Heinäkuiset 2021

Kelalta tulikin jo vastausta kysymykseen. Olivatpa nopeita.
Liittyy näköjään tuohon työnantajan maksamaan palkalliseen osioon miksi päätös viipyy. Ilmeisesti palkanmaksusta voidaan tosiaan ilmoittaa vasta toteutuneet/maksetut palkkakaudet, eivät ennakoiden ilmoita Kelaan mitä tullaan maksamaan. (Kuten @Toiveikas21 pohditkin tuossa aiemmassa viestissä.)

Eli itse saan nyt ilmeisimmin odottaa elokuuhun Kelan päätöstä, kun palkka juoksee elokuun alkupuolelle saakka. Helpottaa kuitenkin tietää että tämä systeemi on normaali, eikä tarvitse suuremmin ihmetellä missä päätös viipyy. Toki pitää seurata että elokuussa sitten tulee itselleni tuo Kelan päätös tai muutoin tarvitsee elokuussa olla yhteydessä työnantajaan/palkanmaksuun.
 
Mulla työnantaja maksaa palkan elokuun loppuun, mutta päätös Kelalta tuli jo noin kuukausi sitten. Oli hetken siinä tilassa, että odottaa työnantajalta tietoja. Päätöksessä huomioitu ihan oikein kyllä, että työnantajalle menee etuus siltä ajalta, kun saan palkan.
 
Nyt kyllä alkaa todella olla tukalat oltavat :O Ja nuo alavatsan repivät kivut on kyllä kauheita, mitä muutkin ovat kuvailleet :S Mulla seuraava äitipoli tällä viikolla ja kätilö vähän lupaili, että nyt katsottaisiin jo synnytysaikaa ja tapaakin mahdollisesti! No, saa nähdä, en ihmettele ollenkaan, jos lääkäri ei vielä annakaan mitään takarajaa käynnistykselle tai aikaa sektiolle, jos siihen päädytään.

Oletteko Ipanaan rustaillut toiveita synnytyksestä? Muoks. Ja jos tahdotte kertoa toiveitanne, niin lukisin mielelläni :) Mulla pyydettiin tuonne päivittelemään tietoja, mutta jotenkin kauhea kynnys kun ammattilaisetkaan eivät vielä osaa sanoa sopivaa synnytystapaa.
 
Nyt kyllä alkaa todella olla tukalat oltavat :O Ja nuo alavatsan repivät kivut on kyllä kauheita, mitä muutkin ovat kuvailleet :S Mulla seuraava äitipoli tällä viikolla ja kätilö vähän lupaili, että nyt katsottaisiin jo synnytysaikaa ja tapaakin mahdollisesti! No, saa nähdä, en ihmettele ollenkaan, jos lääkäri ei vielä annakaan mitään takarajaa käynnistykselle tai aikaa sektiolle, jos siihen päädytään.

Oletteko Ipanaan rustaillut toiveita synnytyksestä? Muoks. Ja jos tahdotte kertoa toiveitanne, niin lukisin mielelläni Mulla pyydettiin tuonne päivittelemään tietoja, mutta jotenkin kauhea kynnys kun ammattilaisetkaan eivät vielä osaa sanoa sopivaa synnytystapaa.
Voi ei, nyt sitten lepoa ja ei mitään isoja rehkimisiä♡
Onko sulla toivetta synnytystavan suhteen?
Ja muut siis kans, onko kellään esim pelkosektiota edessä?

Mulla on toiveena alatie synnytys,3 aikasempaakin on ja kerta kerralta helpompi palautua,toki kokemusta kun sektiota ei ole niin paha sanoa kumpi helpompi palautumisen kannalta.
Tietenkin jos vauvalla hätä on tms niin en emmi tai pitkitä sektiopäätöstä, jos niin kävisi.

Meillä ei ole tuommoista käytössä, mitä sinne voitte laittaa? :)
Mulla ei oo muuten kummempaa kun epiduraali ja tällä kertaa haluan myös pudendaali puudutuksen.
Ilokaasua ei ole ollut tarjolla kolmen aikaisemman aikana, mut ilmeisesti nyt uuden sairaalan myötä on. Mutta en uskalla varmaan kokeilla :D
 
Nyt kyllä alkaa todella olla tukalat oltavat :O Ja nuo alavatsan repivät kivut on kyllä kauheita, mitä muutkin ovat kuvailleet :S Mulla seuraava äitipoli tällä viikolla ja kätilö vähän lupaili, että nyt katsottaisiin jo synnytysaikaa ja tapaakin mahdollisesti! No, saa nähdä, en ihmettele ollenkaan, jos lääkäri ei vielä annakaan mitään takarajaa käynnistykselle tai aikaa sektiolle, jos siihen päädytään.

