Hei Balleriina!
Joo, taidan jo varovasti uskaltaa vastata, että kyllä on onnistumisia.... rv 5+6 menossa. Kahden tuloksettoman IVF:n (joista jälkimm. tosin kohdunulk. raskaus) ja yhden PAS:n jälkeen meille tehtiin vielä viimeinen IVF/ICSI, joka toi siis iloisen plussauutisen! En tohdi tuuletella noiden aiempien pettymysten takia, mutta positiivisella ja iloisella mielellä toki! ;-)
Painoa on minullakin enemmän kuin ihannetaulukot sallivat ja asiasta yksi hoitava lääkäri melko ikävästi huomauttelikin. Tosiasia kuitenkin on, etteivät kaikki laihdu silmissä edes painonvartijoiden ohjeilla. Mielestäni itse hoidot ovat jo sen verran stressaavia ja rankkoja, etten halunnut kiusata itseäni enää syyllistämällä ja ruoskimalla ylipainosta.
Hoitojen aikana kannattaa säilyttää realismi, sillä julkisen puolen tarjoamat 3 hoitoa (ainakin meidän paikkakunnalla) yleensä riittävät. Minä en olisi jaksanut enää lisää tätä rumbaa ja olimme jo suunnitelleet adoptiopapereiden täyttämistä, mikäli tämä kerta ei olisi tärpännyt.
Hoitavia lääkäreitä kannattaa sekä kuunnella että vastailuttaa kysymyksiin. Itse koin, että kun kyseenalaistin joitain ratkaisuja enkä alistunut joka kohdassa sairaalan liukuhihnasysteemiin, sain parempaa kohtelua ja hyviä vastauksia.
Minulle oli tärkeää, ettei lapsettomuudesta ja hoidoista tullut missään vaiheessa elämämme ainoaa asiaa - jos ajatukset ja puheet alkavat pyöriä vain ko. jutuissa, on elämänpiiri käynyt ehdottomasti liian pieneksi. Ja kyllähän stressillä/jännäämisellä on vaikutusta lopputulokseenkin.
Rauhallisin ja ennakkoluulottomin mielin hoitoja suunnittelemaan ja toteuttamaan. Mitään ei saa jollei yritä - ja jos ei onnistu, niin onpahan ainakin yrittänyt!
Aurinkoa kevääseesi,
t. Tulossa?