hCG arvot?

Hei! Plussasin viime viikolla, ja nyt olisi n. rv 4+5 menossa. Tänään 8:00 alkoi aamulla tulemaan todella niukkaa haaleata veren vuotoa vain pyyhittäessä. Kävin labrassa tällä viikolla ja tänään tuli tulokset ja hCG oli 94. Tänään laittoi uudestaan verikokeisiin ja maanantaina tulos. Onkohan mitään toivoa vielä, että raskaus voisi jatkua normaalisti? En tiedä noista viitearvoista mitä pitäisi olla, mutta lääkäri mainitsi vain että matala. Onko kellään kokemusta tälläisestä? Terveisin todella huolestunut kaipaisin jotain keskustelua ja mielipiteitä.

 

Hei! Plussasin viime viikolla, ja nyt olisi n. rv 4+5 menossa. Tänään 8:00 alkoi aamulla tulemaan todella niukkaa haaleata veren vuotoa vain pyyhittäessä. Kävin labrassa tällä viikolla ja tänään tuli tulokset ja hCG oli 94. Tänään laittoi uudestaan verikokeisiin ja maanantaina tulos. Onkohan mitään toivoa vielä, että raskaus voisi jatkua normaalisti? En tiedä noista viitearvoista mitä pitäisi olla, mutta lääkäri mainitsi vain että matala. Onko kellään kokemusta tälläisestä? Terveisin todella huolestunut kaipaisin jotain keskustelua ja mielipiteitä.

Millainen tilanne siellä on? Loppuiko vuoto? Valitettavasti en osaa noihin arvoihin sanoa mitään, mutta toivotaan, että kaikki sujuisi hyvin.

 

Millainen tilanne siellä on? Loppuiko vuoto? Valitettavasti en osaa noihin arvoihin sanoa mitään, mutta toivotaan, että kaikki sujuisi hyvin.

Kävin päivystyksessä illalla ja keskenmeno sano lääkäri. Toinen kerta jo mulla eikä yhtäkään lasta. Pitkään yritetty . Rupes vuotamaan kunnolla ja tuli hyytymiä + kivut..

 

Kävin päivystyksessä illalla ja keskenmeno sano lääkäri. Toinen kerta jo mulla eikä yhtäkään lasta. Pitkään yritetty . Rupes vuotamaan kunnolla ja tuli hyytymiä + kivut..

Voi kuinka kurjaa. Toivottavasti et joudu kärsimään enempää keskenmenoja. Mullakin ensimmäinen raskaus oli keskeytynyt keskenmeno, 12 viikolla ultrassa vasta huomattiin. Ja toinen spontaani keskenmeno 5+ viikolla. Sen jälkeen tuli kaksi tervettä lasta. Aina mennyt vuosia yrityksessä.

Voimia ja jaksamista sinulle. Älä luovu toivosta vaikka nyt onkin vaikeaa.

 

Olen pahoillani, keskenmenot ovat sydäntä raastavan kamalia

Mulla taas on 14 keskenmenoa 14 vuoden aikana ja vasta viidestoista raskaus toi ihanan terveen pienen tytön. Kävin kaikki mahdolliset hedelmöityshoidot, raskauduin, mutta meni kesken. Virossa yksityisellä hedelmöitysklinikalla otettiin paljon erilaisia kokeita, joita ei Suomessa tehdä, ja löytyi syy keskenmenoihin, ja että siihen on olemassa lääke. Tosin omilla munasoluilla en saa lasta, munasoluissa on jotain vikaa, mutta kukaan ei tiedä mitä. Mutta siis tämän kaiken pointti on se, että jos vaan on rahaa ja palavaa halua saada lapsi, niin uskon että se onnistuu kun kääntää kaikki kivet. Älä luovuta vielä. Toivotaan että saat lapsen seuraavasta raskaudesta, mutta jos et, niin muista että vielä on toivoa. Tiedän että nyt sattuu, henkisesti ja fyysisesti, mutta siihen turtuu. Onhan se aina mukana ja osana elämää, jopa katkeroituu tietyllä tavalla, mutta sen kanssa oppii elämää. Ja aina on toivoa *halaus*

 

Voi kuinka kurjaa. Toivottavasti et joudu kärsimään enempää keskenmenoja. Mullakin ensimmäinen raskaus oli keskeytynyt keskenmeno, 12 viikolla ultrassa vasta huomattiin. Ja toinen spontaani keskenmeno 5+ viikolla. Sen jälkeen tuli kaksi tervettä lasta. Aina mennyt vuosia yrityksessä.

Voimia ja jaksamista sinulle. Älä luovu toivosta vaikka nyt onkin vaikeaa.

Kiitos että jaat kokemuksia vertaistuki on nyt paikallaan. ikävää että sullakin on keskenmenoja takana mutta oot silti saanut 2 ihanaa pientä lasta! onneksi täytyy pitää toivoa yllä vaikka tää on tosi vaikeeta , ja tuntuu että usko alkaa loppumaan että tuleeko musta koskaan äitiä. ihmeitä voi tapahtua en vuosi sitten uskonut että koskaan edes saan plussaa testiin mutta näin vaan kävi! sekin on jo askeleen lähempänä ollut äityittä. onneks oon saanut edes kokea sen tunteen. kiitos paljon lohduttavista sanoista, ja kun kysyit että mitenkäs siellä menee.

 

Olen pahoillani, keskenmenot ovat sydäntä raastavan kamalia

Mulla taas on 14 keskenmenoa 14 vuoden aikana ja vasta viidestoista raskaus toi ihanan terveen pienen tytön. Kävin kaikki mahdolliset hedelmöityshoidot, raskauduin, mutta meni kesken. Virossa yksityisellä hedelmöitysklinikalla otettiin paljon erilaisia kokeita, joita ei Suomessa tehdä, ja löytyi syy keskenmenoihin, ja että siihen on olemassa lääke. Tosin omilla munasoluilla en saa lasta, munasoluissa on jotain vikaa, mutta kukaan ei tiedä mitä. Mutta siis tämän kaiken pointti on se, että jos vaan on rahaa ja palavaa halua saada lapsi, niin uskon että se onnistuu kun kääntää kaikki kivet. Älä luovuta vielä. Toivotaan että saat lapsen seuraavasta raskaudesta, mutta jos et, niin muista että vielä on toivoa. Tiedän että nyt sattuu, henkisesti ja fyysisesti, mutta siihen turtuu. Onhan se aina mukana ja osana elämää, jopa katkeroituu tietyllä tavalla, mutta sen kanssa oppii elämää. Ja aina on toivoa *halaus*

Sulla on kyllä ollut pitkä ja kivinen tie oon pahoillani että oot joutunu kokemaan tuollaista Ihana kuulla että sulla on silti pieni tyttö oot tosi onnekas ja onneksi näin kävi! Täytyy pitää toivoa nyt yllä kovasti ja jaksaa mennä eteenpäin. Jos seuraava raskaus menisi paremmin, mutta taas keskenmenon pelko varjostaisi sitäkin. noh, se on sen ajan murhe. Opinnoista onneksi viikko sairaslomaa, niin saa hengähtää henkisesti ja fyysisesti. Kiitos vielä ihanista sanoista

 

Kiitos että jaat kokemuksia vertaistuki on nyt paikallaan. ikävää että sullakin on keskenmenoja takana mutta oot silti saanut 2 ihanaa pientä lasta! onneksi täytyy pitää toivoa yllä vaikka tää on tosi vaikeeta , ja tuntuu että usko alkaa loppumaan että tuleeko musta koskaan äitiä. ihmeitä voi tapahtua en vuosi sitten uskonut että koskaan edes saan plussaa testiin mutta näin vaan kävi! sekin on jo askeleen lähempänä ollut äityittä. onneks oon saanut edes kokea sen tunteen. kiitos paljon lohduttavista sanoista, ja kun kysyit että mitenkäs siellä menee.

Mä ainakin koin, että mun kroppa ei "osannut" sitä asiaa. Ja en toisella kertaa osannut varautua edes keskenmenoon, kun sen piti olla niin älyttömän harvinaista. Mulla mennyt raskautumiseen aina 4-5 vuotta. Tila sai alkunsa reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Jos sulla olis sama ja kolmas kerta olis se juttu. Palstailen täällä ja seuraan kyllä tätäkin keskustelua. Jos joskus tulee tarve purkautua.

 

Siis toka sai alkunsa vuoden jälkeen.

 

Mä ainakin koin, että mun kroppa ei "osannut" sitä asiaa. Ja en toisella kertaa osannut varautua edes keskenmenoon, kun sen piti olla niin älyttömän harvinaista. Mulla mennyt raskautumiseen aina 4-5 vuotta. Tila sai alkunsa reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Jos sulla olis sama ja kolmas kerta olis se juttu. Palstailen täällä ja seuraan kyllä tätäkin keskustelua. Jos joskus tulee tarve purkautua.

Joillakin menee kauemmin raskautumisessa ja toisilla taas tuntuu että tulis heti. Harmi kun kaikille ei anneta samanlaista mahdollisuutta Aika näyttää miten käy. Kiitos <3 ihana kun löytyy ihmisiä keittenkä kans jutella, mulla ei oikeen kavereitakaan ole. mies ja siskot vaan niin vähän yksinäistä välillä :/

 

Joillakin menee kauemmin raskautumisessa ja toisilla taas tuntuu että tulis heti. Harmi kun kaikille ei anneta samanlaista mahdollisuutta Aika näyttää miten käy. Kiitos <3 ihana kun löytyy ihmisiä keittenkä kans jutella, mulla ei oikeen kavereitakaan ole. mies ja siskot vaan niin vähän yksinäistä välillä :/

No mä olen täällä jos tarvitaan. Toivottavasti toivut nopeaan ja plussa piirtyy pian taas testiin ja keho sopeutuu ja kaikki menis hyvin.

 

No mä olen täällä jos tarvitaan. Toivottavasti toivut nopeaan ja plussa piirtyy pian taas testiin ja keho sopeutuu ja kaikki menis hyvin.

Kiitos paljon <3 Toivotaan todellakin näin!

 

Kiitos paljon <3 Toivotaan todellakin näin!

Kuinka voit?

 

Kuinka voit?

Kiitos kysymästä !Kävin tossa eilen kaupassa ja iskä tuli siellä vastaan ja kysy että mitenkäs se pikkuinen siellä mahassa voi sanoin miten asiat on ja se kysy että miten taas ja voiei se tulee sittenkun se tulee. Harmitti sanoa tuo asia mut pakkohan se on ja sille ei tosiaan voi mitään enää. Pikkuhiljaan parempaan päin oon jaksanut siivota kotia tässä ja ollut vaan rauhakseen ja levännyt. Oon yrittänyt paljon puhua tästä aiheesta että saisin kaikki mitä on mielenpäällä niin tulemaan ulos.. :/ Mutta pikkuhiljaa parempaan päin! Pienin askelin mutta varmasti saattaa tulla vielä romahduksia mutta se on ymmärrettävää. Fyysisesti olo on vähän huono kun vuodan vieläkin kauheesti , mut kipuja ei enää oo onneksi..

 

Kiitos kysymästä !Kävin tossa eilen kaupassa ja iskä tuli siellä vastaan ja kysy että mitenkäs se pikkuinen siellä mahassa voi sanoin miten asiat on ja se kysy että miten taas ja voiei se tulee sittenkun se tulee. Harmitti sanoa tuo asia mut pakkohan se on ja sille ei tosiaan voi mitään enää. Pikkuhiljaan parempaan päin oon jaksanut siivota kotia tässä ja ollut vaan rauhakseen ja levännyt. Oon yrittänyt paljon puhua tästä aiheesta että saisin kaikki mitä on mielenpäällä niin tulemaan ulos.. :/ Mutta pikkuhiljaa parempaan päin! Pienin askelin mutta varmasti saattaa tulla vielä romahduksia mutta se on ymmärrettävää. Fyysisesti olo on vähän huono kun vuodan vieläkin kauheesti , mut kipuja ei enää oo onneksi..

Todella hyvä, ett puhut avoimesti. Naisen elämään luonnollisena kuuluu raskaudet, ja ne keskenmenotkin. Itse kun ei voi siihen vaikuttaa tuleeko se vai ei. Luulen, että nyt kun kivut poissa niin se fyysinen puoli helpottaa nopeasti, henkinen puoli on sitäkin kovemmalla. Voi kun raskautuisit pian uudelleen. Ja vaikka se varmasti pelottaisi vaikka kaikki menisi kuten pitää, niin saisit sen oman pikkusen syliin asti.

 

Todella hyvä, ett puhut avoimesti. Naisen elämään luonnollisena kuuluu raskaudet, ja ne keskenmenotkin. Itse kun ei voi siihen vaikuttaa tuleeko se vai ei. Luulen, että nyt kun kivut poissa niin se fyysinen puoli helpottaa nopeasti, henkinen puoli on sitäkin kovemmalla. Voi kun raskautuisit pian uudelleen. Ja vaikka se varmasti pelottaisi vaikka kaikki menisi kuten pitää, niin saisit sen oman pikkusen syliin asti.

Ja tosiaan Antzu tässä.

 

Todella hyvä, ett puhut avoimesti. Naisen elämään luonnollisena kuuluu raskaudet, ja ne keskenmenotkin. Itse kun ei voi siihen vaikuttaa tuleeko se vai ei. Luulen, että nyt kun kivut poissa niin se fyysinen puoli helpottaa nopeasti, henkinen puoli on sitäkin kovemmalla. Voi kun raskautuisit pian uudelleen. Ja vaikka se varmasti pelottaisi vaikka kaikki menisi kuten pitää, niin saisit sen oman pikkusen syliin asti.

Jep henkinen puoli aika kovalla mut eiköhän se tästä ja toivottavasti joskus vielä muuttuis iloksi. Toivotaan että jos raskautus uudelleen mahdollisimman nopeasti, ja sitten saisi odottaa että joko nyt pieni pysyisi kyydissä. kiitos ihanista sanoista ja tsemppauksesta! auttaa tosi paljon

 

@Jasmina1 Kuinka olet toipunut?

 

@Jasmina1 Kuinka olet toipunut?

Kiitos kysymästä Alkuun oli muutama päivä rankkaa, mutta nyt voin fyysisesti paremmin, ja henkisesti myös jonkinverran. tuo asia kyllä kaivaa mieltä koko loppu elämän ajan mutta pakko vaan yrittää elää tuon asian kanssa. kuuluu elämään pettymykset ja vastoinkäymiset. yritetään miehen kanssa , saas nähä tärppääkö kuukausien päästä vai vuosien.. ja miten se päättyy sen näkee sitten! en tiedä odotanko innolla vai kauhulla

 

Kiitos kysymästä Alkuun oli muutama päivä rankkaa, mutta nyt voin fyysisesti paremmin, ja henkisesti myös jonkinverran. tuo asia kyllä kaivaa mieltä koko loppu elämän ajan mutta pakko vaan yrittää elää tuon asian kanssa. kuuluu elämään pettymykset ja vastoinkäymiset. yritetään miehen kanssa , saas nähä tärppääkö kuukausien päästä vai vuosien.. ja miten se päättyy sen näkee sitten! en tiedä odotanko innolla vai kauhulla

Odota innolla, niin minäkin teen teidän puolesta!

 

Odota innolla, niin minäkin teen teidän puolesta!

Kiitos niin paljon! Tuun tänne kirjoittelemaan kun jos tapahtuukin jotain! pidetään peukkuja pystyssä!!