Harrastaako meidän lapsi liikaa?

[Ken guru]

Tämä on aivan totta. kommenttini tuo osuus olikin vain "ironinen" vastaus Virstanpylvään tähän lauseeseen:
"Eikö ihminen saa olla laiska edes iltasin? Onko ihmiset jotka ryntäävät kokoajan paikasta toiseen, jotenkin parempia kuin ne jotka osaavat olla joskus paikallaankin."

Ohjatut harrastukset eivät kerro mitään ihmisen laiskuudesta tai ahkeruudesta.

VirTSAnpylväs .

 

[Ek]

VirTSAnpylväs .

Kiitos korjauksesta.

 

[NoJustJust]

[QUOTE="maman";30251393]Ja kyllä meillä paikallaankin ollaan. Lapsen pisin koulupäivä on 4 h ja harkkoja on max. 2 h per päivä. Se on kuusi tuntia vuorokaudesta. Matkoihin ( koulumatkat, matka harkkoihin) menee meillä max. 15 min. suuntaansa. Eli siitä tulee enintään tunti lisää. Vielä jää mun laskuopin mukaan 17 h vuorokaudessa.[/QUOTE]

Ai lasket yötunnitkin paikallaan oloksi? Et taida tietää mitä tarkoittaa paikallaan olo..
Anteeks ny vaan..

Ja myönnän: Mua myös ärsyttää ihmiset, jotka tunkevat pienet lapsensa samaan oravanpyörään missä aikuiset ovat. Vapaa leikki on lapselle kaikkein kehittävintä, sen tietää tutkijatkin. Relatkaa, antakaa lasten olla lapsia.

Miksi I-H-M-E-E-S-S-Ä ekaluokkalaisella pitää olla harrastus jokaiselle päivälle???Perustele! Vastaukseksi ei riitä, että se tykkää mennä. Vaan kerro minulle miksi sinä aikuisena haluat tehdä lapsellesi noin rankan aikataulun? Pitääkö elämän olla pelkkää aikataulua jo ekalla??Eikö puolet noista harrastuksista voisi aloittaa myöhemmin?

Minä opetan lapsilleni myös, niinkuin joku jo sanoi, että aina ei tarvitse olla menemässä. Leikkiminen vapaasti pihalla on mukavaa, ja se kehittää sosiaalisia taitoja. Usein olen huomannut, että nämä "harrastushullujen" äitien lapset eivät osaa kovin nätisti olla muiden lasten kanssa, koska he ovat tottuneet vain ohjattuun ohjelmaan. Sitten kun heitä näkee pihalla lasten seurassa, ilman että aikuisia näkyy missään, lapset käyttäytyvät ikäänsä nähden melko huonosti, koska eivät ole koskaan saaneet harjoitella ryhmässä oloa vapaan leikin muodossa. Joko he pomottavat toisia, tai kiusaavat. Sori.

 

[Ekaluokkalaisen äiti]

Ai lasket yötunnitkin paikallaan oloksi? Et taida tietää mitä tarkoittaa paikallaan olo..
Anteeks ny vaan..

Ja myönnän: Mua myös ärsyttää ihmiset, jotka tunkevat pienet lapsensa samaan oravanpyörään missä aikuiset ovat. Vapaa leikki on lapselle kaikkein kehittävintä, sen tietää tutkijatkin. Relatkaa, antakaa lasten olla lapsia.

Miksi I-H-M-E-E-S-S-Ä ekaluokkalaisella pitää olla harrastus jokaiselle päivälle???Perustele! Vastaukseksi ei riitä, että se tykkää mennä. Vaan kerro minulle miksi sinä aikuisena haluat tehdä lapsellesi noin rankan aikataulun? Pitääkö elämän olla pelkkää aikataulua jo ekalla??Eikö puolet noista harrastuksista voisi aloittaa myöhemmin?

Minä opetan lapsilleni myös, niinkuin joku jo sanoi, että aina ei tarvitse olla menemässä. Leikkiminen vapaasti pihalla on mukavaa, ja se kehittää sosiaalisia taitoja. Usein olen huomannut, että nämä "harrastushullujen" äitien lapset eivät osaa kovin nätisti olla muiden lasten kanssa, koska he ovat tottuneet vain ohjattuun ohjelmaan. Sitten kun heitä näkee pihalla lasten seurassa, ilman että aikuisia näkyy missään, lapset käyttäytyvät ikäänsä nähden melko huonosti, koska eivät ole koskaan saaneet harjoitella ryhmässä oloa vapaan leikin muodossa. Joko he pomottavat toisia, tai kiusaavat. Sori.

