Toggle sidebar

Hävettää olla 20-vuotias ja sairaseläkkeellä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hävetys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

Hävetys

Vieras
Minua suoraansanottuna hävettää olla 20-vuotias ja sairauden takia työkyvytön. Jatkuvasti ihmiset puhuvat siitä kuinka loisin ja elän muiden rahoilla. Vammani ei ole ulospäin näkyvä (ei kuitenkaan mikään pelkkä mielenterveydellinenkään syy) vaan enemmän nivelistä, luista ja lihaksistosta kiinnioleva sairaus, joka estää kaikenlaisen työnteon kivun ja vahingoittumisen takia.

Yritin käydä amikset ja lukiot, ei onnannut. Yritin jakaa lehtiä, jalkani murtui kahdesti.

Kaiken lisäksi näköni varmaan vetää viimeisiään. Huoh.

En ole masentunut, vain häpeissäni.

Isäni sanoo vaan että yhteiskunnassa on ihmisiä joista muiden on vain pidettävä huolta, pidettävä heikommat pinnalla jos rahkeita on. Mutta tuntuu että ns. "Loiset" pilaa kaiken OIKEASTI sairaille. :/
 
Ei sun tarvitse hävetä. Olet nuori ja todennäköisesti tulet löytämään ja saamaan työn ja alan joka sinulle soveltuu sairaudesta huolimatta. Ihmisarvosi on sama vaikka et löytäisikään ja joutuisit olemaan sairaseläkkeellä. Sairaudellesi et mitään voi ja aikuiset ihmiset ymmärtävät sen! Jaksamista ja voimia!
 
onko sinun arvosi kiinni siitä mitä toiset ajattelee? onko sinun elämäsi ja itsetuntosi sen varassa mitä jotkut empatiakyvyttömät kapeakatseiset ihmiset sanoo? ei saisi olla, sillä he eivät ole yhtään sen arvokkaampia kuin sinä.

Tiedätkö nämä "täydelliset" ihmiset on todennäköisesti juuri heitä jotka kaipaisivat eniten terapiaa, jos heidän itsearvostuksensa on kiinni työn teosta, niin työttömyys vie koko pohjan ja sitten itketään(niinku kaksplussallakin on nähty että masentaa kun ei oo mitään kun on työtön), mutta onko se se terveempi vaihtoehto? ei minusta.

jos ihmisen arvostaa itseänsä omana itsenään,eikä jonkun suorituksen kautta,hän kykenee myös ymmärtämään toisenlaisessa elämäntilanteessa olevia.! tsemppiä
 
Ainoa syy on hävetä jos OIKEASTI tekeytyy masentuneeksi että pääsee lorvimaan loppuelämäksi. Niitäkin on valitettavasti, ja lisääntymään päin. Nuoret ei vain tajua, että tuosta jää ikuinen leima, jos vaikka tulevaisuudessa alkaakin kiinnostamaan joku työ/asia.

Mutta sinulla on ihan oikea syy tilanteeseesi. Ja uskon, että moni sen ymmärtääkin täysin, joten turha kainostella asiaa. Ja ei kaikkien tarvitse tietää toisten asioita. Yritä vain pitää oma mielesi puhtaana ja virkeänä kateellisten narinoista :)
 
:hug:

Älä häpeile! Se on ihan turhaa. Joo, helpommin sanottu kuin tehty mutta ainoa asia jonka voit tehdä. Sulla ei ole mitään syytä hävetä ja suurin osa ihmisistä varmasti ymmärtää sen. Löytyyhän tältäkin palstalta niitä joiden mielestä ei nuori ihminen voi olla niin sairas ettei pysty töitä tehdä mutta ne kannattaa vaan jättää omaan arvoonsa.
Sulla on tossa huolta ja murhetta riittävästi ilman että kannat vielä huolta muiden ajatuksistakin. Sitä paitsi sellaiset ihmiset jotka on esim. eläkkeellä ilman oikeaa syytä ei kyllä häpeä sitä yhtään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hävetys;28978524:
Isäni sanoo vaan että yhteiskunnassa on ihmisiä joista muiden on vain pidettävä huolta, pidettävä heikommat pinnalla jos rahkeita on. Mutta tuntuu että ns. "Loiset" pilaa kaiken OIKEASTI sairaille. :/
Click to expand...

Vaivasi kuulostavat siltä, että eläkkeesi on oiketettu. Isäsi sanat ja asenne aiheuttavat suolla tuon häpeän. Ajattele sinä puolestaan isästäsi niin, että hän ei osaa ajatella asioita tarpeeksi laajasti eikä varsinkaan sinun kannaltasi. Helpottaisiko tämän tunnustaminen ja hyväksyminen oloasi?
 