Oletteko Ipanaan rustaillut toiveita synnytyksestä? Muoks. Ja jos tahdotte kertoa toiveitanne, niin lukisin mielelläni Mulla pyydettiin tuonne päivittelemään tietoja, mutta jotenkin kauhea kynnys kun ammattilaisetkaan eivät vielä osaa sanoa sopivaa synnytystapaa.
Meillä ei ole vielä tuota Ipanaa käytössä, vaan piti edelliseen neuvolaan viedä esitietolomake, johon piti laittaa mm. toiveita synnytyksestä. Mulla taas on toiveena lääkkeetön synnytys ja mahdollisesti veden käyttäminen kivunlievityksenä. Edelliseen synnytykseen en saanut mitään lääkkeitä eli oli varsin "helppo" tapaus, joten toivon samaa nytkin(äidillä ja siskolla on ollut myös varsin kivuttomat synnytykset eli toivon perineeni saman ominaisuuden). En tosin sano ei, jos tilanne sitä vaatii. Alatiesynnytys on toki toiveena, mutta jos sektio on tarpeen, niin sitten mennään sillä. Eli varsin avoimin mielin mennään. Toivon toki ns. korjaavaa kokemusta, jossa saisin vauvan heti rinnalle, kun se viimeksi jäi kokematta. Mutta tosiaan ei ole mitään odotuksia vaan mennään sillä mitä vastaan tulee. Jonkin verran kyllä olen tutustunut erilaisiin luonnollisiin kivunlievitysmenetelmiin ja tiedän jo valmiiksi mikä itselle toimii, ainakin muissa kiputilanteissa.
Mutta tärkeintä näissä toiveissa on se, että ne on synnyttäjän omia toiveita olipa toive mikä tahansa. Mikään toive ei ole toistaan parempi tai huonompi. Voihan sinne Ipanaan laittaa toiveet sekä alatie-, että sektiosynnytyksen suhteen. Toki sektiossa on vähemmän sananvaltaa, mutta pieniä juttuja. Ja ei alatiekään mene aina niinkuin on toivonut.
 
En minäkään vielä mihinkään ole kirjannut ylös synnytystoiveita, mutta niitä on kuitenkin tullut mietittyä. Esikoisen synnytyksessä pärjäsin alkuun pärjäsin Tens-laitteen ja liikkeen avulla (kotona myös jumppapallo ja lämpöpussit), ja ennen synnytyshuoneeseen pääsyä (kätilö odotutti sitä jonkin aikaa sairaalassa ja olin tutkimushuoneessa alkuun, jotta saisin toivomani altaan) kävin suihkussa, mutta se ei ollut mun juttu. Altaasta tykkäsin, tosin mies ei muistanut tarpeeksi usein vaihtaa lämmintä vettä, joten välillä iski kylmä. Altaassa mulla oli ilokaasukin käytössä ja se oli jees.
Altaan jälkeen oli taas liikettä, tens ja ilokaasu, ja mies hieroi jne.


Valitettavasti avautuminen tyssäsi, ja kun en enää jaksanut, sain epiduraalin ja nukuttiin sen avulla vähän. Oli siinä kohdassa hyvä, mutta en seuraavaan mieluusti ota, koska ponnistamisvaiheessa en enää kunnolla erottanut supistuksia, eli vähän liiankin tehokas itselle.

Eli itsellä toiveena lähes lääkkeetön alatiesynnytys, ja tens, amme, liike ja ilokaasu apuna, mutta mennään taas kätilön neuvojen ja tilanteen mukaan, jos muulta alkaa näyttää. Toivoisin, että tällä kertaa synnytys sujuisi hiukan nopeammin kuin esikoisen kohdalla, kun kroppa jo kerran on homman hoitanut.

Sikiö on tänään kunnolla möyrinyt kylkiä pitkin, ja nyt niitä on jomotellut ikävästi illalla. Auts. Toivottavasti yön aikana hellittää.

Meille tuli vähän lisähommia kotona näin alkuviikkoon, kun sohvantoimittajat soitti, että juhannuksen jälkeen ennakkoon valmistuvaksi Ilmoitettu vuodesohva olisikin jo keskiviikkona meillä. Pitää siis nyt parina päivänä saada tilaa sille, joten tehdään nyt saman tien sitten miehen haluama nukkumajärjestys kuntoon, ettei tartte myöhemmin enää säätää huonekalujen kanssa. Esikoinen saa oman makkarin, meidän sänky siirtyy toiseen makkariin, joka on nyt ollut mun työnhuone ja pöytäkoneen paikka, ja vanha vuodesohva olkkarista menee lukusohvaksi esikoisen huoneeseen, ja samalla siirtyy muista huoneista hänen lelujaan ja niille säilytystiloja hänen huoneeseen. Tänään illalla mies sitten purki työhuoneessa tavarahyllynä ollutta hoitopöytää, kun ei sitä esikoisella tarvittu ja löydettiin ystävältä sille koti. Sänky mahtuu sitten sen kohdille.

Tavaroiden järjestelyistä jää kyllä myöhemmäksikin tekemistä, mutta kyllä alkoi ahdistaa taas tää meidän tavaramäärä. Itsellä jonkin verran asioita, joita muistoina pitänyt mukana, mutta miehellä on siihen nähden tavaraa varmaan kolminkertaisesti. Hyvin harvoin asioita käyttää, mutta silti niitä pitää säilöä, ja sitten hyllyt on täynnä mm. keräilylaseja, taskareita, leffoja, HD-leffoja, pelejä, pelien keräilyjuttuja jne. Yritä siinä sitten yhden uuden tyypin tavarat mahduttaa kolmioon. Mieshän asui ennen mua jo kolmiossa ja oli hyvin kyllä täyttänyt sen, ja sen jälkeen, vaikka ollaan vähän isompaan muutettu, meille on tullut jo yksi koira, lapsi ja niiden tavarat, sekä mun tavarat tietty yhteenmuutossa. Plus miehen lisääntyneet kokoelmat... Sitten jos jonkin vihjaa olevan turhaa, niin saa kauheat vihat päälleen. Ja arvatkaapa, miten usein joku asia on kadoksissa tässä tavarapaljoudessa, kun mm. miehen tärkeitä juttuja on kaapissa a, b, c, pöydällä d ja e eli hänellä ei ole mitään yhtä tiettyä paikkaa, mihin ne kokoaa, vaan tyypillisesti ne jätetään siihen, mihin nyt sillä hetkellä sattuu miellyttämään. Joo, ottaa vähän päähän taas kerran tää sama asia, vaikka itse olen mieheni valinnut.
Pitää varmaan äitiyslomalla yrittää vähän jotain ylimääräistä poistaa kämpästä, että saadaan ne uuden lapsen kamat fiksusti sekaan mahtumaan...
 
@Sabriiiina täällä on tosiaan kohta kaksi viikkoa lepäilty tylsistymiseen saakka lääkärin määräyksestä :D Mutta nyt tosiaan vaatteiden pukeminen ilman puolison apua on jo aika hyvä saavutus, mikä sekään ei aina onnistu. Voimia sinullekin kipujen kanssa <3

Synnytystavasta mulla olis toiveena, että lääkärit päättäisivät sen mahdollisimman ajoissa ja minä luotan heidän arvioon parhaasta synnytystavasta. Jotenkin se synnytys ei mulle konkretisoidu tarpeeksi ennen heidän päätöstä. En oikein halua ajatella liikaa esim. alatiesynnytystä ja kivun lievitystä, jos se ei ole lainkaan mahdollista a-vauvan perätilan vuoksi (jollakin sekin voisi onnistua, mutta minulla sitä ei lähdetä edes kokeilemaan ko tapauksessa). En halua vielä "kiintyä" kumpaankaan synnytystapaan, jotta olisin avoin sille, mitä lääkärit tuumaa. Osasinkohan selittää :D Toki tilanteet voivat muuttua synnytyksen aikanakin, mutta nyt synnystapa on vielä ihan auki. Mahdollisesta sektiosta palautuminen kyllä mietityttää.
 
Meillä taas on kahdelle(ja jopa kolmelle) ihmiselle ajateltuna iso omakotitalo ja silti ollaan saatu kerättyä tavaraa vaikka kuinka. Ja me ei edes hamstrata isommin tavaraa, vaan aika rankalla kädellä heitetään rikkinäiset tavarat roskiin ja laitetaan muuten kiertoon. Toki meillä on huonosti kaappitilaa sellaisissa paikoissa, joissa sitä tarvitsisi. Esim. liinavaatteet on joutunut laittamaan yhteen paikkaan ja pyyhkeet toiseen. Ois kiva, jos saisi kaikki kodinhoitohuoneeseen, mutta ei riitä tila. Eli joudutaan vauvan vaatteita ja tavaroita varten hankkimaan lipasto yhteen huoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen joku pieni kärry vaipanvaihtopisteen luokse.
Pitäisi joka vuosi tehdä ns. muuttosiivous eli karsia tavaraa samalla tavalla kuin muuttaessa. Viime vuonna tulikin tehtyä, kun olin äitiysvapaalla ilman lasta, niin oli aikaa, mutta täältä vuodelta voi yhtä laaja siivous jäädä.
 
Synnytystoiveista kyseltiin edellisellä neuvolakäynnillä. Itse en osannut erityisesti toivoa mitään kun ei ole aiempaa kokemusta. Toiveena alatiesynnytys, jos kaikki sujuu hyvin. Ja mahdollisimman luonnonmukaisesti.
Luotan kuitenkin suuresti kätilöiden ammattitaitoon, että osaavat tarjota ja tuoda vaihtoehtoja kivunlievitykseen jne. oikeassa kohtaa, ja en ole ennakkoon ehdottomasti mitään vastaan.

Neuvolasta siirrettiin tietoja valmiiksi sairaalaan, mm. että olen yksin menossa synnyttämään, ja toki taustatiedot mm. terveysasioista olennaista olla synnärin tiedossa, vaikka eivät nyt suoraan synnytykseen vaikuttakaan.
Tällä viikolla äitiysneuvolalääkärikäynti tulossa, kaiketi sielläkin tsekkaillaan valmiiksi noita synnytyssuunnitelmaan liittyviä asioita.

Hieman jännittää mahtuuko lähimpään sairaalan synnyttämään, vai joutuuko lähtemään johonkin toiseen paikkaan (HUS-alueella asun). Jotenkin mieli valmistautunut tuohon lähimpään, jossa kävin nt- ja rakenneultrassa, ja josta myös hyviä arvioita tutuilta ihmisiltä olen kuullut.

Kodin järjestelyistä: pitäisi itsekin jossain kohtaa saada vähän raivailtua tavaroita ja kaappeja. Olisi kiva saada vauvan vaatteet kaappiin, ja pikkuhiljaa vauvan tavaroille tilaa (lelut, kirjat jne). Kaappitilaa on aina liian vähän!
Odotan tuleeko se pesänrakennusvaihe ja siivousinto tässä vielä jossain kohtaa, mistä moni tuttu puhunut :D
 
Ja nyt en missään nimessä halunnut kenellekkään mitään hälytystilaa synnytystavasta, kivunlievityksestä ym. On yhtä hienoa synnyttää luomuna, kun täysin puudutettuna. Sektiolla tai alateitse, imetät tai et niin oot yhtä hyvä äiti joka tapauksessa. Kiinnosti vaan tietää miten olette ajatelleet, jos on jotain erityistoiveita :)

Nää on semmosia aiheita jotka saattaa nostattaa erilaisia tunteita,keskustelua, kummin parempi ym.

En nyt muista laitoinko tähän vai toiseen keskusteluun, kokeilkaa ehdottomasti tenssiä synnärillä supistuksiin jos on semmonen mahdollisuus! Itse otan jo vkl tenssin käyttöön, uskallan nyt sitten (kun mies jää kotiin oonko muistanu tuulettaa tarpeeks :D ) aloittaa, vaikka luvan sain siihen rv 35 alkaen. Mulla on lääkkeen purku menossa ja kivut sen mukaiset ja kivut jotenin varmasti provosoi supistuksia myös, en tiiä miten pärjään kaks viikkoa ilman toimivaa kipulääkettä :(
 
Moikka kaikille pitkästä aikaa! Olen lueskellut kirjoituksia, mutta en pitkään aikaan osallistunut keskusteluun, kun ei juuri ole kerrottavaa. Rv32 menossa ja jos mahaa ei olisi, en tietäisi olevani raskaana.

Synnytys alkaa kuitenkin jo jännittämään ja etenkin pinnalla olleet "synnytyspahoinpitelyt" ja millä kaikilla sanoilla asiaa on kuvailtukaan. Tuntuu myös että kesä tulee olemaan kiireinen synnytysten kannalta, saako sitä toiveidensa mukaisen synnytyksen jos ei heti lataa toiveitaan sairaalaan saavuttua (itselläkin monen monta tuttua raskaana). Ensikertalaisena niitä toiveita on kuitenkin todella vaikea tietää, koska kaikki vaihtoehdot loppuu "paitsi jos", kun etenkään näin helpon raskauden jälkeen ei pysty kuvittelemaan että tämä alkaisi jossain kohtaa tuntua ikävältä :D
 
Moikka kaikille pitkästä aikaa! Olen lueskellut kirjoituksia, mutta en pitkään aikaan osallistunut keskusteluun, kun ei juuri ole kerrottavaa. Rv32 menossa ja jos mahaa ei olisi, en tietäisi olevani raskaana.

Synnytys alkaa kuitenkin jo jännittämään ja etenkin pinnalla olleet "synnytyspahoinpitelyt" ja millä kaikilla sanoilla asiaa on kuvailtukaan. Tuntuu myös että kesä tulee olemaan kiireinen synnytysten kannalta, saako sitä toiveidensa mukaisen synnytyksen jos ei heti lataa toiveitaan sairaalaan saavuttua (itselläkin monen monta tuttua raskaana). Ensikertalaisena niitä toiveita on kuitenkin todella vaikea tietää, koska kaikki vaihtoehdot loppuu "paitsi jos", kun etenkään näin helpon raskauden jälkeen ei pysty kuvittelemaan että tämä alkaisi jossain kohtaa tuntua ikävältä
Kannattaa tutustua erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin, synnytysasentoihin ja muutenkin oman sairaalan tiloihin(virtuaalisesti). Onko teillä etänä mahdollista tutustua synnäriin? Se olisi todella hyvä ensikertalaiselle. Mutta liikaa ei kannata omasta mielestäni asettaa toiveita, etenkin jos niitä ei ole. Silloin säästyy todennäköisesti pettymykseltä(synnytyspettymyksistä on puhuttu myös paljon). Ja kannattaa puolison/tukihenkilön kanssa puhua niistä omista tärkeimmistä toiveista, kun olet tutustunut aiheeseen paremmin. Silloin sinulla on mukana joku, joka tietää toiveesi ja osaa pitää puoliasi tarvittaessa. Mutta kannattaa muistaa myös se, että joskus kätilöt joutuvat sanomaan ns. pahasti/tiukasti, jos huomaavat, että ohjeet eivät mene perille. En toki puolustele huonoa käytöstä henkilökunnalta, mutta aina heillä ei ole vaihtoehtoja, kun halutaan lapsi saada turvallisesti maailmaan.
 
Kannattaa tutustua erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin, synnytysasentoihin ja muutenkin oman sairaalan tiloihin(virtuaalisesti). Onko teillä etänä mahdollista tutustua synnäriin? Se olisi todella hyvä ensikertalaiselle. Mutta liikaa ei kannata omasta mielestäni asettaa toiveita, etenkin jos niitä ei ole. Silloin säästyy todennäköisesti pettymykseltä(synnytyspettymyksistä on puhuttu myös paljon). Ja kannattaa puolison/tukihenkilön kanssa puhua niistä omista tärkeimmistä toiveista, kun olet tutustunut aiheeseen paremmin. Silloin sinulla on mukana joku, joka tietää toiveesi ja osaa pitää puoliasi tarvittaessa. Mutta kannattaa muistaa myös se, että joskus kätilöt joutuvat sanomaan ns. pahasti/tiukasti, jos huomaavat, että ohjeet eivät mene perille. En toki puolustele huonoa käytöstä henkilökunnalta, mutta aina heillä ei ole vaihtoehtoja, kun halutaan lapsi saada turvallisesti maailmaan.

Takerrun tuohon viimeisimpään antamalla esimerkin olisko ekalta, asiallisesti sanoi että älä huuda seuraavan ponnistuksen aikana. Ajatus oli että en ***** sitten,että mitä tämäkin nyt on. Siinä oli tarkoitus käyttää se kaikki voima ponnistukseen, myös se huudon "energia". Ponnistusvaihe kesti siis puoltoista tuntia ja imukupilla joutuivat ottaa pois. Tässä esimerkiksi oli tärkeä kuunnella ja koittaa vaan tehdä kun käsketään, vaikka se siinä hetkessä pahalta tuntuikin, mutta ajattelivat vauvan parasta, että saadaan turvallisesti ja pian ulos kun alkoi olemaan viimeiset hetket ennen sektiota.
 
Kannattaa tutustua erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin, synnytysasentoihin ja muutenkin oman sairaalan tiloihin(virtuaalisesti). Onko teillä etänä mahdollista tutustua synnäriin? Se olisi todella hyvä ensikertalaiselle. Mutta liikaa ei kannata omasta mielestäni asettaa toiveita, etenkin jos niitä ei ole. Silloin säästyy todennäköisesti pettymykseltä(synnytyspettymyksistä on puhuttu myös paljon). Ja kannattaa puolison/tukihenkilön kanssa puhua niistä omista tärkeimmistä toiveista, kun olet tutustunut aiheeseen paremmin. Silloin sinulla on mukana joku, joka tietää toiveesi ja osaa pitää puoliasi tarvittaessa. Mutta kannattaa muistaa myös se, että joskus kätilöt joutuvat sanomaan ns. pahasti/tiukasti, jos huomaavat, että ohjeet eivät mene perille. En toki puolustele huonoa käytöstä henkilökunnalta, mutta aina heillä ei ole vaihtoehtoja, kun halutaan lapsi saada turvallisesti maailmaan.
En usko, että kokisin tiukan puheen pahana tai että jäisin hautomaan sitä mielessäni myöhemmin. Ehkä nuo mahdolliset valinnat jännittää ja se että en usko, että mies sanoo mihinkään juuta tai jaata vaan kääntyy aina minuun. Vaikka tietäisi mitä haluan, hän ei ole sellaista tyyppiä että ottaa ohjat käsiinsä.

Mutta pitäisi juurikin lukea ja tutustua tuohon kivunlievitykseen, että tietää sitten itse mitä pyytää. Tietoa on vain niin paljon ja jos oikein tutustuu kriittisempiin arvioihin, löytyy jokaisesta puudutteesta jokin haittavaikutus lapselle. Toki sitten pitäisi kriittisesti myös arvioida näitä tekstejä, olenhan itsekin ihan terve epiduraalilapsi.

En usko että tuollaista virtuaalikierrosta on saatavilla, täytyypä kuitenkin tarkistaa!
 
En oikein nukkunut huonolla mielellä ja järjestelyjä stressatessa viime yönä (joo, mulla se pesänrakennus käynnistyi nyt rytinällä tilanteen vuoksi), ja saa nähdä miten ensi yönä esikoinen nukkuu yksin omassa huoneessaan ekaa yötä (on kyllä mummolassa nukkunut yksin yönsä). Nyt on kuitenkin tämän työpäivän aikana saatu isoimmat järjestelyt tehtyä ja sängyt sekä isot huonekalut paikoillaan. Tavarat kun vielä saa järjestettyä ja käytyä läpi, niin oon tyytyväinen, mutta se saa mennä tässä pikkuhiljaa muun ohella, en ota stressiä, kun oon vielä töissä ja on yksi avoimen kurssikin menossa.

Sitten kun jotenkin saisi tuon miehen kanssa käymään omia tavaroitaan läpi, niin hyvä. Nytkin pyysin ottamaan osan mun kaapin yhteisistä tavaroista omaan vaatekaappiinsa, jotta mun vaatteet mahtuu sinne takaisin toisesta makuuhuoneesta, niin siirsi kyllä ne mun kaapin tavarat omaansa, mutta samalla tyhjensi vaan sen kohdehyllyn meidän sängylle (omia käyttövaatteitaan) :'D En tiedä, aatteliko niiden päällä/alla nukkua vai mikä oli ideana, mutta ei mennyt ihan putkeen, kun kuitenkin tiedän hänellä olevan aika paljon mm. teepaitoja, joita ei ikinä käytä, mutta pitää vaan säästää.

