Hassua kun ihmisillä on tosi vääristyneitä käsityksiä itsestään ja luonteestaan

Yksi kaverini juuri mainitsi sivulauseessa, että "mähän tulen yleensä kaikkien kanssa toimeen", ja pakkoa sanoa, että olin aika yllästynyt.

Mun mielestä kyseinen henkilö on ulospäin todella varautuneen oloinen ja ujo, aika vaikeastilähestyttävä ja helposti antaa vähän tylyn kuvan itsestään. On siis todella hyvä kaverini ja ihana ihminen kun häneen tutustuu, mutta vieraammille ihmisille helposti tosi juro ja hiljainen.

Onko teilläkin kavereita/tuttuja, jotka kuvailevat itseään ihan eri tavalla kuin itse kuvailisitte?

 

Ehkä hän ei pidä sinusta ja tulee muiden kanssa toimeen..

 

"No siis mähän olen silleen melko hoikka ja voin syödä melkein mitä haluan..." :xmas:

 

Joo, yksi mun hyvä ystäväni taannoin kuvaili itseään impulsiiviseksi ihmiseksi joka esim. lähtee johonkin reissuun vaikka tunnin varoitusajalla. Ei muuten, mutta kun tuo ihminen ei tosiaan ole tuonlainen vaan suunnittelee kaiken tosi tarkkaan ja kun tehtiin kerran yksi kesälomareissu yhdessä, niin valehtelematta viikkoja etukäteen oli jo päättänyt mitä minäkin päivänä syödään ja mitä tehdään. On joskus tosi raivostuttava juuri tuon suunnitelmallisuutensa vuoksi, esim. kesälomareissulla olisi kiva mennä välillä vaan fiilispohjalla. Ja sitten vielä kuvittelee olevansa impulsiivinen hetkessä eläjä.

 

[QUOTE="vieras";24780171]Ehkä hän ei pidä sinusta ja tulee muiden kanssa toimeen..[/QUOTE]

No hän on kyllä yksi mun parhaimpia ystäviäni, ja niin mäkin hänen. Ja aivan ihana ihminen, mutta ei hirveän sosiaalinen tai sellainen yltiöystävällinen vieraammille ihmisille.

 

Sellaisenkin tyypin tunnen, joka pitää itseään luovana ja lahjakkaana kirjoittajana. Se on vähän hassua, kun hänellä kuitenkin on lukihäiriö, ja aika pahoja kirjoitusvirheitä ihan jossain Facebook-kirjoitteluissakin

 

Ehkä sitä ei vaan itse näe itseään niin kuin ulkopuoliset näkee? Tai sitten niin kuin omalla kohdallani on käynyt, että olen ollut se ujo ja hiljainen ja luokittelisin itseni edelleenkin sellaiseksi, mutta pikkuhiljaa olen tajunnut että enhän sitä enää olekaan vaan esim. uudessa työpaikassa olen heti juttelemassa työkavereiden kanssa jne.

 

Minä olen kuulemma järkevä, aikuismainen, kypsä, rauhallinen, looginen, ahkera....ja omasta mielestäni olen ihan hiton lapsellinen ja laiska. Mielummin tietty näin päin.

 

Miksi ujo ja varautunut ihminen ei voisi olla muiden kanssa hyvin toimeen tuleva ?
Tai, miksi lukihäiriöinen ei voisi olla luova tai lahjakas kirjoittaja ? (jos ei siis puhuta oikeikirjoituksesta )

 

[QUOTE="eee";24780198]Ja aivan ihana ihminen, mutta ei hirveän sosiaalinen tai sellainen yltiöystävällinen vieraammille ihmisille.[/QUOTE]

Ehkä hän on erilainen sinun kanssasi? Tapaatteko yhdessä vieraita ihmisiä: jääkö hän siinä sinun varjoosi? Ehkä hän on yksinään sellainen kuin kuvailee?

Itsellä on yksi "ystävä", jonka varjoon jään usein. Jos tapaamme hänen ystäviään ja tuttaviaan, olen heidän seurassaan erilainen kuin tavallisesti, koska tiedän, millaiseksi hän on minut kuvaillut jo etukäteen.
No, siitä syystä ei oikein enää tavatakaan.

 

Ehkä se aarre tuolla ihmisellä onkin juuri siellä kuoren alla piilossa. Sitten on niitä jotka vaikuttavat tosi puheliailta ja kivoilta ensiksi, mutta osoittautuvat kataliksi käärmeiksi kun tarkemmin tutustuu. Kuulin tässä yksi päivä mielenkiintoisen kommentin junassa. Parikymppinen nuorimies kehaisi että tulee tosi hyvin juttuun kenen kanssa tahansa. Ja sitten kommentti:"Siis vaikka mun pitäis jutella vaikka jonku vitun tyhmän amiksen kans, niin kyllä mä voin sen kaa heittää läppää jostain corollasta, vaikka ei mua yhtään edes kiinnostais"....

 

Toisaalta ymmärrän tuon kuvauksen että ujo ja varautunut, mutta tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. Itsekin olen juuri sellainen. Hiljaisista tyypeistä yleensä pidetään, koska he kuuntelevat muiden juttuja eivätkä ärsytä omilla jutuillaan, noin kärjistettynä. Enkä mä yleensä juuri koskaan saa aikaa riitaa kenenkään kanssa vaan tulen kyllä toimeen kenen kanssa vain esim. työpaikalla.

 

No mulla nyt tuli ekana mieleen (mikä ei vastaa kysymykseesi), että itse pidän itseäni aika ujona ja hiljaisena sekä varautuneenakin uusia ihmisiä kohtaan, mutta kun tutustun niin olen kyllä hyvä ystävä/kaveri. Mutta kyllä mielestäni todellakin tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen, miten ujous/hiljaisuus tämän poissulkisi? Eikö toimeentuleminen ole juuri sitä, ettei synny juurikaan ristiriitoja, ei ärsytä suurimpaa osaa ihimisistä tai ärsyynny itse pikkujutuista jne.? Ja "varautuneisuutenkikin" on lähinnä sitä, etten halua olla turhan utelias ja tunkeileva oudompia ihmisiä kohtaan.

 

Minäkin tunnen erään, joka on ap: n kaltainen. Nauraa kaupassa ihmisille heidän lihavuudestaan ja itse on aivan samanlainen. Työkavereiden valittamisesta jaksaa paasata, mutta ei huomaa sitä miten itse valittaa tyhjästä alituiseen. Siis ihan oikeasti, monesti mietin, että hei, ootko ihan tosissas...

 

Eräs kaveri kuvaili, että "mulla on todella pitkä pinna, tarvitaan todella raskaita asioita ennen kuin suutun" Hehehhehheee! On kiukkuisin ja tasapainottomin tietämäni ihminen, jatkuvasti ottaa herneitä nenään PIENENPIENISTÄ asioista

 

Tosta fb kirjoittelusta ei kannata ihan kauheasti vetää johtopäätöksiä ihmisen oikeinkirjoitustaidoista. Itse oon esim. kirjoittanut M:n ylppäreissä äikästä ja fb:n tai tänne kirjoitan niin etten pahemmin tarkistele tai mieti lauserakenteita. Kirjoitan näissä tilanteissa niinkuin asiat sanoisin ääneen ja yleensä aika nopeasti joten virheitä on varmasti, en usein niitä edes korjaa vaikka huomaisin. Ei vaan kiinnosta. Tärkeintä on et ihmiset saa selkoa, pilkkuja kerkee viilata sit duunin/koulun papruissa...

 

[QUOTE="eee";24780231]Sellaisenkin tyypin tunnen, joka pitää itseään luovana ja lahjakkaana kirjoittajana. Se on vähän hassua, kun hänellä kuitenkin on lukihäiriö, ja aika pahoja kirjoitusvirheitä ihan jossain Facebook-kirjoitteluissakin [/QUOTE]



Voihan ihminen olla luova ja lahjakas kirjoittaja (tarinaa saa aikaan) vaikka kirjoitusvirheitä olisikin.

 

Mun serkku kehui olevansa hirveän myötätuntoinen ja välittävä ihminen, ajattelee aina ensin muita. noh, ei ihan niin. Valehtelee ihmisille minkä kerkeää ja ikinä ei ole kenellekään myötätuntoa herunut. Hän käyttää muita hyväkseen eikä tosiaan anna kenellekään vastapalveluksia.

 

[QUOTE="niin";24780579]Tosta fb kirjoittelusta ei kannata ihan kauheasti vetää johtopäätöksiä ihmisen oikeinkirjoitustaidoista. Itse oon esim. kirjoittanut M:n ylppäreissä äikästä [/QUOTE]

Uuu Ämmän ihan? Sori, oli _pakko_ tulla kommentoimaan...

 

No hieman tympii tuttava, joka valittaa työpaikan huonosta ilmapiiristä ja ihmisistä jotka on negatiivisia ja puhuu muista pahaa. Itse supattaa näkyvästi jotain ilkeää toisista ja kikattaa päälle.

 

mä taas en osaa ollenkaan kuvailla millainen olen niinku luonteeltani jne...

 

Mä pidän itseäni kusipäänä ja olen varmaan todella väärässä. :xmas:

 

[QUOTE="eee";24780231]Sellaisenkin tyypin tunnen, joka pitää itseään luovana ja lahjakkaana kirjoittajana. Se on vähän hassua, kun hänellä kuitenkin on lukihäiriö, ja aika pahoja kirjoitusvirheitä ihan jossain Facebook-kirjoitteluissakin [/QUOTE]

Lukihäiriö ei tee ihmisestä epäluovaa kirjoittajaa.

 

Mä pidän itseäni kusipäänä ja olen varmaan todella väärässä. :xmas:

Mä taas sain tänään töissä kuulla olevani loistava eläytyjä ja "näyttelijä" (positiivisessa mielessä ).... En tunnista kummastakaan adjektiivista itseäni !

 

Mä olen tosi ihana ja rakastettava ihminen ihan oikeesti . Harmi vaan ettei muut ole sitä tajunneet ...