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minä olin työkyvyttömyyseläkkeellä 16 vuotiaasta alkaen yli 10 vuotta. Opiskelin tietenkin tuona aikana. Opiskelujen jälkeen työllistänyt itseni ja tein työtä n. 5 vuotta. Sen jälkeen olin vieraan työssä pari vuotta, mutta oli pakko myöntää etten vain yksinkertaisesti pysty. Hampaat irvessä siis nuo työni tein. Mahtavaa aikaa sekin toki oli, mutta mitään muuta ei tuolloin elämään mahtunut. Työ vei kaikki voimat ja vapaa-aika meni nukkuessa. Pääsin eläkkeelle uudestaan heti hakiessani. Nyt onkin kroppa niin lopussa, että aika kuluu siitä huolehtimiseen. Nyt 40+ vuotiaana eläkkeellä on helppo olla, mutta 35 kun siis uudelleen eläkkeelle jäin, ei ollut henkisesti helppoa tuossakaan iässä kun tunsin itseni niin nuoreksi ja yhteiskunnan elätiksi. Tsemppiä sulle. Aikansa se ottaa että tilanteensa hyväksyy.
 
Se että et pysty käymään fyysisesti töissä tai opiskelemassa, ei tarkoita ettet voisi olla hyödyllinen yhteiskunnalle.

Sulla on oikeastaan nyt ihan loistava tilaisuus antaa takaisin, aikaahan sulla on ja se on meille muille töissäkäyville poikkeuksellista luksusta?

Mieti mikä sua kiinnostaa, mitä voisit tehdä ja antaa takaisin?

Voisitko mennä vapaaehtoiseksi esim. löytöeläinkoteihin tai eläinsuojeluun, auttamaan eläimiä?
Voisitko mennä esim. mummujen kanssa juttelemaan kerran- kaksi viikossa, lukemaan heille lehtiä ja katsomaan telkkaria seuraksi?

Tee itsesi hyödylliseksi ja huomaat pian että saat siitä itsekin jotain.
 
No hävettää se näin nelikymppisenäkin. Ja kun on juuri ne mielenterveydelliset syyt. Sitähän pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa moiset skitsoilut.
Mä en kuitenkaan usko että se masennusta teeskennellen eläkkeelle pääsy niin helppoa on. Silläkin tuntemallani joka on kehunut itse tarkoituksella toimineensa tutkimuksissa kaikin mahdollisin tavoin "väärin", on kyllä niin paljon ongelmia ja vikaa päässä että on kaikkien etu varmasti ettei hän ole töissä.
En toivoisi kellekään sellaista työkaveria...
 
[QUOTE="vieras";28978708]Se että et pysty käymään fyysisesti töissä tai opiskelemassa, ei tarkoita ettet voisi olla hyödyllinen yhteiskunnalle.

Sulla on oikeastaan nyt ihan loistava tilaisuus antaa takaisin, aikaahan sulla on ja se on meille muille töissäkäyville poikkeuksellista luksusta?

Mieti mikä sua kiinnostaa, mitä voisit tehdä ja antaa takaisin?

Voisitko mennä vapaaehtoiseksi esim. löytöeläinkoteihin tai eläinsuojeluun, auttamaan eläimiä?
Voisitko mennä esim. mummujen kanssa juttelemaan kerran- kaksi viikossa, lukemaan heille lehtiä ja katsomaan telkkaria seuraksi?

Tee itsesi hyödylliseksi ja huomaat pian että saat siitä itsekin jotain.[/QUOTE]

Kiitos hyvästä ideasta! Olen kerran käynytkin löytökissoja hoitamassa, mutta unohdin koko homman! Sieltä kun saa lähteä pois jos ei kykene :) (toisinkuin töistä)

Pitää varmaan katella mitä kaikkea täällä on tarjolla.
 
[QUOTE="minttu";28978574]onko sinun arvosi kiinni siitä mitä toiset ajattelee? onko sinun elämäsi ja itsetuntosi sen varassa mitä jotkut empatiakyvyttömät kapeakatseiset ihmiset sanoo? ei saisi olla, sillä he eivät ole yhtään sen arvokkaampia kuin sinä.

