyöllä toiminut tosi hyvin. No nyt ei toiminut! Supistus veti kontalleen lattialle ja ehdin sanoa miehelle, että nyt tulee oksennus. Sain juuri ämpärin alle ja kaikki mitä mahassa oli, tuli pihalle. Oksentamisen jälkeen alettiin tehdä lähtöä, koska nestehukka ei varmaan olisi näillä helteillä vaatinut kovin monta oksennuskertaa. Kun olin autossa, aloin epäröidä... Ei hitto, ei oo kuitenkaan tapahtunut vielä mitään. Sanoin, että ollaan vielä hetki kotona ja nousin autosta. Taas kipu meinasi viedä maan tasalle ja kömmin takaisin autoon"Lähdetään sittenkin."Matkalla supistukset olivat tuskaisia ja oksennus koko ajan tuloillaan.</p><p></p><p>Synnytysosastolla kätilö oli jo vastassa ja pian oltiin synnytyssalissa. Supistukset kävi koko ajan kipeämmiksi ja oksensin jokaisen supistuksen jälkeen. Pyysin miestä laittamaan Damienin levyn taas soimaan ja yritin supistusten välillä rentoutua sitä kuunnellen. Pian pötköttelin sängyllä ja vauvalta otettiin sydänkäyriä. Tässä vaiheessa olin 2,5 senttiä auki ja reuna oli jäljellä. Kätilö oli hetken poissa mutta tuli pian takaisin ja sanoi, että käyrät heittelee aika paljon ja supistusten kohdalla vauvan sydänäänet heikkenee. Tästä johtuen kalvot puhkaistiin, jotta saataisiin tarkempia käyriä vauvalta. Mulle laitettiin sekä happea että miehen pyynnöstä nestettä. Makuullaan olo sai supistukset tuskaiseksi ja synnytyslaulu alkoi olla jo huutamista. Välillä pystyin keskittymään ja hoin a-o-u-m kirjaimia, mutta tämä alkoi käydä jo vaikeaksi. Kätilöt kysyivät, mitä mieltä olisin epiduraalista. Olin ihan ihmeissäni, että joko se tässä kivun vaiheessa pitäisi ottaa. Vastaus oli, että nyt on juuri oikea aika, joten annoin luvan. Anestesialääkäri kävi laittamassa epiduraalin, mikä ei mennyt ihan putkeen. Verta tuli aika lailla alkuun, mutta pian se onneksi rauhoittui. Vielä pari kipeää supistusta ja sitten helpotti. Ihana lämmöntunne jaloissa! Supistukset alkoivat tuntua epiduraalin jälkeen erilaisina: mulla oli kaamea ponnistamisen tarve. Sanoin tästä kätilölle ja hän tarkasti tilanteen: 4,5 senttiä auki. Kello oli ehkä jotain 02:45. Sanoin miehelle joskus kolmen jälkeen, että käy siirtämässä auton nyt, niin ei tartte sit aamusta käydä, koska silloin saatetaan olla jo tosi toimissa. No, toisin kävi. Miehen ollessa poissa, sanoin että ponnistamisen tarve on jo ihan kaamea. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin 9,5 senttiä auki! Luojan kiitos, otin sen epiduraalin, sillä olin auennut 5 senttiä noin puolessa tunnissa!</p><p><img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite9" alt=":eek:" title="Iik! :eek:" data-shortname=":eek:" /> </p><p></p><p>Toinen kätilö oli törmännyt käytävällä mieheen ja sanonut, että nyt pitäis isän pitää kiirettä jos meinas ehtiä mukaan. Mies oli ollut ihan kysymysmerkkinä: nytkö jo?? Mies tuli saliin ja minä kyselin kätilöltä kuumista pyyhekääreistä ja ponnistamistekniikasta. Pian kokeilin kyljellään ponnistamista, muttei siitä tullut mitään. Käännyin puoli-istuvaan asentoon ja homma tuntui näin heti hieman helpommalta. Sanoin huoleni vessahädästä (mitä asioita sitä ajatteleekaan tommosella hetkellä! ) ja kätilö sanoi, että ihan sama mitä sieltä tulee. Totesin sitten, että kun äiti aina sanoo, ettei jostain asiasta tuu lasta eikä