Sinä "huudat" perusteluja, mutta jätit ketjun perusteluineen lukematta?
Mautonta ja epäkohteliasta.

 

[Ekaluokkalaisen äiti]

. Usein olen huomannut, että nämä "harrastushullujen" äitien lapset eivät osaa kovin nätisti olla muiden lasten kanssa, koska he ovat tottuneet vain ohjattuun ohjelmaan.

Kenen lapsi tässä ketjussa oli tottunut VAIN OHJATTUUN OHJELMAAN?

 

["vierastus"]

meil ei musku harrasta mitää kun häne on hyvä olla lapsi tulee koulusta kotii ja tekee läksyt ja on niin kauan kotoon kun mie tuun töistä eli siinä seittämäntoista aikoihi sitte onkin jo ilta ja tarkistan läksyt ja teen iltapalaa

Aika ankea lapsuus...

 

["Nasu"]

Meillä ekaluokkalainen joka harrastaa ainostaan kuvataidekoulua 2h joka maanantai.Musta olisi ollut liian paljon ottaa toinen harrastus koska koulun aloittaminen on tosi rankka aika lapselle.
Muuten tyttö juoksee kavereidensa kanssa pihalla.Eikä meillä olsi onnistunut toinen harrastus koska se mitä tyttö olis halunnut aloittaa sijaistee toisessa kaupungissa ja meillä vain yksi auto käytettävissä tällä hetkellä.

 

[Liikaa?]

Siis lapsihan ei ole edes iltapväkerhossa joten ei todellakaan ole liikaa. Eri asia jos tuo tulisi koulun ja iltiksen päälle. Täällä moni iltapäiväkerho on liikunta-tai musapainotteinen. Sehän tarkoittaa hirveää määrää ns. Harrastustunteja per viikko mutta jostain syystä lapset ei näytä kärsivän

 

[Muti]

Meillä lapsella on yksi harjoitus viikossa isänsä kanssa. Se kestää noin puolitoista tuntia. Koulun jälkeen jää suoraan tunniksi liikuntakerhoon sekä lisäksi joutuu käymään määrätyssä jumpassa kerran viikossa.

Tämä on meidän lapselle riittävästi, koska hän haluaa olla kotona. Itse olisin valmis enemmänkin menemään, kun näin koti-äitinä olen. Mutta minusta lapsi pystyy sanomaan mitä hän haluaa ja mitä jaksaa. Monet lapset on paljon aktiivisempia ja sosiaalisempia kuin meidän lapsi, joten minusta kerta päivään joku harrastus ei välttämättä ole jollekin muulle liikaa.

 

["friday"]

Siis lapsihan ei ole edes iltapväkerhossa joten ei todellakaan ole liikaa.

Ei minustakaan jos kerran lapsi itse haluaa.

Meillä yksi juniori harrastaa paljon ja hänen kanssaan on sovittu mikä on päälaji ja sen harjoituksista ei jäädä pois ilman hyvää syytä. Muiden lajien harjoituksista voi sitten jäädä pois kun väsyttää tai ei huvita. Tosin junnu käy lähes 100%:sti kaikissa harjoituksisssa, koska energiaa ja intoa tuntuu riittävän.
Joskus kun vaikuttaa väsyneeltä niin emme vie harjoituksiin, josta tietysti kiukkuaa aikansa mutta ei tuon ikäiset vielä itse tajua milloin väsyvät liikaa joten on aikuisen velvollisuus pitää huolta ettei niin käy.

Toinen lapsista taas on aina harrastanut hyvin vähän. Tämä on rauhallisesti sisällä kun toinen painaa pallon kanssa pihalla kun vain on mahdollisuus siihen. En ole huomannut että kumpikaan lapsista olisi mitenkään mennyt pilalle, vaikka ovat tässä asiassa kuin yö ja päivä.

Miksi heitä pitäisi estää tekemästä sitä mitä haluavat?

