hatarat muistikuvat synnytyksestä

Onko muita joilla muisti mennyt synnytyksen aikana?
Mulla puhkastiin kalvot kun lapsivesi ei itsellään mennyt ja sen jälkeen meni muisti,joitakin pieniä asioita muistan mutta hyvin vähän.Seuraavat selkeet muistikuvat on siitä kun lähdin synnytyksen jälkeen suihkuun.Kivunlievityksenä oli ainoastaan ilokaasu.Oisko sitten kivut olleet niin kovat että veivät kaiken mennessään?

Miten mä saan nyt läpikäytyä mun synnytyksen kun en kerta mitään muista,eikä oikein muista mieskään,oon yrittäny kysellä.Synnytyksestä on pian jo puoli vuotta ja nyt vasta asia on alkanut vaivaamaan.
Mistähän tääkin johtuu että nyt vasta sitä mietin.. :ashamed:
 
Mulla on kanssa muistissa aukkoja synnytyksen kohdalla. Jotain asioita muistan hatarasti, joitakin en. Mulla oli sentään epiduraali, eli kivun piikkiin ei voi unohtamista laittaa. Kaipa se on naisen keho tehty niin ettei kaikkea muista, jos muistaisi niin seuraavaa kertaa ei välttämättä tulisi ollenkaan. ;)
Mulla kans vasta nyt kunnolla on synnytys asiat alkaneet pyöriä päässä kun aikaa on mennyt kohta kolmisen kuukautta. Mies ei muista kaikkea, onneksi pyysin kaikki paperit laitokselta kotiin niin pystyn niistä jotain näkemään (milloin on mitäkin tehty, yms.).
 
Minulla myös puhkaistiin kalvot ja synnytys eteni nopeasti ja oli myös kivuliasta. En käyttänyt mitään kivunlievitystä. Mies kertoi jälkeenpäin, että lopussa mun huulet oli jo ihan tummansiniset..

Se aika, kun lapsi tuli ulos ja nostettiin mun rinnalle on muistissa, mutta kun hänet vietiin siitä pesulle ym. juttuihin on täysin hämärän peitossa. Yhtäkkiä hänet tuotiin takaisin puettuna. Luulisin sen johtuvan siitä fyysisestä uupumuksesta ja tietysti kivusta . Ilokaasun vaikutus on melko lyhytaikainen, mutta saattaahan sekin aiheuttaa muistikatkoksia. Ja sitten on vielä niin euforinen se olotila, kun synnytys on ohi ja terve lapsi tullut maailmaan. Kyllähän siinä jo ihmisen mieli voi reagoida vaikka millä tavalla.
 
Olen jostain joskus lukenut, että synnyttäessä naisen ajatteluälyllinen kyky taantuu ja nainen vaipuu johonkin "alkuvoimaiseen" tilaan. Voisiko sekin vaikuttaa tohon muistamattomuuteen. Mielestäni minäkin muistan vain sellaisen tunnetilan ja konkreettiset tapahtumat ovat unohtuneet.
 
Hei syyskuinen!
Missä sairaalassa synnytit,pyysitkö sairaalassa ollessas paperit mukaan vai jälkikäteen?Ja mitkä paperit sait?
Mä pyysin kopiot jälkeenpäin ja sain paperin missä luki diagnoosin numero ja norm.alatiesynnytys.Ei kauheesti valaissut mun muistikuvia..Oikeastaan nyt todella ahdistaa se ettei ole päässyt näkemään omia tietoja,koska todella haluaisin tietää miten asiat on edenneet ja mitä missäkin vaiheessa on tehty.
 
Synnytin Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Pyysin siellä ollessani kaikista papereista kopiot, jotka tulivat jälkeenpäin postissa. Sain sen mihin kätilöt olivat kirjoittaneet mitä milloinkin oli tapahtunut (kellon aika ja tapahtuma, esim. klo 17.00 4cm auki, klo 19.55 epiduraali ja 7cm auki, jne) ja epikriisin (käynnistys, normaali synnytys, episiotomia, epiduraali, terve tyttö, yms.). Sain myös kaavinnasta epikriisin. Eiköhän joka paikassa saa omia papereitaan nähdä, kunhan pyytää (eihän ne salaisia voi olla kun itseään koskee).
Ne ainakin mua auttoi käsittelemään kokemusta, kun muistikuvia ei itsellä kunnolla ole.
 
kuu
Sama täällä. Ykkösen synnytyksestä en todella muista paljoakaan, tai vain palasia sieltä täältä, semmoset hormoonit ja muut vissiin jylisee elimistössä.. en sitten tiiä.

Kakkosen synnytksen taas muistan ihan hyvin.

Kummatkin luomuna.
 
Mulla oli nopea synnytys 2,5 tuntia ja synnytys alkoi yhtäkkiä lapsiveden menolla. Vajaa puolessa tunnissa kivut yltyivät #&%?$!* ja filmi poikki siihen saakka kunnes aloin ponnistamaan. Se jotenkin oli helpompi vaihe. Avautumisvaiheesta en muista juurikaan mitään. Nyt kun synnytyksestä on kulunut yli puolivuotta tuntuu että välillä palailee asioita yllättäen mieleen. Joskus öisin synnytys jotenkin vaivaa mielessä ja käyn sitä uudelleen ja uudelleen läpi itsekseni. Tällöin mieleeni on alkanut palautua asioita. Ensin pidin synnytystäni helppona kun se oli nopea mutta nyt mitä enemmän muistan ja olen palauttanut asioita mieleeni sitä ahdistavampana sen koen. Siitä jäi jotenkin väkivaltainen fiilis.... :(
 
Kävin oman synnytykseni läpi kätilön kanssa sairaalassa, koska sitä itse tarjottiin ja myös pyysin. Oli niin karu kokemus. Kätilöllä oli kaikki paperit mukana ja katsoin niitä siinä. Toinen lapsi on haaveissa. Aion vielä varata ajan pelkopolille ja käydä siellä paperit läpi, koska asia vaivaa minua niin kovasti. Mm. se, että synnytyssalit olivat täynnä ja kätilö lähti huoneesta pois, kun ponnistusvaihe oli jo alkanut. Ilmeisesti jossain tarvittiin enemmän apua. Myös vatsan päältä painelu ja imukuppisynnytys ovat mielessä ja haluan vielä kysyä niistäkin ajan kanssa asiantuntijalta, en mistään nettipalstalta. Omat muistikuvat ovat hatarat ja aina jostain pulpahtaa uusi muisto, joka ei ole aiemmin käynyt mielessäkään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.11.2006 klo 21:56 tiitiäinen kirjoitti:
Olen jostain joskus lukenut, että synnyttäessä naisen ajatteluälyllinen kyky taantuu ja nainen vaipuu johonkin "alkuvoimaiseen" tilaan.
Tän mäkin olen kuullut jostain. Naisen on "tarkoituskin" unohtaa synnytyksen yksityiskohdat ja varsinkin kipu. Muuten voisi olla lisääntyminen vaarassa. ;)

Itse muistan kun lähdettiin saliin, ihan alun salissa ja pieniä pätkiä ponnistusvaiheesta. Selkeämmin muistan sen kun näin vauvan ensimmäisen kerran ja sen ensimmäisen imetyksen. :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.11.2006 klo 21:56 tiitiäinen kirjoitti:
Olen jostain joskus lukenut, että synnyttäessä naisen ajatteluälyllinen kyky taantuu ja nainen vaipuu johonkin "alkuvoimaiseen" tilaan. Voisiko sekin vaikuttaa tohon muistamattomuuteen. Mielestäni minäkin muistan vain sellaisen tunnetilan ja konkreettiset tapahtumat ovat unohtuneet.
Tää voi olla hyvinkin osasyy, mutta mulla juuri se ilokaasu hämärsi ajatuksia.
 
Niin varmaan onkin, et naisen pitäisi unohtaa osa synnytyksestä/kivusta. Itselläni ei käynyt niin ja tuo synnytys muisto on erittäin ahdistava. Yritänkin päivittäin unohtaa koko jutun, mutta sitä kirkkaanpana muistot vain palaavat..
 
Joo mulla myös muisti osittain pätkii,mutta oon laittanut sen ilokaasun piikkiin :LOL: siihen asti kyllä muistan kaikki hyvin,mut ku ilokaasua vetelin kalvojen puhkasun jälkeen jonku aikaa ennenku sain spinaalin niin kyllä siinä alko muisti vähän pätkiä ja olotila muuttu sekavaks. muistan kyllä kuitenkin aika hyvin synnytyksen kulun ja sen että äkkiä se meni sen jälkeen ku puudutus annettiin sainki pian jo ponnistaa ja vauva syntyi :D mutta on sellasia aukkoja että oon mieheltä kysynyt et mitäs sitten ja mitäs siinä kun......
 
Ilokaasu pisti kyllä päätä sekaisin ja aion olla ensi kerralla ilman sitäkin.

Mullakin on jotain aukkoja synnytyksestä, minulla kans puhkaistiin kalvot loppupuolella - lapsivesi tuli ja pääsin ponnistamaan. Mies räpsi valokuvia ponnistusvaiheesta enkä sillä hetkellä edes tajunnut että hän niitä otti siinä samalla. Vauva tuli rinnalle, sen jälkeen menin ihan rauhassa suihkuun ja jälkikäteen harmitti, etten jäänyt tyttöä pesemään ja pukemaan mutta sillä hetkellä ei pää toiminut ihan parhaiten :xmas:
 
Ainakin 4 tuntia olin taju kankaalla n 20 tuntia kestäneen synnytyksen lopusta, muistan kaksi asiaa:
1) kerran avasin silmät ja noin 13 (?)ihmistä kiljui minulle sängyn ympärillä, se tuntui niin inhottavalta että vajosin takaisin
2) joku lääkäri kävi laittamassa tipan käteen ja käsi tippui sen jälkeen alas
En muista ponnistuksestakaan mitään, eli ei harmainta aavistusta mitä siellä tapahtui. Eivät osaa selvittää asiaa edes papereista sairaalan pelkopolilla, kun ekan synnytyksen aikaan ei ole oikein kirjattu asioita siihen tapaan kuin nykyään.
Mitään puudutusta en saanut, ilokaasun käyttöä eivät kätilöt valvoneet ja se ehkä oli alkusysäys sekavuuteen (muistan sen synnytyksen alusta että olin aivan kännissä ja puhuin sekavia miehelleni), jokin osuus verensokerin laskulla (n 12 tunnin kohdalla olin nälkäinen ja pyysin syötävää ja sitten oksentelin kaiken mitä söin - joka muuten tuintuikin hyvältä), kivuilla lienee suuri vaikutus, tosin mitään kipua en varsinaisesti muista kun olin tajuttomana. Synnytyksen jälkeen nousin suihkuun ja olin ns elämäni kunnossa. Mies aivan järkyttynyt, eikä tänä päivänäkään tajua mitä tapahtui.
Nyt kun toinen synnytys olisi edessä, niin en voi mennä samanlaiseen hallitsemattomaan tilanteeseen, pelkään että mitä lapselle voi tapahtua, jos menen taas samaan moodiin. En usko että minulle sai kätilö mitään viestiä perille viimeisten 4 tunnin aikana.
Lapsi oli kyllä ok tämänkin synnytystavan jälkeen.
 
nirppis harmaana
Mulla ei kovinkaan hyvää muistikuvaa synnytyksestä, kiitos kipulääkkeiden. Muistan saliin menon ja sen että keikuttelin kiikkutuolissa ja henkäilin ilokaasua. Sitten jossain vaiheessa kalvot puhkaistiin ja sain epiduraalin. Seuraava muistikuva on siitä, kun kätilö sanoi, että mites päin sieltä oikein tullaan ja "pyöräytti" kädellä emättimen suulta ja auttoi ilmeisesti napanuoran pois pojan vatsan ympäriltä. Sitten poika olikin jo rinnalla ja seuraavaksi muistankin vasta osastolta. OIshan se kiva muistaa koko tapahtuma, mutta ehkä tosiaan luonto on tarkottanut osan uneohdettavaksi =)
 
meilla eteläkarjalan keskusairaalassa joko kätilö käy ennen kotiuttamista äidin kanssa synnytyksen läpi tai sitten lapsivuodeosaston kätilö... näin meillä.... mie kyllä muistan kaiken... tosin ilokaasua en saanut...
 
Ilokaasuissa olemisesta johtui myös minulla sekava tunne viimeisten senttien avautumisen aikana. Kun ilokaasu otettiin pois kun alettiin ponnistamaan niin olo oli parempi. En edes huomannut kun jossain vaiheessa oli katetrilla otettu pissaa pois, olin niin omissa maailmoissani. Ei kiva.
 
YLE Teemalta tulleessa "Elämä ennen syntymää" dokumentissa sanottiin, että se on oksitosiini, joka vaikuttaa naisen muistiin heikentävästi. Luonto on järjestänyt niin, että naisen muisti menee, jotta hän unohtaisi synnytyksen kivut, jotta hän on valmis synnyttämään vielä uudestaankin.
 
Mulla taas aivan päinvastainen kokemus kun muilla täs ketjussa. Muistan synnytyksestäni joka minuutin siitä kun se aamulla klo 5 alkoi ilta kahdeksaan. Osaan sanoa minuutilleen mitä tapahtui ja monelta. Esim. tyttö syntyi klo 20.20 televisio oli mtv3 kanavalla ja siellä alkoi juuri mainoskatko. Ohjelma oli haluatko miljonääriksi =)

En ottanut ilokaasua kun oli huono olo ilman sitäkin niin kätilö ei suositellut. Epiduraalin sain kello 14.45 pyysin sen kello 14.10

Muistan myös kaikki ajatukseni ja huutoni ponnistuksen aikana. (Ne hävyttömyydet haluaisin ehkä unohtaa :snotty: )

 
Nostelenpa minäkin tätä ketjua..

En muista ekasta synnytyksestäni (Oys, 09/2007) vauvan syntymän jälkeen juuri mitään. Olen mm. edelleenkin aivan varma, etten ole pitänyt vauvaa syntymän jälkeen rinnallani kuin noin minuutin enkä ole imettänyt vauvaa synnytyssalissa, vaikka olenkin kuulemma pitänyt vauvaa yli tunnin ja olen imettänyt. Mulla tosin voi vaikuttaa se (ainakin omasta mielestäni), että synnytys oli erittäin vaikea ja traumaattinen ja sitä vauhditettiin oksitosiinilla yli sallittujen määrien (200ml/h).

Toinen tulossa 3kk päästä ja saapa nähdä, uskallanko enää synnyttä alakautta.
 
Nostelen kanssa, mielenkiintoinen ketju. Mulla synnytyksestä 5 kk ja niin kuin moni aiemmin sanoi, pikkuhiljaa ne asiat on alkaneet pyöriä päässä enemmän ja enemmän. Mä synnytin sellaisena yönä, että ilmeisesti oli paljon synnytyksiä ja kiire, koska vaikka kotiutuessa sain paperit mukaani, niin niissä ei lue paljon mitään. Neuvolassakin kommentoivat, että näin vajavaisia papereita harvoin kyllä näkee...

Mulla synnytys oli myös nopea, sairaalaanmenosta syntymään kesti alle 5 tuntia. Sain epiduraalin, mutta ilokaasua en tahtonut, koska mulla muutenkin oli koko ajan huono olo. Muistan aika hyvin asiat ponnistusvaiheen alkuun asti, mutta vähitellen epiduraalin vaikutus alkoi siinä kohtaa heiketä, uutta satsia en saanut, ja se kipu oli jotain ihan järkyttävää. En muista lainkaan, että ponnistusvaihe olisi ollut niin pitkä (lähes 1½ tuntia), mutta vauvan ulostulon muistan - kipu oli järkyttävä, repesin aika lailla. Tämän jälkeen on huonoja muistoja, eli tyttö laitettiin mun rinnalle vaikka huusin tuskasta ja tikkaus tehtiin lähes ilman puudutusta. Karjuin vain että "antakaa se isälleen, kohta se tippuu tuosta" ja kätilö komensi olemaan hiljaa. :ashamed:

Kovat kivut jatkuivat vielä viikon verran, joten ei se siihen loppunut, mutta tuo synnytyksen loppuvaihe on mulle jättänyt tosi pahan maun suuhun. En mielellään ollenkaan menis uudestaan, ja ehkä en koskaan menekään. Olis auttanut, jos vuorossa olleen kätilön kanssa olisi saanut jutella myöhemmin osastolla, mutta hän ei koskaan tullut, ja silloin en sitä tajunnut pyytää. Mäkin olin tavallaan vain onnellinen, että synnytys oli "helppo" eli melko lyhyt... Myöhemmin vasta ne pahat asiat on tulleet mieleen ja alkaneet vaivaamaan. Jonkinlainen muistikatkos siellä tosiaan oli, joka alkuun suojeli; esim. joitakin kätilön tylyjä kommentteja olen muistanut vasta pikkuhiljaa kotona.
 
Mulla on alkuvaiheen tapahtumat hyvinkin tarkaan muistissa, mutta viimeiset pari tuntia tuntui että olisi kestäny n 5 min yhteensä. papereissa kyllä lukee että klo nn on tehty sitä ja tätä ja muistan kyllä kaikki toimenpiteet mutta: Ajan kulusta ei ole mitään hajua, mikä on toisaalta hyvinkin mukava asia =) Mistään miehen kanssa käydyistä keskuteluista ei ole tuolta ajalta mitään hajua. Johtuu varmaan siitä, että kovin kipeiden supistusten aikana ei paljon ehdi ajattelemaan ja niiden välissä yrittää vaan rentoutua ja selvitä suraavasta :D
 

Yhteistyössä