Hei te naiset/miehet joilla on ns. huono puoliso niin kertokaas...

["Utelias"]

Onko se teidän kumppani suhteen alusta asti ollut tollo joka ei ole huomioinut teidän tarpeita? Vai onko hän ajan saatossa muuttunut?
Kiinnostaa tietää, kun täällä niin paljon valitetaan puolisoista jotka eivät osallistu perheen arkeen, lasten hoitoon, kumppanin huomioimiseen. Joillain on kumppani joka on vielä ilkeä ja vittuilee minkä kerkee. Puhumattakaan alkoholin liikakaytöstä.

Miten olette ajautuneet tälläiseen suhteeseen ja miksi pysytte siinä? Miksi olette perustaneet perheen "mulkun" kanssa? Ettekö halua parempaa? Eikö olisi parempi olla yksin kuin paskassa suhteessa jossa teitä ei arvosteta?

 

["vieras"]

En sanoisi miestäni mulkuksi, mutta tällä hetkellä en ole onnellinen hänen kanssaan vaikka haluaisin.

Tapasimme nuorina, rakastuin, hänessä on paljon hyvää mitä rakastan, ja toisaalta hänessä oli jo alkujaan joitain tapoja jotka ärsytti, jotka on vuosien saatossa korostuneet ja mielestäni pahentuneet. Tapasimme siis teineinä, minkälaista järjenjuoksua voi teiniltä odottaa.....

Lapsi tehtiin kun oli hyvä kausi päällä ja oltiin onnellisia. Ja ei kaduta.

Itseni kannalta voisi olla parempi olla yksin, mutta kun kuvioissa on pieni lapsi, asiat ei ole niin mustavalkoisia. Mies on hyvä isä eikä meidän suhteessa ole mitään vakavaa vikaa (väkivaltaa, riippuvuutta, mielenterveysongelmia tms), joten en ole lähtenyt vaan yritän parantaa meidän suhdetta, lapsen vuoksi. Meillä on edelleen hyviä ja huonoja kausia, joten siinäkään mielessä asia ei ole yksinkertainen.

 

[naapurin touhuja seirailllut]

Itselläni ei tällaista tilannetta ole mutta meidän naapurissa asuu yli kolmikymppinen nainen joka pari vuotta sitten tajusi ,että hän on yli kolmekymmentä ja hänellä ei ole miestä eikä lasta. Hän halusi lapsen ja niinpä hän hankkiutui raskaaksi sanojensa mukaan "ensimmäisen miehen kanssa" joka vastaan tuli. Mies oli parikymppinen työtön nuori.

Nyt ulkona leikkikentällä ollessani kun tää nainen tulee sinne niin hän jatkuvasti valittaa miten avuton mies on. Ei osaa edes korvikkeen mittasuhteita mitata tuttipulloon vaan ne pitää aina laittaa miehelle valmiiksi, jotta pystyy tekee lapselle korvikkeen. ei osaa pestä pyykkiä, ei tehdä ruokaa yms. Menipä nainen tässä kesän alussa vielä sen pojan kanssa naimisiinkin.

Jos multa kysytään niin taisi saada kaksi lasta yhdellä kertaa.

eli vastauksena kysymykseesi tässä tapauksessa taisi paniikki ja kolmenkympin kriisi tehdä tehtävänsä.

 

["vieras"]

Mulla on hyvä puoliso mutta mitä nyt oon nähny kai se on niin, että suhteen alussa ne huonot puolet on piilossa. Ei tiedetä millainen toisesta tulee esiin kun tulee lapsia. Ja kai sitä kuvitellaan jos jotain onkin, että kyllä se siitä muuttuu. Ja varsinkin kun toinen lupaa. Kierre on valmis.

 

[astrolabe]

Olen ollut huono puoliso alusta alkaen. :ashamed:

 

["vieras"]

Olen ollut huono puoliso alusta alkaen. :ashamed:

:O Mä en kyllä tajua joitain näitä sun juttuja. Pitäskö sen Datan nyt vielä enemmän hehkuttaa sua?

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";28576150]:O Mä en kyllä tajua joitain näitä sun juttuja. Pitäskö sen Datan nyt vielä enemmän hehkuttaa sua?[/QUOTE]

No ei. Mutta siis tunnustan ihan täysin, että Data on ollut moneen otteeseen koko perheestä täysin vastuussa ja minä ollut tekemättä mitään. Muutotkin hoitanut ihan yksin ja ihan mielettömiä olleet, muuttokuorma ajettavana suuntaansa 6 tuntia ja sitten sellasen ajamisen ja valvomisen päälle vaan töihin jne. Koen olevani puolisona laiska.

 

[vieras#2]

No ei. Mutta siis tunnustan ihan täysin, että Data on ollut moneen otteeseen koko perheestä täysin vastuussa ja minä ollut tekemättä mitään. Muutotkin hoitanut ihan yksin ja ihan mielettömiä olleet, muuttokuorma ajettavana suuntaansa 6 tuntia ja sitten sellasen ajamisen ja valvomisen päälle vaan töihin jne. Koen olevani puolisona laiska.

Miksi et tee asialle mitään jos tiedostat sen? Meillä yksi iso ongelma on nimenomaan puolison laiskuus, hommat jää usein minulle. Alkuhuumassa ja ekat pari vuotta sitä jaksoi tehä toisenkin hommia, mutta nyt 6 vuoden jälkeen ollaan eron partaalla. Ei kukaan jaksa loputtomiin toista passata.

 

[Doves]

No ei. Mutta siis tunnustan ihan täysin, että Data on ollut moneen otteeseen koko perheestä täysin vastuussa ja minä ollut tekemättä mitään. Muutotkin hoitanut ihan yksin ja ihan mielettömiä olleet, muuttokuorma ajettavana suuntaansa 6 tuntia ja sitten sellasen ajamisen ja valvomisen päälle vaan töihin jne. Koen olevani puolisona laiska.

Mulla on kanssa mies joka ottaa kaikesta vastuun...laiskottelen hyvissä mielin ilman omatunnon häivää muistan kyllä joka tilanteeseen mainita "no mulla on oikeus, kun kuolin melkein synnytyksessä"

 

["Vieras"]

Huono puoliso on se, joka näkee huonoa siinä toisessa. Mikäli tulee olo, että nyt ollaan hieman väärillä raiteilla, niin tulisi kysyä itseltään, että mitä itse voisi tehdä tilanteen korjaamiseksi. Vaikkei sitä tajuakaan itseään niin tarkastella, niin aina se oma toiminta vaikuttaa toisenkin toimintaan. Pitää alkaa itse toimimaan toisin, niin kyllä se toinen sitten siihen reagoi. Tarkoitan sitten tietenkin, että tulee toimia toisin hyvillä teoilla.

 

[zxcv]

Ei ollut alussa "huono". Eikä nytkään varsinaisesti huono puoliso, mutta ihmisenä ei selvästikään sinut itsensä kanssa, eikä henkisesti tasapainossa. Vähitellen muuttunut pahempaan suuntaan. Vaikea auttaa jos toinen ei halua apua.

 

[Doves]

Mulla oli aikoinaan poikakaveri joka ei välittänyt yhtään mun hyvinvoinnista ja koko ajan petti lupauksensa. Loppujen lopuksi sain tarpeekseni ja jätin sen. Vuoden se itki perään, en voi käsittää mikä noita "huonoja" miehiä vaivaa. Miksi ei tehdä mitään suhteen eteen, mutta siinä halutaan silti olla? Ei olisi käynyt mielessäkään perustaa tollasen tollon kanssa perhettä.

 

[Lastenvuoksi]

Aloin olemaan mieheni kanssa hyvin nuorena ja kokemattomana. Huonoja puolia tuli hiljalleen esiin, muttei mitään maatakaatavaa. Lapsia alettiin hankkia 15 yhteisen vuoden jälkeen. Ensimmäisen kanssa mies oli jonkin aikaa koti-isänäkin. Nyt menee todella huonosti, mutten uskalla jättää miestä, koska hän kohtelee lapsia tylysti ja julmasti, jos en ole paikalla (itkettää, tylyttää on välinpitämätön). Koska hän on todella ulkokultainen, mikään joka toinen viikonloppuisyys ei hänelle kelpaisi.

Kun lapset ovat isompia, heitän äijän niiiiiin pihalle. Nyt keskityn vain suojelemaan heitä, vaikka mulla ei sitten pahemmin vapaa-aikaa olekaan.

 

[Data]

Miksi et tee asialle mitään jos tiedostat sen? Meillä yksi iso ongelma on nimenomaan puolison laiskuus, hommat jää usein minulle. Alkuhuumassa ja ekat pari vuotta sitä jaksoi tehä toisenkin hommia, mutta nyt 6 vuoden jälkeen ollaan eron partaalla. Ei kukaan jaksa loputtomiin toista passata.

Huono omatunto on aiheetonta. Hän käy töissä ja on raskaana, joten mielestäni hänen tulee levätä. Vaikka raskaus ei ole sairaus niin silti se on poikkeama normaalitilaan.

 

[vieras#2]

Huono omatunto on aiheetonta. Hän käy töissä ja on raskaana, joten mielestäni hänen tulee levätä. Vaikka raskaus ei ole sairaus niin silti se on poikkeama normaalitilaan.

Jaa. Tässä aloituksessa kai ei nyt ollut kyse poikkeamista, eikä "astrolaben" tekstistä saanut käsitystä että se on vain väliaikaista, tilasta johtuvaa "laiskuutta".

Sehän nyt on ihan normaalia että parisuhteessa on kausia jolloin toinen on jaksavaisempi kuin toinen.

Meillä mies ei minun raskausaikana auttanut esim. kotitöissä yhtään sen enempää vaikka kävin töissä ja olin huonovointinen yms, joten koen että hän oli ajoittain huono puoliso minulle. Tein kotityöt yksin.