 

["viekku"]

[QUOTE="huoh";30250879]Jättäisin muut liikuntaharrastukset pois koska noin paljon fudista. Pelkkä fudis ja näytelmäkerho riittäis. Ihan liikaa harrastuksia koska vaan 1 "vapaa päivä" viikossa ja silloinkin koulua ..[/QUOTE]

Samaa mieltä. Muutenkaan en ymmärrä, miksi lasten liikuntaharrastukset on nykyään noin vakavia, että on pakko treenata noin usein. Pian niitä harkkoja on joka päivä.

Vai oliko kenen lapsuudessa 80-90-luvulla noin usein harjoituksia? Kaveri harrasti jumppaa ja sillä oli harkat kolmesti viikossa YLÄasteella. Silti siitä tuli lukioikäisenä nuorempien valmentaja. Mulla oli yksi liikuntaharrastus, jossa samoin yläasteiässä oli harkat vain kahdesti viikossa. Silloin tosin ei kaikessa tähdättykään kilpailuihin. Toki niihin osallituttiin, muttei veren maku suussa.

 

[calm down]

[QUOTE="friday";30253881]Ei minustakaan jos kerran lapsi itse haluaa.

Meillä yksi juniori harrastaa paljon ja hänen kanssaan on sovittu mikä on päälaji ja sen harjoituksista ei jäädä pois ilman hyvää syytä. Muiden lajien harjoituksista voi sitten jäädä pois kun väsyttää tai ei huvita. Tosin junnu käy lähes 100%:sti kaikissa harjoituksisssa, koska energiaa ja intoa tuntuu riittävän.
Joskus kun vaikuttaa väsyneeltä niin emme vie harjoituksiin, josta tietysti kiukkuaa aikansa mutta ei tuon ikäiset vielä itse tajua milloin väsyvät liikaa joten on aikuisen velvollisuus pitää huolta ettei niin käy.

Toinen lapsista taas on aina harrastanut hyvin vähän. Tämä on rauhallisesti sisällä kun toinen painaa pallon kanssa pihalla kun vain on mahdollisuus siihen. En ole huomannut että kumpikaan lapsista olisi mitenkään mennyt pilalle, vaikka ovat tässä asiassa kuin yö ja päivä.

Miksi heitä pitäisi estää tekemästä sitä mitä haluavat?[/QUOTE]


Miksi himourheiljoiden lapsia sanotaan aina junioreiksi?

Mä en usko että tollasessa perheessä on koskaan lapsilta sen paremmin kyselty, lapset on pienestä asti tumpattu urheiluseuroihin ja muihin, koska vanhemmatkin liikkuvat joka pv ja kokoajan eivätkä osaa edes kuvitella muuta vaihtoehtoa vapaa-aikaansa.

Tuntuu niin kuin paettaisiin elämää jatkuvaan harrastamiseen ja eritoten juuri urheiluun. Elämä on kehon siirtelyä ja pompottamista, ajattelulle ei jää aikaa.

 

[Vvvieras]

Meillä tuo olis liikaa. Mun mielestä pitää olla vapaapäiviä ja aikaa ihan vaan olla.

Meillä on ma ja ke Taekwondo 1h ja tiistaisin uimakoulu 11/2 h. Taekwondon vyöharjoitukset ja -kokeet on sunnuntaisin, mutta niitä ei kovin usein ole. Tämä on meillä maksimi eli enempää en anna tytön ottaa harrastuksia. Nyt on aikaa läksyille, levolle, kavereille ja on aikaa olla perheen keskenkin.

 

[Ekaluokkalaisen äiti]

[QUOTE="viekku";30254005]Samaa mieltä. Muutenkaan en ymmärrä, miksi lasten liikuntaharrastukset on nykyään noin vakavia, että on pakko treenata noin usein. Pian niitä harkkoja on joka päivä.

Vai oliko kenen lapsuudessa 80-90-luvulla noin usein harjoituksia? Kaveri harrasti jumppaa ja sillä oli harkat kolmesti viikossa YLÄasteella. Silti siitä tuli lukioikäisenä nuorempien valmentaja. Mulla oli yksi liikuntaharrastus, jossa samoin yläasteiässä oli harkat vain kahdesti viikossa. Silloin tosin ei kaikessa tähdättykään kilpailuihin. Toki niihin osallituttiin, muttei veren maku suussa.[/QUOTE]

Minä olen syntynyt 1965.
Ala-asteeella harrastin ainakin (voi olla muitakin kokeiluja, joita en heti muista) pianonsoittoa, kouluratsastusta ja klassista balettia. Lisäksi suunnittelin ja ompelin vaatteita ja piirsin&maalasin vapaa-aikoinani (mutta kyllä niiltäkin aloilta aina silloin tällöin löytyi jokin sopiva kurssi kohdalle ja "epävirallinen harraste" siirtyi taidon lisääntyessä seuraavalle vaikeustasolle. ja luin PALJON - puhumattakaan ystävien kanssa vietetystä ajasta (joka tosin ei muistini mukaan ollut ikinä mitään passiivista "ostarilla" löhöämistä) , mutta kyllä niiltäkin aloilta aina silloin tällöin löytyi jokin sopiva kurssi kohdalle ja "epävirallinen harraste" siirtyi taidon lisääntyessä seuraavalle vaikeustasolle.

Pianoharkat olivat kerran viikossa + tietenkin se, mitä teki harjoituksia kotona.
Halun mukaan. Muu perhe olisi luultavasti toivonut, että olisin halunnut harvemmin, koska mitään hyvää pianonsoittajaa minusta ei koskaan kehittynyt.

Balettia oli kaksi kertaa viikossa "pakollista" (opettajan vaatimus, ei vanhempien, jotka luultavasti olisivat olleet vain helpottuneita, jos olisin lopettanut) ja kerran viikossa "vapaaehtoinen". Siihenkin osallistuin, jos se vain oli perheen muun aikataulun vuoksi mahdollista.
Oli kivaa tunneilla, kivaa oppia uutta ja saada onnistumisen kokemuksia.

Kouluratsastusta oli kolmesti viikossa ja se taas oli työläämpää. Hevosia rakastan yhä ja ratsastan mielelläni, mutta silloinen valmentaja oli tiukka ja vaativa.
Näin jälkikäteen sanoisin, ettei luonteeltaan sopinut pienten tyttöjen opettajaksi. Vanhemmat yrittivät "vaihtaa"minua monta kertaa "tavallisen ratsastuksen" puolelle, mutta en millään halunnut.
Kaverit olivat jo tuttuja ja kehityimme askel askeleelta yhdessä.
Olisi ollut ikävä jäädä porukan ulkopuolelle.
Olisi itse asiassa yhä, vaikka olemme kaikki jo "vanhoja ämmiä".
Sitoutuminen toisiimme ja harrastukseen oli niin vahva, että kantaa yhä, vuosikymmentenkin jälkeen.
Damn girls se vuosi, kun lähdette kopukoimaan Irlantiin ilman minua!

Omat lapseni ovat syntyneet 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla.
Ala-astevaiheessa harrasteita on jokaisen sallittu kahmia niin paljon kuin vain oma kiinnostus, into ja voimat riittävät (ratsastusta, katutanssia, taiteita, näyttelyä, kuoroa, kilpatanssia, rummunsoittoa, yleisurheilua, videokuvausta, mäkihyppyä, hiihtoa, vesibalettia, jalkapalloa, kamppailulajeja, luovaa kirjoittamista, jazztanssia, pesäpalloa, SPR:n ystävätoimintaa, ompelua, kokkausta, kieliä, jne. jne.)

En lainkaan kannata sitä, että yhdenkään ala-asteikäisen pitäisi harrastaa "määrätietoisesti" (yksittäisinä poikkeuksina jotkut erityisen lahjakkaat "Selänteet") vaan tuossa iässä sen kaiken pitää vielä olla "vain hauskaa".
Oman mahdollisen lajin löytyminen on vielä hakusessa.
Saa ollakin.
Lapsena saa ja pitääkin vielä "leikkiä" ja kokeilla kaikkea, mihin vain mahdollisuus on!
Lapsen pitää saada olla lapsi.
Ei "ohjus" kohti jotain mestaruutta, mutta ei myöskään "lelu" jota vanhemmat haluavat omia - ehkä väsyneinäkin iltoinaan, saati kaljailtoinaan"- ja pitää kaapin päällä koristeina passivoitumassa jonkin " pyhän rauhoittumisajan" vuoksi.
Joillekin lapsille se sopii. Sellaisiakin on!
Toisaalta terve lapsi on luonnostaan aktiivinen eli tuon tyypin "rauhoittaminen" on usein vain siipien typistämistä - "ns. periaatteen", mutta oikeasti vanhemman itsekkyyden vuoksi.

Ne, jotka sitten haluavat jossain vaiheessa harrastaa jotain määrätietoisemmin, keskittyköön omaan lajiinsa, kun se varmasti omakseen tuntevat ja keskittymistä kaipaavat. Sekään ei ole kiellettyä.

Kaikki eivät sellaista kaipaa.
On paljon aikuisiakin, jotka yhä "leikkivät" tavallisen arkensa ohella sisustamalla, kokkaamalla, käymällä taidenäyttelyissä ja teatterissa/elokuvissa, matkustelemalla, purjehtimalla, golffaamalla, purjeliitämällä, lentämällä, miten lie yms.
En usko, että ovat onnettomia sen vuoksi.

Jotenkin vain tällä palstalla moni tuntuu kokevan, että on "heiltä pois", jos joku toinen tekee lastensa kanssa toisenlaisia asioita kuin he itse.
(Itseasiassa Velojenkin aktiivisuutta osa paheksuu.)

Minä en koe. Minusta on täysin ok, jos joku päättää, ettei ekaluokkalainen tarvitse harrastusta - etenkin jos se on lapsellekin ok.

Mutta kieltämättä vähän loukkaannun, kun tullaan rumin sanankääntein arvostelemaan sitä, miten oma lapseni haluaa ekan kuoluvuotensa iltapäivät viettää.
On kuin osa haluaisi kieltää lapseltani ilon vain siksi, että omien lastensa tilanne on erilainen...

Se ei lisää luottamusta ihmisiin.
Onneksi kaikki tutut, ystävät ja sukulaiset ovat erilaisia - kannustavia, monenlaisuutta suvaitsevia ja fiksuja.

Eivät taida palstailla.

Mitäköhän se kertoo minusta että olen jo pari päivää palstaillut?

 

[5.lk]

Kun lapset vähän kasvaa, alkaa erot kasvaa harrastavien ja ei-harrastavien välillä. Ainakin täälläpäin ne lapset jotka ei ole aktiivisesti liikunta yms. Harrastuksissa mukana, pääsääntöisesti viettävät aikaa pelien äärellä. Siis ihan koko ajan. Hyvin vähän mahtuu tuohon väliin, lapset on joko tai. Tätä tukevat myös tutkimukset yläasteikäisistä lapsista liikunnan suhteen, on hyvin aktiivisia, hyväkuntoisia nuoria mutta iso joukko myös niitä, jotka ovat rapakunnossa ja elämä pyörii lähinnä virtuaalimaailmassa. Siihenkin kasvetaan ala-asteelta lähtien.

Ekalla luokalla on vielä helppo kontrolloida lapsen tekemisiä vapaa-aikana mutta tilanne muuttuu lapsen kasvaessa. Näkisin että harrastukset osaltaan säilyttävät hyvän tasapainon vapaa-ajan käytössä ja kasvattavat terveellisiin elämäntapoihin. Yksistään ne eivät toki vielä siihen riitä.

Liika on liikaa, mutta asiat eivät ole kuten ennen. Lapset eivät liiku ulkona enää puoliakaan siitä mitä vanhempansa omassa lapsuudessaan ja harrastusten merkitys lapsen terveydelle on kasvanut. Mun mielestä liiallisuuksiin törmää ennen kaikkea joukkuelajien parissa jos niissä lähdetään (vanhemmat) hakemaan etupäässä menestystä. Monen joukkuelajien samanaikainen harrastaminen kovan ulkoapäin tulevan paineen alla on tosi surullista lapsen kannalta.

Tässä esimerkissä lapsi ei mm. käynyt iltapäiväkerhossa vaan harrastukset olivat yksittäisiä tunteja/ kerhoja koulupäivän perään plus vähän muuta. Kerhomuotoisessa toiminnassa kyse on liikunnan ilosta, ei kilpailusta. Muualla maailmassa on erittäin tavallista että koulupäivät ovat pidempiä, mutta niihin sisältyy esim. liikuntaa ja muita 'kevyitä aineita' ihan eri tavalla kuin Suomessa. Pelkästään hyvä juttu nuo kerhot! Minusta Suomen koulusysteemissä ihmeellistä on juuri se, että lapsen oletetaan pärjäävän koulun jälkeen itsekseen tuntikausia 'vapaiden leikkien' parissa vaikka koulupäivää saattaa loppua klo 12. Kerhojen jälkeen jää tuntikaupalla aikaa leikkimiseen eikä lapsen tarvitse olla pitkiä aikoja oman onnensa nojassa.

 

[nohh]

Harrastaa. En tajua tuota, että viikonloppuisinkin pitää olla molempina päivinä kiikuttelemassa harrastuksiin. Myös arkena pitää olla vähintään 1 tai 2 iltaa vapaana.

 

["Tiina"]

Lyhyet koulupäivät eikä ip-kerhoa. Jos lapsi itse noita haluaa harrastaa niin ei ole mielestäni liikaa. Minulla tokaluokkalainen poika,joka on ip:ssä. Kahtena iltana pelaa sählyä ja enempää ei tarvi harrastastuksia.

 

["maman"]

Siis periaatteessa meidän lapsella on maanantai, keskiviikko ja torstai illat vapaata, niinä päivinä on ma ja ke tunnin kerho koulun jälkeen. Sitten kahden maissa onkin jo kotona ja siinä onkin paljon aikaa sille vapaalle leikille ja ihan mille tahansa muulle haluaa. Läksyt on tehty alle puolessa tunnissa ja pian sen jälkeen alkaa kysely, että voitaisko soittaa Santulle tai Jaakolle tai jollekkin, että jos mentäisiin potkimaan. Meidän poika ei paljoa tietokoneella viihdy, välillä saattaa tabletilla pelata, mielummin pelaa itse liikkumalla vaikka hippaa tai rosvoa ja poliisia tai korista.

Me haluamme opettaa lapsille terveelliset elämäntavat, sen että liikkuminen on kivaa ja antaa lapselle elämyksiä. Fudis on pojan päälaji, hänen oman tahdon takia. Jos haluaa olla harkoista pois, niin saa olla pois. Sitä ei kyllä ikinä tee, ellei ole kipeä.

Ehkä meidän elintapamme on erilainen kuin monella muulla, käydään vauvasta saakka perhejumpassa, uimassa, pelaamassa futista koko porukalla (vauva kantoliinassa ja taaperot ympäriinsä ryntäilemässä mihin sattuu) . Viime talvena taaperotkin kävi testaamassa luistelua, pyöräillään yhdessä, purjehditaan ja myös lötkötellään sohvalla koko porukka lukien kirjoja ja katsellen telkkaria.

Toivon, että lapsuudessa annetuilla terveellisen elämäntavan avaimilla lapsista kasvaisi itsevarmoja ja järkeviä teinejä, joiden elämän ainoa tarkoitus ei ole räkiä Kampin kulmilla ja juoda kaljaa monta kertaa viikossa. Toivon lasten saavan harrasteiden kautta ystäviä, tuttavia, tapaavan erilaisia ihmisiä ja oppivan tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Haluan antaa lapsille mahdollisuuden kokeilla omia rajojaan, löytää uusia lajeja,kokeilla rajojaan, ehkä välillä vähän pettyä ja miettiä sitä mikä oikein onkaan se heidän oma juttu. Minulle se oma juttu oli ja on uinti, laji jota lapsemme eivät ole kokeneet omakseen, ei ainakaan vielä.

Se mikä sopii meille ei ehkä sovi kaikille. Mutta toivon, että jokainen antaisi lapsellee mahdollisuuden testata erilaisia harrasteita, vaikkei itse ehkä olisikaan niin kovin liikunnallinen ja urheilusta innostunut.

 

["friday"]

Miksi himourheiljoiden lapsia sanotaan aina junioreiksi?

Mä en usko että tollasessa perheessä on koskaan lapsilta sen paremmin kyselty, lapset on pienestä asti tumpattu urheiluseuroihin ja muihin, koska vanhemmatkin liikkuvat joka pv ja kokoajan eivätkä osaa edes kuvitella muuta vaihtoehtoa vapaa-aikaansa.

Tuntuu niin kuin paettaisiin elämää jatkuvaan harrastamiseen ja eritoten juuri urheiluun. Elämä on kehon siirtelyä ja pompottamista, ajattelulle ei jää aikaa.

Urheiluseuroissa puhutaan junioreista, junioritoiminnasta, jne... Joten eiköhän se sieltä tartu.

Meillä on vain yksi himourheilija perheessä ja se on tuo juniori jota käytin esimerkkinä. Kukaan muu ei tässä perheessä juokse minkään pallon perässä eikä ole koskaan juossutkaan tai muutenkaan ole urheillut normaalia enempää, joten en oikein saa kiinni tuosta ajatuksestasi. En myöskään osaa sanoa mistä tuo on innostuksensa urheiluun keksinyt. Kumpikin meistä vanhemmista on yrittänyt jo jarrutella jonkun aikaa tuota intoa.
Lähinnä nyt tuntuisi idioottimaiselta sanoa tuolle pallopojalle, että nyt lopetat sen kehon siirtelyn ja siirryt lukemaan Aku Ankkaa sohvalle niin kuin veljesikin.

Ihan oikeasti, nuo kaksi eivät eroa toisistaan älynlahjoiltaan tai "nerokkailta" ajatuksiltaan pätkän vertaa. Ainakaan niin että minä eroa pystyisin huomaamaan sitä tai että sen koulutodistuksesta näkisi.

 

["Sirkkeli"]

Jotkut muksut ovat äärettömän energisiä, ja heille on hyvä harrastaa mahdollisimman paljon. Pysyy pahanteosta poissa.

Onhan tuo normijannua enemmän saanut noita harrastuksia, mutta ekaluokkalaisen päivät on niin jumalattoman lyhyitä, että siinä tosiaan voi olla ohjattua liikuntaa noin paljon, jos rahkeita riittää pojalla ja vanhemmilla(kuskaus ja raha).

Oma ysiluokkalainen harrastaa kolmena iltana viikossa(arkipäiviä), ja se on kyllä melkeinpä liikaa, koska läksyjä ja kokeita on ihan toiseen malliin. Mutta ei tuo taho lopettaa yhtäkään harrastusta noista. Viikonloppuisin ja vapaailtoina(ne kaksi arkipäivää saa levätä.

 

[ällänäiti]

[QUOTE="Sirkkeli";30255259]Jotkut muksut ovat äärettömän energisiä, ja heille on hyvä harrastaa mahdollisimman paljon. Pysyy pahanteosta poissa.

Onhan tuo normijannua enemmän saanut noita harrastuksia, mutta ekaluokkalaisen päivät on niin jumalattoman lyhyitä, että siinä tosiaan voi olla ohjattua liikuntaa noin paljon, jos rahkeita riittää pojalla ja vanhemmilla(kuskaus ja raha).

Oma ysiluokkalainen harrastaa kolmena iltana viikossa(arkipäiviä), ja se on kyllä melkeinpä liikaa, koska läksyjä ja kokeita on ihan toiseen malliin. Mutta ei tuo taho lopettaa yhtäkään harrastusta noista. Viikonloppuisin ja vapaailtoina(ne kaksi arkipäivää saa levätä.[/QUOTE]

Minäkin ajattelin ennen näin. Mutta sitten rupesin miettimään. Oikeastaan jännästi meidän yliaktiivisen koiran kautta. Koirillahan on joskus taipumus vetää virikkeet stressiin saakka. Eli juoksuttamalla koiraa ei saakaan enää purettua energiaa, vaan menee ylivirittyneisyys päälle.

Olen vähän yrittänyt supervilkkaan lapsen kanssa ennemminkin opettaa raihoittumista itsesäätelyn avulla kuin energian purkamista pää hikisenä painaen. En tiedä vielä, millainen lopputulos on. Mutta ajattelen, että urheilla ja koheltaa lapsi voi omin voimin, minä vastaan siitä että hänellä on muitakin keinoja valikoimassa.

 

["meh"]

[QUOTE="maman";30255208]Siis periaatteessa meidän lapsella on maanantai, keskiviikko ja torstai illat vapaata, niinä päivinä on ma ja ke tunnin kerho koulun jälkeen. Sitten kahden maissa onkin jo kotona ja siinä onkin paljon aikaa sille vapaalle leikille ja ihan mille tahansa muulle haluaa. Läksyt on tehty alle puolessa tunnissa ja pian sen jälkeen alkaa kysely, että voitaisko soittaa Santulle tai Jaakolle tai jollekkin, että jos mentäisiin potkimaan. Meidän poika ei paljoa tietokoneella viihdy, välillä saattaa tabletilla pelata, mielummin pelaa itse liikkumalla vaikka hippaa tai rosvoa ja poliisia tai korista.

Me haluamme opettaa lapsille terveelliset elämäntavat, sen että liikkuminen on kivaa ja antaa lapselle elämyksiä. Fudis on pojan päälaji, hänen oman tahdon takia. Jos haluaa olla harkoista pois, niin saa olla pois. Sitä ei kyllä ikinä tee, ellei ole kipeä.

Ehkä meidän elintapamme on erilainen kuin monella muulla, käydään vauvasta saakka perhejumpassa, uimassa, pelaamassa futista koko porukalla (vauva kantoliinassa ja taaperot ympäriinsä ryntäilemässä mihin sattuu) . Viime talvena taaperotkin kävi testaamassa luistelua, pyöräillään yhdessä, purjehditaan ja myös lötkötellään sohvalla koko porukka lukien kirjoja ja katsellen telkkaria.

Toivon, että lapsuudessa annetuilla terveellisen elämäntavan avaimilla lapsista kasvaisi itsevarmoja ja järkeviä teinejä, joiden elämän ainoa tarkoitus ei ole räkiä Kampin kulmilla ja juoda kaljaa monta kertaa viikossa. Toivon lasten saavan harrasteiden kautta ystäviä, tuttavia, tapaavan erilaisia ihmisiä ja oppivan tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Haluan antaa lapsille mahdollisuuden kokeilla omia rajojaan, löytää uusia lajeja,kokeilla rajojaan, ehkä välillä vähän pettyä ja miettiä sitä mikä oikein onkaan se heidän oma juttu. Minulle se oma juttu oli ja on uinti, laji jota lapsemme eivät ole kokeneet omakseen, ei ainakaan vielä.

Se mikä sopii meille ei ehkä sovi kaikille. Mutta toivon, että jokainen antaisi lapsellee mahdollisuuden testata erilaisia harrasteita, vaikkei itse ehkä olisikaan niin kovin liikunnallinen ja urheilusta innostunut.[/QUOTE]

Montaako lasta teillä on ja onko tämä ekaluokkalainen vanhin? Ymmärrän sen, että nyt koitiäitinä on sulla aikaa hoitaa yhden lapsen kuskamista niin moneen harrstukseen. Mutta mites sitten kun palaat työelämään ja samaa harrastusmäärä on jokaisella lapsella eli x2 taikka x3? Joutuvatko lapset silloin karsimaan harrastamista? Onko reilua, että ekaksi opetetaan ja tuetaan siiheen, että harrastuksia voi olla joka päivä ja sitten vedetäänkin jarrut päälle?

Ja siis ihan mielenkiinnosta tätä kysyn. Itselläni kolme lasta, josta nuorin päikyssä. Ekaluokkalainen harrastaa 2 kertaa viikossa (tunti per kerta) ja kolmosluokkalainen fudista sen 2krt viikossa (1-1,5h/krt). Mies harrastaa kahdesti viikossa. Itse käyn jonkun verran iltaisin luonnoilla, joten liikuntani hoidan aamuisin ennen työpäivää. Ja sanoisin, että tälläinenkin aikataulu on jo aikas haastava!

 

["maman"]

Ekaluokkalainen on vanhin ja meillä on kolme nuorempaa kotona. Enempää ei ole suunnitelmissa. Minä en tule palaamaan enää työelämään, en ainakaan lasten ollessa pieniä, tai sitten teen töitä kotoa. Miehellä on sellainen työ, että on arkisin paljon kotona. Tätä ollaan mietitty, että mitä sitten kun kaikki neljä haluavat harrastaa ja tietenkin samaan aikaan ja eri paikoissa, mutta se on sen ajan murhe. Toivottavasti voidaan käyttää kimppakyytejä.