Heippahei pitkästä aikaa!
Supistusten ja muiden vaivojen kanssa kärvistelijöille edelleen supertsempit! Jaksaa jaksaa, ei oo meillä kenelläkään enää ihan kamalan kauaa jäljellä
Omista kuulumisista sen verran, että kyllä nyt sattuu ja tapahtuu... Liitoskivut ovat pysyneet aisoissa ja viikkoon en ole tarvinut ollenkaan keppejä (kopkop) ja muutenkin olo on ollut oikein hyvä. Oon käynyt kävelyillä ja salillakin ja töissä on jaksanut ilman mitään ongelmia. Perjantaina sitten aamuruuhkassa työreissulle lähtiessä ajoin kolarin :headwall: Siis pieni peräänajo, mun syy, mutta kyllähän se säikäytti. Ja se vastapuoli tuntui olevan vielä enemmän huolissaan kuin minä itse, kun näki mun mahan kun nousin autosta. Työpäivä vaihtuikin sitten äitiyspoliseurantaan ja siellä pitivätkin reilut kolme tuntia. Kaikki on hyvin mulla ja vauvalla ja perjantain huilailin kotona. Säikähdyksellä siis selvittiin mutta kyllä otti päähän että tämäkin vielä piti tähän viimeisille työviikoille sattua. Nyt sitten selvitellään vakuutusasioita ym. ylimääräistä vaikka ei millään jaksais.
Ä-polilla tsekattiin samalla etisen istukan tilanne, kun kontrolliaika olis ollut tänään. Siellähän se on edelleen liian lähellä kohdunsuuta. 2 cm on kuulemma turvallinen marginaali ja mulla on 1,5cm. Mutta tuli sieltä pieni yllärikin... Se alhaalla oleva istukka onkin lisäistukka, joka ei ole kiinni vauvassa. Oikea istukka on ylhäällä oikein hyvässä paikassa. Lääkäri arveli, kuten itsekin heti tajusin, että todennäköisesti raskaus on alkanut kaksosraskautena mutta toinen ei ole jaksanut matkassa alkua pidemmälle mutta istukka on jatkanut kasvuaan. Ja tämmöinen olo mulla on ollut koko ajan. Ovulaation induktiollahan tämä pieni sai alkunsa ja todistetusti siellä on irronnut kaksi munasolua siinä kierrossa kun hedelmöitys tapahtui. Aika jännä vaan, että kukaan muu, ei lääkärit eikä kätilöt, ole tätä aiemmin huomanneet vaikka mua on ultrattu ties kuinka monta kertaa. No, tuon ylimääräisen väärässä paikassa olevan istukan takia menen taas kahden viikon päästä kontrolliin ja sitten alkaa olla jo kohtalon hetket käsillä, että onnistuuko alatiesynnytys vai ei. Nyt on vielä toivoa, että siirtyisi ylöspäin.
Suppareita alkanut tulla täälläkin, jopa useita kertoja tunnissa, mutta kivuttomia onneksi. Ja perjantaina oli paikat oikein hyvässä kunnossa niin en nyt noista vielä ole niin huolissani. Mutta kai se on tahtia vähän rauhoitettava, vaikka muuten olo onkin taas ihan hyvä
Keväistä viikkoa kaikille!
Säihkiss 32+0