Hauvavauvako?

Odottelen esikoistamme, eikä tällä hetkellä perheessä ole koiraa. Maailman ihanimman hauvani jouduin viemään piikille viime joulukuussa :'(

Hauvavauvakuume vaan vaivaisi taas. Arveluttaa kuitenkin karvahousun ottaminen tässä vaiheessa, kun la on maaliskuussa, ja joulukuun alussa on muuttokin edessä. Jospa ensi kesänä sitten

Onko kellään kokemuksia isoista roduista esim. skotlanninhirvikoirasta, vihikoirasta tms. ja pienistä lapsista yhdessä? Isäntä tahtoisi "koiran kokoisen koiran", minulle riittäisi pikkiriikkinenkin. Mutta meneekö pikkuhauva lapsiperheessä "rikki"? Tietysti lapsen ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa, mutta saako lapsi esim chihun rikki vai osaako koira pitää puolensa? On mullakin ongelmat..

Kertokaa ihmeessä kokemuksianne ja minkärotuinen koiraotus on kyseessä Suosituksia otetaan lämpimästi vastaan :flower: :flower: :attn:

 

Niinhän se asia on, että ei pitäisi ottaa koiraa, joka on kivan näköinen/ oloinen, vaan mikä sopii juuri teille, ja siis tarkoitan tätä luonnepuolta. Kyllä ne pienetkin koirat pärjää lasten kanssa siinä missä isotkin.

Mutta nämä hankita asiat jo varmaan tiesitkin, kuhan vaan mielipiteitä kyselit, eiks niin

 

\

Niinhän se asia on, että ei pitäisi ottaa koiraa, joka on kivan näköinen/ oloinen, vaan mikä sopii juuri teille, ja siis tarkoitan tätä luonnepuolta. Kyllä ne pienetkin koirat pärjää lasten kanssa siinä missä isotkin.

Mutta nämä hankita asiat jo varmaan tiesitkin, kuhan vaan mielipiteitä kyselit, eiks niin

Joo, mielipiteitä hyvinkin Siksipä kokemuksia kyselenkin eri rotuisten otusten omistajilta.

 

Meillä on Shetlanninlammaskoira joka on polven korkuinen kävelevä karvaläjä =) ja hyvin pitää puolensa meidän 2v kourissa...
Sheltti on erittäin perhe ystävällinen ja lapsirakas koirarotu...
Suosittelen mutta jos tosiaankin haluatte ison koiran niin siihen touhuun tää karväkääry on liian pieni

 

eipä ne pienet koirat kai niin herkästi rikki mene, vaikka noi ns. toykoirat onkin sennäkösiä, että kerran vahingossa astut päälle niin jo on luut poikki.
mä oon ollu sen puoleen tyytyväinen tohon meidän koirahankintaan, että on pieni-suuri koira samassa paketissa... kooltaan kettuterrieri on pieni, mutta vahvarakenteinen ja "isolihaksinen". kuitenkin ketterä. säkäkorkeus n. 40 cm. heikoksi tai muuten "toykoiraksi" tätä rotua ei ainakaan voi sanoa, vilkas ja eloisa ja ennenkaikkea lapsirakas on ainakin näitä meidän koiria kuvaavia lauseita. ennemmin lenkillä hyytyy omistaja kuin koira... syksyllä ei sileäkarvaisella lika ja kura paljon haittaa kun pieni pyrähdys suihkun kautta, niin koira on puhdas ja ei kuitenkaan o koko kämppä märkä sen jälkeen. turkki ei hoitoa paljon kaipaa, paitsi jos näyttelyyn on menossa niin silloin ajellaan koneella ja siistitään ohennussaksilla ylimääräiset pois. kotikoiraa ei trimmata tarvi. meidänkin koirista yks juoksi niin innoissaan pallon perässä ja törmäs seinään kylki edellä, niin ei kyllä kuinkaan käyny. vaikka pahalta näyttikin... siinä esimerkki niiden kestävyydestä.
tulihan taas tekstiä, mutta paljon jäi vielä kertomatta. tässä kuitenkin yks esimerkki tosta pienestä rodusta, mutta jos isoa koiraa meinaatte, niin valitettavasti niistä mulla ei kokemusta kauheesti oo... kunhan löydätte sopivan rodun niin kyselkää enemmän sitte kasvattajilta ennen ostopäätöstä. onnea koiranhankintaan! =)

 

Vihikoirasta mulla sen verran kokemusta, että mikään seurakoira se ei ole. Elää erittäin vahvasti hajujen maailmassa ja voivat olla useita viikkoja niin, etteivät ota mitään kontaktia omistajiinsa. Erittäin itsepäisiä ja vahvoja koiria. Tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktiviteettejä. Vaikeasti aktivoitavissa.

 

Mielestäni tarpeeksi suuri on kultainennoutaja joka on myös kovin lapsirakas sekä omistajalleen erittäin miellyttämishaluinen. Erittäin hyvä valinta!!!

 

\

Vihikoirasta mulla sen verran kokemusta, että mikään seurakoira se ei ole. Elää erittäin vahvasti hajujen maailmassa ja voivat olla useita viikkoja niin, etteivät ota mitään kontaktia omistajiinsa. Erittäin itsepäisiä ja vahvoja koiria. Tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktiviteettejä. Vaikeasti aktivoitavissa.

Kiitos tiedosta! Olen samaa kuullut muutamalta, mutta nytpä näytän tätä tekstiä vihiä himoitsevalle ukolleni! :flower:

 

\

eipä ne pienet koirat kai niin herkästi rikki mene, vaikka noi ns. toykoirat onkin sennäkösiä, että kerran vahingossa astut päälle niin jo on luut poikki.
mä oon ollu sen puoleen tyytyväinen tohon meidän koirahankintaan, että on pieni-suuri koira samassa paketissa... kooltaan kettuterrieri on pieni, mutta vahvarakenteinen ja "isolihaksinen". kuitenkin ketterä. säkäkorkeus n. 40 cm. heikoksi tai muuten "toykoiraksi" tätä rotua ei ainakaan voi sanoa, vilkas ja eloisa ja ennenkaikkea lapsirakas on ainakin näitä meidän koiria kuvaavia lauseita. ennemmin lenkillä hyytyy omistaja kuin koira... syksyllä ei sileäkarvaisella lika ja kura paljon haittaa kun pieni pyrähdys suihkun kautta, niin koira on puhdas ja ei kuitenkaan o koko kämppä märkä sen jälkeen. turkki ei hoitoa paljon kaipaa, paitsi jos näyttelyyn on menossa niin silloin ajellaan koneella ja siistitään ohennussaksilla ylimääräiset pois. kotikoiraa ei trimmata tarvi. meidänkin koirista yks juoksi niin innoissaan pallon perässä ja törmäs seinään kylki edellä, niin ei kyllä kuinkaan käyny. vaikka pahalta näyttikin... siinä esimerkki niiden kestävyydestä.
tulihan taas tekstiä, mutta paljon jäi vielä kertomatta. tässä kuitenkin yks esimerkki tosta pienestä rodusta, mutta jos isoa koiraa meinaatte, niin valitettavasti niistä mulla ei kokemusta kauheesti oo... kunhan löydätte sopivan rodun niin kyselkää enemmän sitte kasvattajilta ennen ostopäätöstä. onnea koiranhankintaan! =)

Kiitos kiitos, kaikki tieto on tarpeen! Mulle pienempikin hauva käy mainiosti, pitänee miehen kanssa myös puhua Miten kettuterrierin "luupäisyys"? Oon käsittäny että ovat kovin jästipäitä, oonko väärässä? Likkakaverilla on jackrusseli ja se on kyllä umpijästi..

 

Ei noi meidän koirat ainakaan oo kovinkaan "luupäisiä". Kannatan kyllä nartun ottoa, jos jonkin sortin terrieriin päädytte. Meillä ainakin noi nartut on tosi kilttejä, ovat pihalla vapaana ja tulevat kun huudetaan. jotenkin tuntuu että niille on helpompi opettaakin asioita. toi meidän uros on sitte taas semmonen että se vähän kattelee kun sitä huutaa esim. sisälle niin jos sillä on "joku juttu kesken" niin se vähän päätä nostaa ja tuhahtaa jotakuinkin "et oota nyt vähän..." molemmissa on toki hyvät ja huonot puolensa, mutta en oo kokenu meillä ainakaan mitään varsinaista luupäisyyttä. tohon uros-narttu- juttuun vielä sen verran että uros on isompi ja lihaksikkaampi sekä jotenkin ryhdikkäämpi kuin narttu, mut varsinkin jos ei oo kauheesti kokemusta niin sitte narttu on parempi.
Noi meidän koirat on tosi hellyyden kipeitä ja tulevat syliin jotakuinkin pyytäen pitämään hyvänä ja halimaan... ja ne ovat todella ihmisrakkaita... tosin välillä liiankin innokkaasti.
jos jotain pahaa pitää sanoa, niin ne eivät kauhean koiraystävällisiä ole, moikkaavat lenkillä kyllä mutta eivät sen enempää sitte välitäkään...
tosiaan tässä yks rotuesitelmä, toki on paljon muitakin ihania rotuja, voithan soittaa kennelliiton neuvontaan/pentuvälitykseen ja kysellä sieltä. ja toki jos intoa riittää niin noihin meidänkin koiriin saa tulla tutustumaan....

 

Parson Russelinterrieri voisi olla myös aika näsäkkä.
Pieni koira, mutta ei mene rikki ja käy sille isännällekin sinne metsälle kaveriksi, jos hän sellaista on vailla!
Terrierin tavoin tempperamenttinen ja touhukas. Vaatii kyllä kunnollisen peruskoulutuksen ja käytöstavat, muuten hankala.
Mutta tämähän pätee kaikkiin rotuihin. =)

 

Kiitoksia kaikille vastanneille =)

Uskoisin että tuleva karvahousumme on sheltti, jo kokonsa ja luonteensa vuoksi. Kun nyt vaan löytäisin sopivan sellaisen :heart: