Kiitos onnitteluista ja kiitos äidille tilanteiden päivittämisessä!
Nyt on lähes parin viikon sairaalareissu ohi ja pääsen taas koneelle. Heti alkuun pahoittelen lukuisia kirjoitusvirheitä, asento koneella ei ole paras mahdollinen.
Tässä alustavaa synntyskertomusta. Vielä en ole sitä itselleni ylös kirjoittanut, joten tämä nyt ei ole niin tarkka.
Menin tosiaan ihan tavalliseen ultraan ätiyspolille 7.5. Oikeastaan mulla olis ollut aika torstaina mutta polilta soitettiin, jos pääsisin jo keskiviikkoaamuna, kun lääkäritilanne olisi silloin parempi. Koira jäi sohvalle katsomaan, kun lähdin vauhdilla ultraan. Ja sieltä sitten suoraan osastolle, pääsemättä edes kotona käymään. Anoppi onneksi haki koiran hoitoon, joten siitä ei ollut huolta. Verenpaine oli korkealla ja proteiinit pissassa koholla. Eli raskausmyrkytys tuloillaan. Osastolla jouduin pakkolepoon, vessassa sai käydä ja pissa-astian viedä jääkaapiin (arvoja tarkkailtiin koko ajan). Oloni oli kuitenkin ihan hyvä ja arvotkin näyttivät viikonloppua kohden laskeva, lääkkeet ja lepo siis tehoaisivat. Olinkin jo ihan optimistinen ja valmis lähtemään takaisin kotiin, kunhan saavuttaisin tärkeän 32 raskausviikon rajan. Jos synnytys käynnistyy aikaisemmin, joutuu Tampereelle. Maanantaina (31+6) pääsin taas ultraan ja pettymys oli suuri, kun lääkäri halusi samalla puhua mahdollisesta käynnistämisestä. Päivä otetaan kuulemma kerrallaan.
Seuraavana aamuna (32+0) saapui kaksi lääkäriä heti aamusta huoneeseeni. Tämä ei koskaan lupaa mitään hyvää, sen olin jo sairaalassa todennut. Ei muuta kuin cytotecit sisään ja synnytystä käynnistämään. Lääkkeen ei pitänyt muuta kuin alkaa pikku hiljaa pehmentämään paikkoja, jotka olivat olleet maanantaina vielä hyvin kiinni. Lounaan jälkeen jouduin siirtymään synnytysosastolle tarkkailuhuoneeseen, jossa olin vähän väliä käyrällä. Supisteluja oli säännöllisesti pitkin päivää mutta ei pahoja. Mies saapui töiden jälkeen sairaalaan. Tilannetta seurannut vanhempi kätilö oli sitä mieltä, ettei synnytys vielä tiistaina käynnistyisi ja mies voisi hyvin lähteä kotiin yöksi. Supistukset alkoivat olemaan jo vähän tuntuvampia ja kello 17.35 tunsin hassun napsahduksen ja lapsivesi meni. Tämän jälkeen supstukset olivat oikeasti kipeitä ja tästä eteenpäin en enää ole varma ajan kulusta. Sain jossain vaiheessa kipupiikin ja olo tuntui taas hieman paremmalta. Kun pyysin epiduraalia ja sanoin että supistelujen aikana tekee mieli mennä vessaan, kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen ja totesi, ettei epiduraalia ehdittäisi enää antamaan. Paikat olivat lähes auki ja siitä sitten lähdettiinkin synnytyssaliin. Ehdin hetken olla mieheni kanssa kahdestaan synnytyssalissa, kun kätilöitä ja lääkäreitä kerättiin kasaan. Kun sali oli valmiustilassa sainkin luvan ponnistaa seuraavasta supistuksesta. Kello oli tällöin 22.05. B-vauvan tilannetta tarkkailtiin koko ajan ultralla.
Aikaisemmin en ole ymmärtänyt miten sairaalan sukat voivat olla apuna ponnistamisessa. Nyt tiedän. Roikuin sukissa kuin hengenhädässä. Joku kätilöistä välillä sanoikin, ettei niistä tarvi koko aikaa pitää kiinni. Kivunlievityksenä sain kohdunkaulan puudutuksen. A-vauvan ponnistusvaihe kesti 20 min ja eppari leikattiin. Ehdin kuulla parkaisun ja nähdä pienen punaisen pepun ja sätkivät jalat. Sitten alkoikin B-vauvan ponnistaminen.
Muutaman kerran ehdin ponnistaa kun päätettiin siirtyä leikkaussaliin. Syke oli madaltunut ja vauva ei ollut laskeutunut tarpeeksi. Tästä eteenpäin minulla ei ole mitään mielikuvaa. Leikkaussalissa sain maskin kasvoilleni ja seuraavan kerran heräsin keskiviikon puolella. B-vauvalla oli ollut napanuora vain 20 cm pitkä, kerran kaulan ympäri ja kalvokiinnitteinen. En olisi pystynyt vauvaa alakautta ponnistamaan.
A-vauva syntyi 13.5. klo 22.25 ja oli 9 pisteen tyttövauva. Painoa oli 1650g, pituus 42,9 cm ja pään ympärys 30,1 cm. B-tyttö syntyi klo 22.45 hätäsectiolla. Painoa oli 1640g, pituus 41,2 cm ja pään ympärys 29,5 cm. Avautumisvaihe kesti 4t 5min, ponnistusvaihe 39 min ja jälkeisvaihe 2 min, eli yhteensä synnytys kesti 4 h 46 min. Aika nopeaa toimintaa, varsinkin kun tässä kaikessa piti mennä useita päiviä.
Oma olo alkaa olla ihan hyvä, pari ensimmäistä päivää olivat kamalia. Mutta ei mikään ihmekään, kun sain samalla kokea sekä alatiesynnytyksen eppareineen, että sektion.
Tytöt olivat pieniä ja joutuivat hetkeksi keskoskaappiin. Pääsivät muutaman päivän päästä jo lämpöpedille. Nyt olemme käyneet vauvoja hoitamassa ja olen päässyt jo vaihtamaan kakkavaipankin.
Laitan kuvia, kun saan niitä koneelle.
Tuore isä oli synnytyksessä mukana ja on erittäin onnellinen uusista perheenjäsenistä.
Nyt valmistaudumme lähtemään sairaalaan, luen teidän juttuja paremmin illalla. Nyt on vain omaa napaa (joka jäi yllättävän isoksi vaikka sairaalaan jäi kiloja 14,5
).
SatuKa ja pienet prinsessat 5 vrk