Sykkeistä/liikkeistä: Piti tulla vain kommentoimaan, että tosiaan loppuraskaudesta en luottaisi pelkkään doppleriin, jos liikkeet vaisuja...sairaalassa käyrillä seuraavat sitä, että laitteen piirtämässä sykekäyrässä on tarpeeksi vaihtelevuutta pidemmällä ajanjaksolla. Tätä ei voi nähdä kotidopplerilla ja vauvalla voi olla todellinen hätä, vaikka dopplerilla näkyisikin sykkeet, jos liikkeitä on vähänlaisesti.
Mitä olette ajatelleet synnytyksen jälkeisestä sairaalassa olosta/ajasta? Itse en välittäisi olla sairaalassa kovinkaan montaa päivää, kun tämä kuitenkin kolmas lapsi...haluan kuitenkin rauhoittua synnytyksen jälkeen ja tutustua vauvaan, ilman että menisin mahdollisen polikliinisen synnytyksen jälkeen kotiin ja siellä sitten olisikin hulinaa...riippuen vähän siitä mihin aikaan vuorokaudesta vauva syntyisi olisiko yksi vai kaksi yötä sellainen toivottu optimaali aika olla kotoa pois. Tietysti asiat eivät aina mene niin kuin toivoisi...ekan kohdalla olin kolme yötä, koska sain epiduraalipuudutuksesta järkyttävän postspinaali päänsäryn ja vauvan hoitaminen oli lähes mahdotonta, kun seisoviltaan ei voinut olla ja päänsärky jatkui kotona, vaikka tehtiin selkään veripaikkakin. Pelkäsinkin toisella kerralla ottaa epiduraalia, mutta onneksi kätilö sai minut suostuteltua siihen.
Toisella kerralla taas vauvalla nousi bilirubiiniarvot ja sairaalassa meni viisi päivää, vaikka valohoitoon ei jouduttukaan...
Itseäni kiinnostaa myös Taysin yhteyteen tehty potilashotelli, josta ei ole muuta kokemusta kuin mitä olen käynyt siellä viemässä potilaita sairaanhoitajan ominaisuudessani. Viihtyisän oloinen paikka ja olen kuullut siitä pelkkää hyvää. Tosin sinne ei pääse, jos on kovin ruuhkaista tai äidin/vauvan vointi ei salli. Vuorokausimaksu on hieman halvempi kuin osastolla, paikalla on kätilö 24/7, mutta saa omaa rauhaa. Omat vaatteet on käytössä, mutta muuten esim. vauvan hoitoon tavarat saa talon puolesta. Ruokailu tapahtuu hotellin ravintolassa. Muistaakseni vauvaa ei saa sinne vaan viedä. Huoneeseen voisi myös pyytää ihmisiä katsomaan vauvaa eikä tarvitsisi ottaa vierailijoita enää kotiinsa. Tämä vierailuhomma, kun ei onnistu sairaalaosastolla, mikä on toisaalta hyvä, koska itse en ole aikoinaan yhtään nauttinut siitä, kun viereisen petin luona parveili kaikki kumminkaimat ja itse yritin imettää rauhassa. Mutta siis tässä jotain omia ajatuksiani sairaalassa olosta...