Tiedätkö nämä "täydelliset" ihmiset on todennäköisesti juuri heitä jotka kaipaisivat eniten terapiaa, jos heidän itsearvostuksensa on kiinni työn teosta, niin työttömyys vie koko pohjan ja sitten itketään(niinku kaksplussallakin on nähty että masentaa kun ei oo mitään kun on työtön), mutta onko se se terveempi vaihtoehto? ei minusta.

jos ihmisen arvostaa itseänsä omana itsenään,eikä jonkun suorituksen kautta,hän kykenee myös ymmärtämään toisenlaisessa elämäntilanteessa olevia.! tsemppiä[/QUOTE]

Kaunis ajatus mutta pelkkää utopiaa. Ihmisen arvo Suomessa on juurikin työstatuksen sanelema. Vaikka mitä tekisi ei siitä pääse irti se on niin kiinni tässä yhteiskunnassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hävetys;28978881:
Kiitos hyvästä ideasta! Olen kerran käynytkin löytökissoja hoitamassa, mutta unohdin koko homman! Sieltä kun saa lähteä pois jos ei kykene :) (toisinkuin töistä)

Pitää varmaan katella mitä kaikkea täällä on tarjolla.
Click to expand...

Pystytkö istumaan koneen äärellä ja näpyttelemään näppiksellä edes muutaman tunnin päivässä (ja käyttämään aivoja)? Jos näin, niin voit opiskella ja tehdä työtä jota voit tehdä kotona vaikka toiminimellä, esim kääntäjänä tai oikolukijana tarvii yllä mainittuja tai joku muu vastaava ammatti, jota voi tehdä kodin rauhassa eikä vaadi fyysistä ponnistelua. Näitä voi myös tehdä vapaaehtoispohjalta, varmasti löytyy tahoja jotka tarvitsevat tekijöitä vastaaviin tehtäviin.
 
[QUOTE="Vieras";28978921]Montako lasta teillä on jotka olette eläkkeellä.[/QUOTE]

Kuinka niin?

Meinaatko, että jos olisi vähemmän jaksaisi tai pystyisi töihin? :)

Mutta siis, itselläni yksi...
 
Minä menin toivekkaana työkkäriin ja sanoin että otan mitä työtä tahansa."nauroivat" minut ulos.Mene sinä skitsofreenikko takaisin työkyvyttömyyseläkkeelle.Sulle kukaan töitä anna......noin niinkuin kärjistetysti
 
Mun mielestä isäsi ei ole tarkoittanut pahaa. Se on ihan totta että mielelläni minä työssäkäyvänä maksan veroja sun kaltaisten hyväksi, jotta ihmisarvoinen elämä edes taloudellisesti olisi kutakuinkin mahdollista. Toivottavasti voit harrastaa ja tehdä jotain mielekästä muuten. Sun ihmisarvosi ei alene siitä että ole työkyvytön. Lippu korkealle, meillä on vain tämä yksi elämä eikä se työ tee yksistään ketään onnelliseksi. Ei minua ainakaan. Ehkä pystyt laittamaan hyvän kiertoon jotenkin, joskus paras tapa parantaa itseään on auttaa muita (vain yksi ehdotus). Loiset pilaa maineen niiltä joita varten yhteiskunnan apu oikeasti on, mutta sä et kuulu siihen porukkaan.
 
[QUOTE="...";28978985]Saanko kysyä, miksi olet eläkkeellä?[/QUOTE]

mulla on tosi harvinainen sairaus ni en viitsi sen nimeä tähän laittaa mutta on siis nivelsairaus. silloin kun nivelet on pahimmillaan liikun pyörätuolilla ja muutenkin liikkuminen on hankalaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -StrawBerry-:
mulla on tosi harvinainen sairaus ni en viitsi sen nimeä tähän laittaa mutta on siis nivelsairaus. silloin kun nivelet on pahimmillaan liikun pyörätuolilla ja muutenkin liikkuminen on hankalaa.
Click to expand...

Kuulostaa samalta, kiinnostaisi tietää sairauden nimi, jos olisi sama? Mulla todella harvinainen sairaus myös, enkä ole koskaan edes netistä löytänyt samaa sairautta sairastavaa (edes ulkomaalaisia)

Miten suhun saisi yhteyttä yksityisesti? Tietenkin ymmärrän jos et halua.
 
[QUOTE="Vieras";28979160]Ota kaveri hoitoon omallesi.[/QUOTE]

Niin siis ottaisin vieraan lapsen hoitoon kun omankin kanssa mietin miten selviän pari kertaa vkossa olevasta fysioterapiasta ja muista sairauden vaatimista menoista. Ja ne päivät kun en voi ulkoilla liukkaudella tai huonon vaiheen takia. En myöskään voi lasta nostaa saati kantaa. Juu ei varteenotettava vaihtoehto senkään takia ettei kukaan lastaan minulle hoitoon varmaan edes toisi enkä uskaltaisi ottaa. :)

Keskityn oman perheen hyvinvointiin ja vapaaehtoistyöhön jota voin tehdä oman vointiani mukaan.
 

Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa