Kiinnostaisi tietää, kuinka helposti olette syöttäneet lapsille antibiootit vai onko jääty seuraamaan tilannetta muutama päivä. Omilla kolmella lapsellani ei ole ikinä ollut antibioottia vaativaa korvatulehdusta, vaan punoitukset ovat menneet ohi ja niitä on vain seurattu. Hyvää tuuria meillä.
Olemme aloittaneet antibioottikuurin heti, kun korvatulehdus on diagnosoitu.
Pelkkä punoitus ei (ainakaan meillä) riitä korvatulehdusdiagnoosiksi. Korvat kun punoittavat jo ihan vaan siitä, kun lapsi itkee tai huutaa hetken. Punoitus korvassa ei siis missään nimessä tarkoita sitä, että lapsella on korvatulehdus, vaan välikorvassa pitää olla nestettä, tärykalvon pitää liikkua huonosti ja korvan tulee olla ihan kunnolla punainen ja ärtyisä.
Kyllä meilläkin korvat ovat lääkärin mukaan toisinaan "vähän punoittaneet", mutta tällöin emme tietenkään aloita antibiottikuuria. Kuuri aloitetaan vasta silloin, kun on selvä tulehdus.
Ja kun on selvä tulehdus, kipulääkitys (Panadol + Burana, isommilla Panadol + Pronaxen) ei yleensä riitä viemään kipua riittävissä määrin pois. Joten vaihtoehtona on aloittaa antibiottikuuri, joka tehoaa yhdessä kipulääkkeen kanssa varsin nopeasti...tai huudattaa lasta sitten muutama yö ja katsella, josko se tulehdus poistuisi itsestään. Valitsen ennemmin sen antibiootin.
Itse kävin juuri lääkärissä valittelemassa pitkittynyttä flunssaani ja korvakipua. Korvat olivat täysin terveet, mutta poskionteloissa oli tulehdus. Olin tosiaan ollut jo 6 viikkoa joka toinen päivä ihan ok, joka toinen päivä kipeä ja toisinaan lämpöilinkin, joten hyvä että syy (tai ainakin osasyy) löytyi.
Antibioottikuurin aloitusta seuraavana päivänä olin kuin uudesti syntynyt. Olisikohan mennyt sen 3 päivää, kun tunsin olevani taas aivan täydessä iskussa. Ja sama meno jatkuu edelleen. Onneksi, sillä olin jo ihan äärimmäisen ärtynyt jatkuvaan nuha-kuume-korvakipu-paskaolotilaan.