Aattelin myös nyt kylmästi vaan äitiysvapaalla ennen esikoisen jäämistä lomalle heinäkuussa käydä tavaroita läpi kaapeissa ja hyllyissä, ja kerätä kierrätyskasaa, johon joutuu myös ne, mihin vastaa "en tiedä, tartteeko enää".

Mulla on taas kyljet kipeät (samoin eilen), enkä tiedä, onko sikiö siis nyt jotenkin poikkitilassa, että painaa, vai mikä kylkiä rasittaa. Tällä menolla oon kohta taas saikulla, jos ei voi kivun takia istua ja tehdä töitä. Muutenkin pikkuisen temmellys on alkanut tuntua ikävämmältä, ja välillä ihan oikeasti koskee hetken aikaa, kun möyrii tai potkaisee kunnolla. Ja nyt on vasta 32+2... Vähän alkanut mietittää, miten pärjää loppuun saakka, varsinkin jos tällä ei olisikaan yhtä kiire maailmaan kuin esikoisella. Toki kokonaisuudessaan oon vielä hyvissä voimissa, mutta kyllä näitä vaivoja alkaa näköjään pikkuhiljaa kertyä.
 
@Toiveikas21 Mulla oli kans viikonloppuna kyljet/sivuvatsat kipeät. Mutta en kyllä enää yhtään ihmettele miksi. Painoarvio oli tänään jo 2100 g eli melkoinen pötkylä siellä mahassa jo on. Laskettuna aikana ei kuitenkaan pitäisi olla kuin 3700-3800 g, jos ei ala kasvamaan vauhdilla. Eli toivotaan ettei menisi ainakaan yli. Mulle olisi ihan ok, jos syntyisi jo rv37. Tänään siis mulla viikkoja tasan 32 eli perästä tullaan.
 
Onpas täällä ollut vilkasta keskustelua, kiva! Minullakaan ei synnytystavasta mitään kummosempia toiveita ole, kätilöt ovat aina hoitaneet hyvin ja tarjonneet just passelit kivunlievitykset sun muut kommerverkit. Viime synnytyksessä eräs kätilö pisti neulalla lämmintä vettä minulle ihon alle selkään missä supistukset tuntuivat, en itse edes muistanut tätä kuin vasta kun mies muistutti siitä. Se tuntui kyllä hyvältä vaikka onkin unohtunut :D

Alatiesynnytys olisi ideaali niiden erinäisten pillupiikkien kanssa (niitähän ne on) vaikka niiden laittaminen sattui aivan simona viime kerralla. Spinaali ja ilokaasu käyttöön myös, jos vain saisi niin kyllä hyvä tulee.

Miten muuten, onko kellään supistellut kipeästi? Itselläni nyt siis kolmas raskaus ja ensimmäistä kertaa raskauksien aikana päivittäin jomottaa kipeästi niinkuin kuukautiskivut olisi. Supistelee siis, mutta ei kai nuo supistukset tee mitään kummempia kohdunsuulle...? Kohdunkaulat ym. Ovat ennen olleet aina kiltisti kiinni ennen synnytystä, mutta nyt nämä harkkasupistukset ovat kyllä todella inhottava ja kivuliaita. Päivittäin tulee ehkä 8-10 kpl tuttujen vatsan kovettumisten lisäksi. Jotenkin olisi vaikea uskoa että tämä kolmas haluaisi maailmaan aikaisemmin kuin muut muksuni (40+0 ja 40+1), joten jännä sitten nähdä. Huomenna alkaakin jo 35+0, kaksi viikkoa täysi aikaisuuteen <3
 
Apua onko yllätys että oon täällä ekana huutelemassa kun jonkin sortin kipuilusta kyse :D mulla on ollu parisen viikkoa kipeempiä supistuksia, välillä säännöllisesti mut rauhottuu kun juon hirveesti, lepään, ramppaan vessassa kun rakko tuntuu täyttyvän sitten heti ja seki alkaa supistelee. On siis aikaisemminkin ollut pitkin raskautta yksittäisiä jne..
Onko sulla kontrollia enää? Vertailun vuoksi rv32+3 kohdunsuu napakasti kiinni,kanavaa 3,5cm ja rv34+5 kaveri laskeutunut kohdunsuuta vasten, kohdunsuu pehmeä ja raollaan ja kanava lyhentynyt 2cm, lääkäri kirjoitti että supistukset edistäneet kohdunsuun tilannetta. Että en tiiä kauanko tässä oikeesti vielä ollaan yhdessä kasassa, tää on 4. raskaus.

Rv 35+4
 
Onpas täällä ollut vilkasta keskustelua, kiva! Minullakaan ei synnytystavasta mitään kummosempia toiveita ole, kätilöt ovat aina hoitaneet hyvin ja tarjonneet just passelit kivunlievitykset sun muut kommerverkit. Viime synnytyksessä eräs kätilö pisti neulalla lämmintä vettä minulle ihon alle selkään missä supistukset tuntuivat, en itse edes muistanut tätä kuin vasta kun mies muistutti siitä. Se tuntui kyllä hyvältä vaikka onkin unohtunut

Alatiesynnytys olisi ideaali niiden erinäisten pillupiikkien kanssa (niitähän ne on) vaikka niiden laittaminen sattui aivan simona viime kerralla. Spinaali ja ilokaasu käyttöön myös, jos vain saisi niin kyllä hyvä tulee.

Miten muuten, onko kellään supistellut kipeästi? Itselläni nyt siis kolmas raskaus ja ensimmäistä kertaa raskauksien aikana päivittäin jomottaa kipeästi niinkuin kuukautiskivut olisi. Supistelee siis, mutta ei kai nuo supistukset tee mitään kummempia kohdunsuulle...? Kohdunkaulat ym. Ovat ennen olleet aina kiltisti kiinni ennen synnytystä, mutta nyt nämä harkkasupistukset ovat kyllä todella inhottava ja kivuliaita. Päivittäin tulee ehkä 8-10 kpl tuttujen vatsan kovettumisten lisäksi. Jotenkin olisi vaikea uskoa että tämä kolmas haluaisi maailmaan aikaisemmin kuin muut muksuni (40+0 ja 40+1), joten jännä sitten nähdä. Huomenna alkaakin jo 35+0, kaksi viikkoa täysi aikaisuuteen <3
Mulla oli muutamia kipeitä supistuksia päivässä ennen kun jäin töistä pois. Isompaa muutosta ei ole tullut kohdunsuulle. Hieman on kohdunkaula lyhentynyt ja pehmentynyt, mutta se kuuluu jo asiaan tässä vaiheessa raskautta(lääkärin sanoin). On myös ihan himppusen auki ulkosuulta, mutta ei ollenkaan sisäsuulta, joten ei aiheuttanut lääkärille huolta. Totesi, että et synnytä ihan lähipäivinä. Mulla oli kanavaa vielä ainakin 3,8-4 cm jäljellä ellei enemmänkin(olivat saaneet uuden ultran juuri, joten lääkäri vielä opetteli käyttöä), keskiarvona on ollut 4,5 cm joka kerta. Ja monestihan kohdunkaula lyhenee nopeammin mitä enemmän synnytyksiä on takana, pelkkä lyheneminen ei tietääkseni aiheuta huolta ellei kohdunsuu ala avautumaan ja erityisesti sisäsuulta. Ja toki nopeus vaikuttaa. Toki jos alkaa kovaa vauhtia muutoksia tulemaan, niin silloin todennäköisesti vauva syntyy aiemmin.
Kohtahan teidän vauva saakin periaatteessa jo syntyä ns. luvan kanssa, joten jos nuo ei säännöllisiksi muutu, niin en kamalasti huolehtisi. Mutta tarvittaessa toki kannattaa mennä näytille, jos yhtään huolestuttaa.

Ja @Sabriiiina n vauvakin on jo niin hyvillä viikoilla, että ei enää syntymää estellä. Toki saisihan se vielä pari viikkoa kypsytellä keuhkojaan.

Oon miettinyt, että onkohan mulla jotenkin liian rento asenne syntymään ja synnytykseen. Oon kuitenkin todennut, että kun on yhden rv23 syntymän, keskosuuden ja vauvan kuoleman kokenut, niin tavallaan mikään ei tunnu enää missään. Itseäni siis ei ennenaikaisuus enää tässä vaiheessa pelota, koska se sairaalassaoloaika olisi verrattain lyhyt ja jos syntyisi rv35, niin todennäköisesti ei kovin montaa päivää tarvitsisi sairaalassa olla. Vaikka on tämä raskausaika kyllä mielenkiintoista. Hirveästi erilaisia pelkoja ja huolia. Ja tästähän se huolehtiminen vasta alkaakin.

Eilen muuten iski tajuntaan, että todennäköisesti vauva syntyy ensi kuussa! Ja teillä joillakin jo tässä kuussa! Hurjan nopeasti on aika kulunut.
 
Mulla oli muutamia kipeitä supistuksia päivässä ennen kun jäin töistä pois. Isompaa muutosta ei ole tullut kohdunsuulle. Hieman on kohdunkaula lyhentynyt ja pehmentynyt, mutta se kuuluu jo asiaan tässä vaiheessa raskautta(lääkärin sanoin). On myös ihan himppusen auki ulkosuulta, mutta ei ollenkaan sisäsuulta, joten ei aiheuttanut lääkärille huolta. Totesi, että et synnytä ihan lähipäivinä. Mulla oli kanavaa vielä ainakin 3,8-4 cm jäljellä ellei enemmänkin(olivat saaneet uuden ultran juuri, joten lääkäri vielä opetteli käyttöä), keskiarvona on ollut 4,5 cm joka kerta. Ja monestihan kohdunkaula lyhenee nopeammin mitä enemmän synnytyksiä on takana, pelkkä lyheneminen ei tietääkseni aiheuta huolta ellei kohdunsuu ala avautumaan ja erityisesti sisäsuulta. Ja toki nopeus vaikuttaa. Toki jos alkaa kovaa vauhtia muutoksia tulemaan, niin silloin todennäköisesti vauva syntyy aiemmin.
Kohtahan teidän vauva saakin periaatteessa jo syntyä ns. luvan kanssa, joten jos nuo ei säännöllisiksi muutu, niin en kamalasti huolehtisi. Mutta tarvittaessa toki kannattaa mennä näytille, jos yhtään huolestuttaa.

Ja @Sabriiiina n vauvakin on jo niin hyvillä viikoilla, että ei enää syntymää estellä. Toki saisihan se vielä pari viikkoa kypsytellä keuhkojaan.

Oon miettinyt, että onkohan mulla jotenkin liian rento asenne syntymään ja synnytykseen. Oon kuitenkin todennut, että kun on yhden rv23 syntymän, keskosuuden ja vauvan kuoleman kokenut, niin tavallaan mikään ei tunnu enää missään. Itseäni siis ei ennenaikaisuus enää tässä vaiheessa pelota, koska se sairaalassaoloaika olisi verrattain lyhyt ja jos syntyisi rv35, niin todennäköisesti ei kovin montaa päivää tarvitsisi sairaalassa olla. Vaikka on tämä raskausaika kyllä mielenkiintoista. Hirveästi erilaisia pelkoja ja huolia. Ja tästähän se huolehtiminen vasta alkaakin.

Eilen muuten iski tajuntaan, että todennäköisesti vauva syntyy ensi kuussa! Ja teillä joillakin jo tässä kuussa! Hurjan nopeasti on aika kulunut.
Voisin ajatella, että sulla on niin suuri suru ja tapahtuma takana, että siihen verrattuna jos nyt vauva syntyisi, ei olisi huolen häivää.
Nyt jos vauva syntyisi ja olisi muuten terve (ei sydän ongelmia tms) niin lisähappea hetken, sokeriseurantaa ja mahdollisesti valohoitoa keltasuuden vuoksi. Mutta ei tarvise pelätä samalla tavalla vauvan selviytymisen suhteen.
Ei tarvitsisi olla laskettuun aikaan asti sairaalassa kasvamassa.
Kokemuksesi jälkeen kuullostaa kyllä normaalilta, kun pahin pelko viikkojen suhteen on ohi ♡
3 vkoa, niin meillä varmaan on jo pieni sylissä!
 
@Toiveikas21 Mulla oli kans viikonloppuna kyljet/sivuvatsat kipeät. Mutta en kyllä enää yhtään ihmettele miksi. Painoarvio oli tänään jo 2100 g eli melkoinen pötkylä siellä mahassa jo on. Laskettuna aikana ei kuitenkaan pitäisi olla kuin 3700-3800 g, jos ei ala kasvamaan vauhdilla. Eli toivotaan ettei menisi ainakaan yli. Mulle olisi ihan ok, jos syntyisi jo rv37. Tänään siis mulla viikkoja tasan 32 eli perästä tullaan.
Mulle sanottiin viime neuvolassa, että sirolta tuntuu (th ja opiskelija molemmat tunnusteli). Mutta kai se sitten vaan vaikuttaa, että on itse "pieni" ja sikiö tuntuu kääntyilevän vähän miten sattuu, että voi olla poikittainkin tyrkkimässä kylkiä tiukasti.
 
  • Tykkää
Reactions: Eepinen
Vieläkö täällä on kaikki yhtenä kappaleena? :)
Kyllä täälläkin vielä yhtenä kappaleena ollaan :). Nyt aika jännät paikat jo, kun paikkojen todettiin kypsyneen. Tutkimus teki niin kipeää, että aika hankalaa oli tutkia. Ei ole aiemmin sattunut ollenkaan.
Nyt vaan makoilen, ettei paikat kypsyisi niin nopeaa. Olivat noin 2 kg molemmat ja saisivat kyllä kerätä massaa vielä viikon tai kaksi. Nyt näytti siltä että b-vauva, joka on rt, saattaa puskea perätilassa olevaa a-vauvaa matalammalle. Tällöin alatiesynnytys voisi tulla kyseeseen. Katsotaan tilannetta seuraavalla käynnillä ja sen mukaan päätetään synnytystapaa ja aikaa.

Nyt on tullut kiusaksi kauhea vatsan kutina ja nyt kutittaa kämmentäkin :( mikään ei tunnu auttavan. Kävin labroissa ja odottelen nyt vastauksia.

Olen miettinyt, mitähän @Tinski lle kuuluu?
 
Kyllä täälläkin vielä yhtenä kappaleena ollaan . Nyt aika jännät paikat jo, kun paikkojen todettiin kypsyneen. Tutkimus teki niin kipeää, että aika hankalaa oli tutkia. Ei ole aiemmin sattunut ollenkaan.
Nyt vaan makoilen, ettei paikat kypsyisi niin nopeaa. Olivat noin 2 kg molemmat ja saisivat kyllä kerätä massaa vielä viikon tai kaksi. Nyt näytti siltä että b-vauva, joka on rt, saattaa puskea perätilassa olevaa a-vauvaa matalammalle. Tällöin alatiesynnytys voisi tulla kyseeseen. Katsotaan tilannetta seuraavalla käynnillä ja sen mukaan päätetään synnytystapaa ja aikaa.

Nyt on tullut kiusaksi kauhea vatsan kutina ja nyt kutittaa kämmentäkin mikään ei tunnu auttavan. Kävin labroissa ja odottelen nyt vastauksia.

Olen miettinyt, mitähän @Tinski lle kuuluu?
Koitahan lepäillä ♡ saatko vastaukset vielä tänään?
 

Yhteistyössä