Hei te kaikki jotka kärsitte parisuhteessa huonosta itsevarmuudesta!

  • Viestiketjun aloittaja Päättänyt parantua
  • Ensimmäinen viesti
Päättänyt parantua
Ajattelin tulla raapustamaan tänne oman kokemuksen asiasta.
Olen aikasemmin ollut 2 vuotta parisuhteessa, jossa olin todella epävarma itsestäni ja tekemisistäni. Olin sinä aikana varmaan 2/5 oma itseni ja loput 3/5 esitin jotain muuta,
vahvempaa ja itsevarmempaa: Kehuin itseäni jatkuvasti pönkittääkseni omaa itsetuntoa, olin hyvin ylimielinen kaikissa asioissa.
Koko suhde oli minulle todella rankka tämän takia, kuinka rauhallinen ja hyväsydäminen ihminen muuttuikin kylmäpäiseksi itsekehujaksi sekä myös agressiiviseksi.
Suhteeni loppui lopulta poikaystäväni uskottomuuteen, sydän viestejä muille naisille yms. Exäni jätti minut puhelimitse. En päässyt koskaan selvittämään tunteitani sen jälkeenkään, vaan pakenin toiselle paikkakunnalle töihin.

Nyt olen uudessa suhteessa, n. 1,5v eron jälkeen. Samat selvittämättömät asiat ja itsetunto-ongelmani heijastivat uuteen, hyvään suhteeseen. Nykyinen mies on sellainen, mistä olen aina haaveillut. Joka tapauksessa, epäilyni tätä kohtaan jatkuivat ja kerta kerralta pahentuivat ilman hyvää syytä. Pistin kauhean huudon päälle, jos en saanut tekstiviestiin vastausta 1-2 tunnissa. Minulle se oli todella epäilyttävää käytöstä, pidin sitä jopa pettämisenä. Noin kuukauden olen nyt itkenyt jopa töissä, kun on ahdistanut niin paljon omat itsetunto ongelmat: ''Jos en kelpaakkaan hänelle''. Syöminenkin jäi todella vähäiseksi sillä keskityin vain meidän suhteeseen. Mietin, että nyt on haettava apua ja soitinkin pariin paikkaan Psygolokille/yksilöterapeutille, mutta en mennyt.
Olen ajan myötä kääntänyt ajatukseni ihan toisenlaiseksi: Jos poikaystäväni ei vastaakkaan minulle heti, ajattelen; Kyllä hän sieltä kohta kahta kauheemmin kaipaa ja ottaa taas yhteyttä, ja näin onkin tapahtunut. En jaksa enään ressata turhaan, sillä olen huomannut että se ajaa vain suhteen loppuun ennemmin tai myöhemmin. Olen katsonut itseäni peilistä ja ajatellut: Jos en kelpaa hänelle, kelpaan varmasti jollekkin muulle!
Ennen en nauttinut yhtään yksinolosta, nyt sitäkin enemmän. Tunnen olevani nyt oikeasti rakastettu ja haluttu, ennen vain ehkä vähän itsetäänselvyyskin.

Te naiset/miehet jotka kamppailette samasta asiasta, kehotan teitä myös kääntämään ajatuksen ihan toiseksi. Alkakaa olla vähän enemmän vaikeasti tavoiteltava, älkää myöskään te heti vastatko puolisonne yhteydenottoon. Antakaa tekin vähän aikaa hänen odottaa, jos oikeasti välittää, hän kyllä tulee kahta kauheemmin teitä kaipaamaan! :)
 
Wiltsu
Alkuperäinen kirjoittaja Päättänyt parantua;11346031:
Alkakaa olla vähän enemmän vaikeasti tavoiteltava, älkää myöskään te heti vastatko puolisonne yhteydenottoon. Antakaa tekin vähän aikaa hänen odottaa
...

Olet hyvällä alulla, mutta vielä tuntuu olevan matkaa siihen hyvään itsetuntoon.

Hyvään itsetuntoon ei kuulu tuollaiset pelit. Vastaat puhelimeen ja tekstiviesteihin just silloin, kun sinulla on aikaa ja halua etkä pelaile heti silloin, kun sinun itsetuntosi on oikeasti hyvä.
 
K Westerlund
Ihmissuhteet eivät ole mitään peliä tai kaupankäyntiä. Molemminpuolisella rehellisyydellä ja avoimuudella pötkitään pisimmälle.

Mene ihmeessä sinne psykologille tai terapeutille, sillä kuulostaa siltä, kuin sinulla olisi itsetuntosi ja muutenkin itsesi kanssa paljon miettimistä. Et ole selvästikään vielä löytänyt omaa todellista itseäsi. Ammattijuttelijan ohjauksessa pääset helpommin ja nopeammin itsestäsi jyvälle, ja saat varmasti myös vinkkejä, miten eri tilanteissa kannattaa toimia.

Sinua ja luottamustasi on loukattu vakavasti aikaisemmassa suhteessasi. Se on johtanut siihen, että et enää uskalla luottaa senkään vertaa, ja alat etsimällä etsiä merkkejä toisen petturuudesta. Olet mustasukkaisuuden tiellä, ja vähitellen tukahdutat kaikki mahdollisuudet hyvään ja luottavaiseen ihmissuhteeseen pelkästään omilla epäilyilläsi.

Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu, olet rohkeasti uskaltanut kyseenalaistaa omat tuntemuksesi ja tuoda ne tarkasteltavaksi. Olet myös ymmärtänyt, että jotkut tunnepitoiset ratkaisusi ovat olleet haitallisia, ja siksi jo osannut muuttaa käytöstäsi. Se on kypsää aikuisuutta, vastuun ottamista.

Oppia ikä kaikki, ja ihmissuhteisiin tämä pätee myös. Kaikkea ei onneksi tarvitse oppia itsekseen kantapään kautta, sillä kokemattomuutemme saattaa pilata monen lupaavan suhteen ihan turhaan. Siksi kannattaa hakea neuvoja ammatti-ihmisiltä aina, kun koemme itsemme jostakin epävarmoiksi. Heidän luokseen ei mennä siksi, että olemme epäonnistuneita, vaan välttääksemme epäonnistumisia. Voimme oppia luottamaan - sekä muihin että itseemme.

Onnea teille!
 
mutta-mutta
...

Olet hyvällä alulla, mutta vielä tuntuu olevan matkaa siihen hyvään itsetuntoon.

Hyvään itsetuntoon ei kuulu tuollaiset pelit. Vastaat puhelimeen ja tekstiviesteihin just silloin, kun sinulla on aikaa ja halua etkä pelaile heti silloin, kun sinun itsetuntosi on oikeasti hyvä.
Yksinkertaistettu vastaus. Itsekkäät ja itsekeskeiset vastailee myös vain silloin kun itselle sopii.
 
Viimeksi muokattu:
Wiltsu
Yksinkertaistettu vastaus. Itsekkäät ja itsekeskeiset vastailee myös vain silloin kun itselle sopii.
No, jos kumppani on niin itsekeskeinen ja itsekäs (,että hänellä on niin huono itsetunto, ettei vastaile) eikä siksi vastaa tekstareihin tai puheluihin, osoittaa yksinkertaisesti tosi surkeaa itsetuntoa roikkua tuollaisen kumppanin kanssa suhteessa!

Oliko riittävän yksinkertaistettu vastaus?
 
Viimeksi muokattu:
Nyt ei hotsita
No, jos kumppani on niin itsekeskeinen ja itsekäs (,että hänellä on niin huono itsetunto, ettei vastaile) eikä siksi vastaa tekstareihin tai puheluihin, osoittaa yksinkertaisesti tosi surkeaa itsetuntoa roikkua tuollaisen kumppanin kanssa suhteessa!

Oliko riittävän yksinkertaistettu vastaus?

Voi olla myös sellainen ihminen, jota vain ei huvita vastata. Sellainen ihminen tekee aina mitä huvittaa. Onko sellaisella ihmisellä huono itsetunto?
 
Viimeksi muokattu:
Wiltsu
Viimeksi muokattu:
Wiltsu
Jos teillä ei nyt ihan tuntiin ole kysymyksiä (sellaisia itsestään selviä), joihin ei joku kiva naapuri vois vastailla silleen lempeästi, niin olen tunnin kateissa.... Käyn paikallisessa ravintolassa syömässä. Mieheni kävi jo aiemmin, kun olin vielä hoitamassa työasioita. Eikä se muuten soita (siitäkin sille korkeammalle voimalle suurkiitos). Aamulla saattaa ihmetellä, ellen ole tullut kotiin nukkumaan (en ikinä halua nukkua muualla kuin kotisängyssä, ellei ole jossain suuressa jumalanpelossa ihan pakko).
 
Ankelika
"Ennen en nauttinut yhtään yksinolosta, nyt sitäkin enemmän. Tunnen olevani nyt oikeasti rakastettu ja haluttu, ennen vain ehkä vähän itsetäänselvyyskin."

Sinulla ap. on hienosti oivallettu nimimerkki "päättänyt parantua."

Parantumisella ei ole mitään kiirettä. Minullakin on vielä toipilasaika kesken.
Sydämeni voi jo oikein hyvin.

Katselin tuossa aamulla syksyllä ostettuja ranskankielisiä muotilehtiä. Sitten meni ison peilin ääreen ja katselin itseäni peilistä. Päälläni on exäni lapsilleen ostama ihana villatakki. Peilikuvani oli niin kiva, että ensin ajattelin napata valokuvan peilin kautta. Mutta sitten jätin tekemättä. Minusta on ihan tarpeeksi valokuvia. Mutta jos joskus julkaisisisin itsestäni jonkun jutun kuva olisi ollut sopiva kansikuvaan. Olin täysin oma itseni. Se ihminen joka aina olen ollut ja halunnut olla.

Kommentoi aamulla ellien etusivun Lorna Byrne juttuun. Jos olet ap. yhtään kiinnostunut hengellisistä asioita lue edes yksi ko. henkilön kirja.

Me kaikki ihmiset olemme keskeneräisiä ja valuvikaisia. Mutta täydellisenä ihmisenä elämä se onkin raskasta ja ikävää.

Täällä kotona on ihanan viileää ja hiljaista. Raskas työviikkoni on takana ja kaipaan hiljaisuutta.
Mutta kyllä minunkin on tästä kohta mentävä ulos ja käytävä ruokakaupassa. En elä pelkällä pyhällä hengellä.

Kirjoitat ap. mukavaa kotoista kieltä. Jatka kirjoittamista. Päiväkirjan pitäminen mielestäni sopii sinulle parhaiten. Et silloin pahoita mieltäsi ilkeistä kommenteista parantumismatkallasi.
 

Yhteistyössä