J
joku ääliö
Vieras
Hei vaan kaikille. Mä olen se, joka istuu siellä leikkipuistossa aina itsekseen ja luen lehteä. Olen yrittänyt nyt ainakin viitisen vuotta, tosin myönnettäköön, että en aina kovin aktiivisesti, tutustua ihmisiin mutta hiljastapa tuntuu olevan. Luovutan, kyllä kai sitä pärjää vaikka ainoat sosiaaliset kontaktit muodostuu kaupan kassan ja tarhan tädin moikkaamisesta? Mieskään ei edes kuuntele jos sille joskus erehdyn puhumaan.
Ainoa ongelma tässä on, mun murenevan mielenterveyden lisäksi(joka tosin ei tietenkään ole muuta kun mun henkilökohtanen voivoi) se, että näköjään tämä on periytyvää. Lapsellani ei taida olla ainoatakaan kaveria, pari sellaista on mitkä saattavat leikkiä vähän aikaa jos ei muutakaan tekemistä ole, mut heti kun tulee joku kivempi kaveri, oma lapseni jää kuin nalli kalliolle. Jos lapselta kysyy mitä haluaisi tehdä, haluaisi vaan olla sisällä aina. Yksin. Miehen mielestä asialle ei tarvitse tehdä mitään ja itse en osaa tai keksi mitään. Miten voisin auttaa lasta tilanteessa jota en itsekkään osaa?
Ainoa ongelma tässä on, mun murenevan mielenterveyden lisäksi(joka tosin ei tietenkään ole muuta kun mun henkilökohtanen voivoi) se, että näköjään tämä on periytyvää. Lapsellani ei taida olla ainoatakaan kaveria, pari sellaista on mitkä saattavat leikkiä vähän aikaa jos ei muutakaan tekemistä ole, mut heti kun tulee joku kivempi kaveri, oma lapseni jää kuin nalli kalliolle. Jos lapselta kysyy mitä haluaisi tehdä, haluaisi vaan olla sisällä aina. Yksin. Miehen mielestä asialle ei tarvitse tehdä mitään ja itse en osaa tai keksi mitään. Miten voisin auttaa lasta tilanteessa jota en itsekkään osaa?