paskaa, niin nyt tulee kyllä takuulla molemmat... <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite17" alt=":LOL:" title="Nauraa :LOL:" data-shortname=":LOL:" /> Alkuun tuntui etten osaa ollenkaan ponnistaa ja lisäksi oli vaikea tuntea supistuksia. Kätilö kuitenkin ohjeisti hyvin ja pikkuhiljaa homma alkoi toimia.Kätilö sanoi myös, että vauvalla taitaa olla napanuora pään ympärillä, joten nyt pitäisi ponnistaa tomerasti, jotta tämä on pian ohi. Kätilö neuvoi pidättämään henkeä ponnistaessa: minä tein työtä käskettyä ja ponnistin kaikilla voimillani. Ilma alkoi loppua ja kysyin kätilöltä: "Saako tässä välillä hengittää???!" <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Mies kannusti kätilöiden kanssa ja minä ponnistin. Ponnstuksen päätteeksi pääsi aina karjaisu. En muista yhtään, miltä tässä vaiheessa tuntui. Ainkin ihan todella oudolta, mutta kipuja ei juuri ollut. Juuri kun meinasin alkaa itkun sekaiseen valitukseen, kätilö sanoi, että pää on ihan lähellä. Pian pää olikin jo ulkona ja piti pitää taukoa. Napanuora oli kuin olikin kaulan ympärillä ja siksi sydänäänet olivat heitelleet. Kun napanuora oli saatu pois, sain vielä ponnistaa ja koko vauva luiskahti ulos. Kello oli 03:38. Ponnistusvaihe kesti ehkä 5 minuuttia. Vauva oli ensiksi hiljaa, mutta kun nenä imettiin puhtaaksi, pääsi ilmoille maailman kaunein ääni. Tässä vaiheessa sekä minä että mies ei tajuttu koko tilannetta, kun kaikki oli käynyt niin nopeasti. Istukka tuli kuin pois melkein itsestään, joten sen suhteenkaan ei ollut ongemia. Pian sain vauvan rinnalle ja tässä vaiheessa kyselin alakerran tilanteesta. Kätilö tutki paikat ja sanoi, että vläiliha on ainakin ehjä. Tutki vielä hetken ja sanoi, ettei löydä edes pienen pientä nirhaumaa.</p><p></p><p>Damien Rice soi edelleen taustalla ja fiilis oli ihan käsittämätön. Synnytys oli ollut aivan unelma ja siitä johtuen oma fiiliskin koko sen ajan oli tosi huikea. Heitin vitsiä miehen kanssa supistusten välissä ja mies otti puolen neljän aikaan musta kuvan, jossa irvistän kameralle. Synnytys oli aivan ihana kokemus ja muistelen sitä lämmöllä varmasti vuosien päästäkin katsellessani tuota ihanaa ihmettä, joka maailmaan saapui. Olen aivan täysin rakastunut!</p><p></p><p>:heart: :heart: :heart: A + Mytty 5 päivää</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Tridian, post: 21336556, member: 57221"] Kiitos onnitteluista!!! Synnytyskertomusta 13.7 40 + 3 heräsin neljän jälkeen alavatsakipuun. Saman tien tiesin, että tämä on nyt se paljon odotettu supistus. Supistuksia tuli 15-20 minuutin välein, eivätkä ne olleet kovin kivuliaita, Sen verran kuitenkin juili, etten saanut enää unta. Supistukset jatkuivat koko tiistain, mutta tulivat epäsäännöllisesti, eivätkä tosiaan olleet kovin kipeitä: käytiin kaupassa ja matto-ostoksilla. Arveltiin miehen kanssa, että ehkä parin kolmen päivän päästä jotain voisi oikeasti tapahtuakin. Illalla supistusten väli tiheni ja yhdeksän aikaan niitä tuli noin kymmenen minuutin välein. Näihin aikoihin olin näköjään kirjoitellut kaks plussalle, että ihan kiva, että jotain tapahtuu, mutta ei taida lähtö olla vielä kovin lähellä.. :D Mies meni pelaamaan frisbeegolfia ja hyödynsin supistukset harjoittelemalla synnytyslaulua. Äänenkäyttö rauhoitti ja sai mut keskittymään kivun sijaan johonkin muuhun. Joskus kymmenen aikaan soittelin miehelle ja kysyin, meinasko vielä kauan pelata. Sanoin sitten sille tyynellä äänellä (supistusten tauolla)että ei mitään hätää, pelaa rauhassa kierros loppuun. Tästä noin tunti ja soitin uudestaan :"Jos vaikka kotiin tulisit pikkuhiljaa..." Kipu oli yltynyt jonkin verran ja supistusten välit alkoi olla 5-6 min. Supistuksen tullessa istuin keinutuolissa, kiikuttelin ja pidin ääntää mmm- tai aaa- kirjaimilla. Annoin miehelle yhden ohjeen kerrallaan asioista, joita pitäisi tehdä siltä varalta, että kohta oikeasti mennään. Mies totteli kuuliaasti ja homma toimi hyvin. =) Puolilta öin soitin synnärille ja neuvoi olemaan vielä kotona, jos vaan pystyn. Olin taas ihan supertyyni ja kuulostin varmaan siltä, ettei synnärille tosiaan ois kiire vielä pitkään aikaan. No, päätettiin olla vielä kotosalla ja jatkoin supistusten tullessa hyväksi havaittuja helpotuskeinoja: keinuminen ja mumina. LAitoin Damien Ricea soimaan ja yritin antaa supistusten viedä mukanaan ja tässä vaiheessa se onnistuikin aika hyvin. Joskus yhden aikaan tein ratkaisevan virheen ja nousin seisomaan kun supistus tuli. Ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi roikkua leuanvetotangossa, kun se oli aamuyöllä toiminut tosi hyvin. No nyt ei toiminut! Supistus veti kontalleen lattialle ja ehdin sanoa miehelle, että nyt tulee oksennus. Sain juuri ämpärin alle ja kaikki mitä mahassa oli, tuli pihalle. Oksentamisen jälkeen alettiin tehdä lähtöä, koska nestehukka ei varmaan olisi näillä helteillä vaatinut kovin monta oksennuskertaa. Kun olin autossa, aloin epäröidä... Ei hitto, ei oo kuitenkaan tapahtunut vielä mitään. Sanoin, että ollaan vielä hetki kotona ja nousin autosta. Taas kipu meinasi viedä maan tasalle ja kömmin takaisin autoon"Lähdetään sittenkin."Matkalla supistukset olivat tuskaisia ja oksennus koko ajan tuloillaan. Synnytysosastolla kätilö oli jo vastassa ja pian oltiin synnytyssalissa. Supistukset kävi koko ajan kipeämmiksi ja oksensin jokaisen supistuksen jälkeen. Pyysin miestä laittamaan Damienin levyn taas soimaan ja yritin supistusten välillä rentoutua sitä kuunnellen. Pian pötköttelin sängyllä ja vauvalta otettiin sydänkäyriä. Tässä vaiheessa olin 2,5 senttiä auki ja reuna oli jäljellä. Kätilö oli hetken poissa mutta tuli pian takaisin ja sanoi, että käyrät heittelee aika paljon ja supistusten kohdalla vauvan sydänäänet heikkenee. Tästä johtuen kalvot puhkaistiin, jotta saataisiin tarkempia käyriä vauvalta. Mulle laitettiin sekä happea että miehen pyynnöstä nestettä. Makuullaan olo sai supistukset tuskaiseksi ja synnytyslaulu alkoi olla jo huutamista. Välillä pystyin keskittymään ja hoin a-o-u-m kirjaimia, mutta tämä alkoi käydä jo vaikeaksi. Kätilöt kysyivät, mitä mieltä olisin epiduraalista. Olin ihan ihmeissäni, että joko se tässä kivun vaiheessa pitäisi ottaa. Vastaus oli, että nyt on juuri oikea aika, joten annoin luvan. Anestesialääkäri kävi laittamassa epiduraalin, mikä ei mennyt ihan putkeen. Verta tuli aika lailla alkuun, mutta pian se onneksi rauhoittui. Vielä pari kipeää supistusta ja sitten helpotti. Ihana lämmöntunne jaloissa! Supistukset alkoivat tuntua epiduraalin jälkeen erilaisina: mulla oli kaamea ponnistamisen tarve. Sanoin tästä kätilölle ja hän tarkasti tilanteen: 4,5 senttiä auki. Kello oli ehkä jotain 02:45. Sanoin miehelle joskus kolmen jälkeen, että käy siirtämässä auton nyt, niin ei tartte sit aamusta käydä, koska silloin saatetaan olla jo tosi toimissa. No, toisin kävi. Miehen ollessa poissa, sanoin että ponnistamisen tarve on jo ihan kaamea. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin 9,5 senttiä auki! Luojan kiitos, otin sen epiduraalin, sillä olin auennut 5 senttiä noin puolessa tunnissa! :o Toinen kätilö oli törmännyt käytävällä mieheen ja sanonut, että nyt pitäis isän pitää kiirettä jos meinas ehtiä mukaan. Mies oli ollut ihan kysymysmerkkinä: nytkö jo?? Mies tuli saliin ja minä kyselin kätilöltä kuumista pyyhekääreistä ja ponnistamistekniikasta. Pian kokeilin kyljellään ponnistamista, muttei siitä tullut mitään. Käännyin puoli-istuvaan asentoon ja homma tuntui näin heti hieman helpommalta. Sanoin huoleni vessahädästä (mitä asioita sitä ajatteleekaan tommosella hetkellä! ) ja kätilö sanoi, että ihan sama mitä sieltä tulee. Totesin sitten, että kun äiti aina sanoo, ettei jostain asiasta tuu lasta eikä paskaa, niin nyt tulee kyllä takuulla molemmat... :laugh: Alkuun tuntui etten osaa ollenkaan ponnistaa ja lisäksi oli vaikea tuntea supistuksia. Kätilö kuitenkin ohjeisti hyvin ja pikkuhiljaa homma alkoi toimia.Kätilö sanoi myös, että vauvalla taitaa olla napanuora pään ympärillä, joten nyt pitäisi ponnistaa tomerasti, jotta tämä on pian ohi. Kätilö neuvoi pidättämään henkeä ponnistaessa: minä tein työtä käskettyä ja ponnistin kaikilla voimillani. Ilma alkoi loppua ja kysyin kätilöltä: "Saako tässä välillä hengittää???!" :D Mies kannusti kätilöiden kanssa ja minä ponnistin. Ponnstuksen päätteeksi pääsi aina karjaisu. En muista yhtään, miltä tässä vaiheessa tuntui. Ainkin ihan todella oudolta, mutta kipuja ei juuri ollut. Juuri kun meinasin alkaa itkun sekaiseen valitukseen, kätilö sanoi, että pää on ihan lähellä. Pian pää olikin jo ulkona ja piti pitää taukoa. Napanuora oli kuin olikin kaulan ympärillä ja siksi sydänäänet olivat heitelleet. Kun napanuora oli saatu pois, sain vielä ponnistaa ja koko vauva luiskahti ulos. Kello oli 03:38. Ponnistusvaihe kesti ehkä 5 minuuttia. Vauva oli ensiksi hiljaa, mutta kun nenä imettiin puhtaaksi, pääsi ilmoille maailman kaunein ääni. Tässä vaiheessa sekä minä että mies ei tajuttu koko tilannetta, kun kaikki oli käynyt niin nopeasti. Istukka tuli kuin pois melkein itsestään, joten sen suhteenkaan ei ollut ongemia. Pian sain vauvan rinnalle ja tässä vaiheessa kyselin alakerran tilanteesta. Kätilö tutki paikat ja sanoi, että vläiliha on ainakin ehjä. Tutki vielä hetken ja sanoi, ettei löydä edes pienen pientä nirhaumaa. Damien Rice soi edelleen taustalla ja fiilis oli ihan käsittämätön. Synnytys oli ollut aivan unelma ja siitä johtuen oma fiiliskin koko sen ajan oli tosi huikea. Heitin vitsiä miehen kanssa supistusten välissä ja mies otti puolen neljän aikaan musta kuvan, jossa irvistän kameralle. Synnytys oli aivan ihana kokemus ja muistelen sitä lämmöllä varmasti vuosien päästäkin katsellessani tuota ihanaa ihmettä, joka maailmaan saapui. Olen aivan täysin rakastunut! :heart: :heart: :heart: A + Mytty 5 päivää [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Venäläinen ystävyys?
46 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Suomen Yleisradio ja vasemmisto haluavat rajoittaa sananvapautta
Tänään 15:20
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Teinillä "lelu"
Tänään 14:57
vierailija
0 Viestiä
Lapset ja teinit
4.
Suomen tämän kevään älykkäimmän ylioppilaan mielestä pakkoruåtsi on aivan turhaa ajanhukkaa
Tänään 14:31
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Putin ja kristilliset arvot
Tänään 13:24
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Kannattaako Putinia äänestää
Tänään 13:17
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
YK mokasi massiivisesti Gazan kohdalla
Tänään 11:12
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Eilen alkoi elämänmuutos, chubby elämä saa jäädä
Tänään 09:15
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Haaveena nuori nainen? Miehet haluavat aina nuoren naisen. Vai haluavatko? IL selvitti
Started by vierailija
Sunnuntai klo 21:58
Luettu: 3K
Aihe vapaa
2.
Not nyt sitten vastuullisessa mediassa syyllistetään kaikkia miehiä Valkeakosken tragediasta
Started by vierailija
Keskiviikko klo 12:31
Luettu: 950
Aihe vapaa
3.
Sukulainen lupasi jouluna että saan tulla heidän mökille en kesäksi viikonlopuksi, no nyt on kesä mutta enpä olekkaan enään tervetullut!
Started by vierailija
Maanantai klo 00:34
Luettu: 713
Aihe vapaa
4.
On tää ilmastonmuutos ihanaa
Started by vierailija
Maanantai klo 13:11
Luettu: 687
Aihe vapaa
5.
Suomi sai kyllä Stupista todella hyvän pressan
Started by vierailija
Maanantai klo 20:52
Luettu: 646
Aihe vapaa
6.
Mamut ei osaa kakkia sivistysmaissa 😱
Started by vierailija
Maanantai klo 12:25
Luettu: 641
Aihe vapaa
7.
"Sanna Marinin hallitusta ylistettiin asiasta, joka oli hirvittävä virhe"
Started by vierailija
Maanantai klo 09:15
Luettu: 635
Aihe vapaa
8.
Sydän särkyy
Started by vierailija
Sunnuntai klo 19:03
Luettu: 625
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Nokialla on löytynyt 15 tai 16 vuotta vanha poika kuolleena
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Venäläinen ystävyys?
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti
Latest: vierailija
30 min sitten
Aihe vapaa
4.
Suomen Yleisradio ja vasemmisto haluavat rajoittaa sananvapautta
Latest: vierailija
Tänään 15:20
Aihe vapaa
5.
Miksi kannattaa olla mukava hoitajalle :)
Latest: vierailija
Tänään 15:08
Aihe vapaa
6.
SDP:n talouden kasvutoimet: lisää maahanmuuttajia elätettäväksi ja vanhukset töihin
Latest: vierailija
Tänään 15:05
Aihe vapaa
7.
Hamasin kolmen johtajan yhteenlaskettu varallisuus 11 miljardia dollaria
Latest: vierailija
Tänään 15:04
Aihe vapaa
8.
"Suomalaiset ovat jo valmiiksi uskomattoman yle-uskovaista kansaa"
Latest: vierailija
Tänään 15:00
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Heinäkuun hurmaajat - MEIDÄN KUU, (74. hurmaaja syntynyt)
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu