Hävettääkö muita raskausdiabetes?

[sokerit huolena]

Mulla ei siis ole todettua raskausdiabetesta, mutta jotenkin olen alkanut sitä epäileen. Mua vaan hävettää puhua asiasta neuvolassa, kun tuntuu, että se on vaan herkuttelijoiden ja huonojen elämäntapojen myötä syntynyt länsimainen sairaus.

Mutta siis... Kannattaakohan mun kantaa huolta. Miten mä voisin selvittää, onko mulla puhjennut raskausdiabetes? Neuvolassa joka kerran otetut arvot (sattumoisin olleet paastoarvoja) ovat olleet hyvät. Mä herkuttelen kyllä, mutta en mitään kohtuuttomia määriä. Liikun paljon, edelliset lapset melko normaalikokoisia. Paino vaan nousee paljon raskausaikana (ja tippuu heti synnytyksen jälkeen).

Voiskohan tuota verensokeria mittailla itse?

Miten mä voisin tsempata itseni tuolle diabetesruokavaliolle ihan kaiken varalta?

 

[katariina00]

mua ei kyl hävetä jos se iskee päälle, meillä suvussa niiiin paljon muutenki diabetestä, vaikkei ne nyt liitykkään toisiinsa, ni siltikin mulla hyvinkin iso riski siihen sairastua..

mutta eilen kyllä neuvolassa sanottiin, että se tulee jos tulee ja ei siinä mikää sit auta. turha sitä nyt on ressata

 

[hah]

Meinaat että se on vaan läskien ja ylipainoisten äitien ongelma toivottavasti heräät todellisuuteen vielä joskus....

 

[vieras]

No miksi sä sitä epäilet,jos verensokeriarvot on olleet hyvät? Kerro toki huolesi neuvolassa,niin pääset sokerirasitukseen,josta selviää onko tuo raskausdiabetes vai ei? Ja se voi tulla kyllä kelle vaan riippumatta painosta tai muustakaan.

 

[kylmä nakki]

ei hävettänyt.

 

[vieras]

Sinällään diabetesruokavalio on kenelle tahansa suositeltava ruokavalio, eihän siinä tarvitse tehdä muuta kuin syödä terveellisesti usein pieniä annoksia päivässä.

Sokerirasitustestillähän tuo selviää parhaiten.

 

[sokerit huolena]

No mulla hävettää tää painon nousu.
Jaa miksikö...ehkä näistä nykyajan kauneusihanteista johtuu.. Paino ei sais nousta edes raskausaikana. Ja miehen jatkuvasta terveellisten elämäntapojen tuputuksesta. En mä ole lihava, elän melko terveellisesti jne... mutta mutta. Mikähän mulla nyt mättää, kun en viitti neuvolassa puhua omista ajatuksista. Mulla siis epäilyttää raskausdiabetes, kun paino nousee, vauva tuntuu isolta ja oma olo saattaa muuttua huikeasti syömisen jälkeen.
Mutta miehelleni en ikinä viittis tunnustaa, jos mulla todettas raskausdiabetes. Voi sitä saarnaamista terveellisistä elämäntavoista.. voi itku...

 

[nh]

No hävettää, tuntuu että just lihavien sairaus, itse hankittu mässäämällä

 

[vieras]

No mulla hävettää tää painon nousu.
Jaa miksikö...ehkä näistä nykyajan kauneusihanteista johtuu.. Paino ei sais nousta edes raskausaikana. Ja miehen jatkuvasta terveellisten elämäntapojen tuputuksesta. En mä ole lihava, elän melko terveellisesti jne... mutta mutta. Mikähän mulla nyt mättää, kun en viitti neuvolassa puhua omista ajatuksista. Mulla siis epäilyttää raskausdiabetes, kun paino nousee, vauva tuntuu isolta ja oma olo saattaa muuttua huikeasti syömisen jälkeen.
Mutta miehelleni en ikinä viittis tunnustaa, jos mulla todettas raskausdiabetes. Voi sitä saarnaamista terveellisistä elämäntavoista.. voi itku...

No sitten sun mies on kyllä aikamoinen tollo. Et voi itse vaikuttaa siihen tuleeko raskausdiabetes vai ei.

 

[...]

Itse olin normaali painoinen kun todettiin raskausajan D. Tutkivat sukurasitteen takia. Ei hävettänyt, eikä ole vain lihavin sairaus.

 

[läskiliisa?]

Aloitin tuola just toisen keskustelun painonnoususta. Ymmärrän ton häpeän tunteen painonnousuta johtuen. Vaikka kaiken järjen mukaan raskausaikana paino saa nousta ja mun on sua helppo tsempata, ei sitä omaa nuppia niin vaan käännetä Toivottavasti et ole sairastunut diapetekseen! Kannattaa varmaan ottaa itteä niskasta kiinni ja puhua sille terkalle neuvolassa, voihan olla että se osaisi piristää sun mieltä. Miehen kanssakin ehdottomasti keskustelu pystyyn miksi se sua ruoskii? Ymmärtäisin jos sulle oisi raskauskiloja jäänyt paljon edellisistä ja oisit niistä masiksessa niin yrittäisi tsemppailla ettei enempää kertyisi, mutta muuten..

 

[sokerit huolena]

No mulla hävettää tää painon nousu.
Jaa miksikö...ehkä näistä nykyajan kauneusihanteista johtuu.. Paino ei sais nousta edes raskausaikana. Ja miehen jatkuvasta terveellisten elämäntapojen tuputuksesta. En mä ole lihava, elän melko terveellisesti jne... mutta mutta. Mikähän mulla nyt mättää, kun en viitti neuvolassa puhua omista ajatuksista. Mulla siis epäilyttää raskausdiabetes, kun paino nousee, vauva tuntuu isolta ja oma olo saattaa muuttua huikeasti syömisen jälkeen.
Mutta miehelleni en ikinä viittis tunnustaa, jos mulla todettas raskausdiabetes. Voi sitä saarnaamista terveellisistä elämäntavoista.. voi itku...

No sitten sun mies on kyllä aikamoinen tollo. Et voi itse vaikuttaa siihen tuleeko raskausdiabetes vai ei.

Mutta kun mulla on semmonen olo, että mä olen sen itse itselleni hankkinut, jos mulla on raskausdiabetes. Siksi se hävettääkin. Pitäs vaan olla tiukempi. Mutta äh, mä tässä olen varmasti se ongelma, ei mun mies tai raskausdiabetes.

 

[ahma]

Pappiko sun miehes on? Jos se saarnaa niin, että sussa yltyy epävarmuus, miksi et kerro sille, että näin käy? Meinaatko että puolison tehtävä on saarnata toinen kainaloitaan myöten suohon? Useimmat puoliskot eivät halua ruokkia toisen alemmuudentunteita, vaan saarnaavat, koska eivät tiedä miten muutenkaan huolta pitäisivät.

Ja sitten siinä voi tulla semmoinen noidankehä, että jos sua ahdistaa ja menet kovasti karkuun, niin toiselle se on todiste, että susta täytyy pitää huolta koska joku ei nyt ole hyvin. Ja saarnaaminen lisääntyy. Pysähdy, käänny, kohtaa miehesi, painonnoususi, ja vielä neuvvolantätikin! Tuskin ne purematta nielevät!

 

[voi voi]

Jos raskauden näinkin alussa pelkää sairastuvansa johonkin sairauteen,pelkää tulevia kiloja ja pitää häpeänä lähinnä kaikkea mahdollista niin mitenhän on jos synnytys ei mene oppikirjan mukaan? Tiesittekö että mitä enemmän stressaatte ja pelkäätte ette nauti raskaudestanne ollenkaan,kohta teillä on lapsi sylissä ja sitten iskee masennus kun huomaat että nyt en enään ole raskaana ja voikkaan nauttia tilastani,no masennukseen se vasta onkin vaikea tuon kaiken jälkeen hakea apua
Suosittelen että opettelet juttelemaan siellä euvolassa nyt ihan oikeasti miltä tuntuu

 

[sokerit huolena]

Pappiko sun miehes on? Jos se saarnaa niin, että sussa yltyy epävarmuus, miksi et kerro sille, että näin käy? Meinaatko että puolison tehtävä on saarnata toinen kainaloitaan myöten suohon? Useimmat puoliskot eivät halua ruokkia toisen alemmuudentunteita, vaan saarnaavat, koska eivät tiedä miten muutenkaan huolta pitäisivät.

Ja sitten siinä voi tulla semmoinen noidankehä, että jos sua ahdistaa ja menet kovasti karkuun, niin toiselle se on todiste, että susta täytyy pitää huolta koska joku ei nyt ole hyvin. Ja saarnaaminen lisääntyy. Pysähdy, käänny, kohtaa miehesi, painonnoususi, ja vielä neuvvolantätikin! Tuskin ne purematta nielevät!

Niinpä. Hyväähän se mies tarkoittaa, tiedän. Mua vaan ahdistaa, kun näen, kuinka tärkeää miehelleni on tulevan vauvan terveys. Ja jos mä en olekaan pystynyt tarjoamaan hyviä lähtökohtia syntyvälle vauvalle, niin mä koen pettäväni mieheni odotukset (ja omat, kenties). Ja olisihan se toki helpompi synnyttää sellanen vajaa kolmikilonen rimpula kuin lähemmäs viittäkiloa oleva möykky... Tää raskaus vaan alkaa olla niin lopuillaan, että en usko, että hirveästi olisi enää tehtävissä tuolle vauvan suurelle koolle, jos mulla onkin ollut raskausdiabetes.

 

[ahma]

No hei... kyllähän sulla taitaa itsellä olla joku kova pettymyksen tuottamisen pelko, ja sanoisinko ylimitoitettu velvollisuudentunne siihen liittyen. Niskasta kiinni semmoisia odotuksia ja ravistelet hiukan... meinaan, et sinä ahdistuksessa vellomalla maailmaa paranna, yhtä hyvin voit luopua liioittelemasta. Normaalit ihmisen velvollisuudet, ei tommosia liioiteltuja yksityisvelvollisuuksia! Kaikki voi viime kädessä paremmin kun opitaan ottamaan rennosti itsekukin. :flower: Tossa sulle kukkaset uuden lapsen kunniaksi jo etukäteen!

 

[sokerit huolena]

No hei... kyllähän sulla taitaa itsellä olla joku kova pettymyksen tuottamisen pelko, ja sanoisinko ylimitoitettu velvollisuudentunne siihen liittyen. Niskasta kiinni semmoisia odotuksia ja ravistelet hiukan... meinaan, et sinä ahdistuksessa vellomalla maailmaa paranna, yhtä hyvin voit luopua liioittelemasta. Normaalit ihmisen velvollisuudet, ei tommosia liioiteltuja yksityisvelvollisuuksia! Kaikki voi viime kädessä paremmin kun opitaan ottamaan rennosti itsekukin. :flower: Tossa sulle kukkaset uuden lapsen kunniaksi jo etukäteen!

Psykolooki taidat olla..
Kiitos! Hymyilytti jo vähän...

 

[vieras]

Pappiko sun miehes on? Jos se saarnaa niin, että sussa yltyy epävarmuus, miksi et kerro sille, että näin käy? Meinaatko että puolison tehtävä on saarnata toinen kainaloitaan myöten suohon? Useimmat puoliskot eivät halua ruokkia toisen alemmuudentunteita, vaan saarnaavat, koska eivät tiedä miten muutenkaan huolta pitäisivät.

Ja sitten siinä voi tulla semmoinen noidankehä, että jos sua ahdistaa ja menet kovasti karkuun, niin toiselle se on todiste, että susta täytyy pitää huolta koska joku ei nyt ole hyvin. Ja saarnaaminen lisääntyy. Pysähdy, käänny, kohtaa miehesi, painonnoususi, ja vielä neuvvolantätikin! Tuskin ne purematta nielevät!

Niinpä. Hyväähän se mies tarkoittaa, tiedän. Mua vaan ahdistaa, kun näen, kuinka tärkeää miehelleni on tulevan vauvan terveys. Ja jos mä en olekaan pystynyt tarjoamaan hyviä lähtökohtia syntyvälle vauvalle, niin mä koen pettäväni mieheni odotukset (ja omat, kenties). Ja olisihan se toki helpompi synnyttää sellanen vajaa kolmikilonen rimpula kuin lähemmäs viittäkiloa oleva möykky... Tää raskaus vaan alkaa olla niin lopuillaan, että en usko, että hirveästi olisi enää tehtävissä tuolle vauvan suurelle koolle, jos mulla onkin ollut raskausdiabetes.

Siis onko sulle neuvolassa tai ultrassa sanottu että vauva on iso vai onko se vaan sun omaa tuntumaa? Ja mitkä viikot sulla menossa nyt? Ja jos ei verensokereissa ole ollut mitään häikkää eikä pissassa ole ollut sokeria niin ei sulla mitään raskausdiabetesta ole ollut.

 

[ahma]

No hei... kyllähän sulla taitaa itsellä olla joku kova pettymyksen tuottamisen pelko, ja sanoisinko ylimitoitettu velvollisuudentunne siihen liittyen. Niskasta kiinni semmoisia odotuksia ja ravistelet hiukan... meinaan, et sinä ahdistuksessa vellomalla maailmaa paranna, yhtä hyvin voit luopua liioittelemasta. Normaalit ihmisen velvollisuudet, ei tommosia liioiteltuja yksityisvelvollisuuksia! Kaikki voi viime kädessä paremmin kun opitaan ottamaan rennosti itsekukin. :flower: Tossa sulle kukkaset uuden lapsen kunniaksi jo etukäteen!

Psykolooki taidat olla..
Kiitos! Hymyilytti jo vähän...

No en oo sit kumminkaan sykolooki. Filosofi oon. Eli puoskari!
Hyviä hymyjä loppupäiväksikin, jne. Ja lisää kukkia, mä tykkään näistä. :flower: :flower: