Harmittaa!!!

  • Viestiketjun aloittaja Onna
  • Ensimmäinen viesti
Onna
Voi että kun on raivostuttava olotila! Ottaa kaiki asiat päähän ja mikään ei tunnu kiinnostavan!
Tää on taas tälläinen päivä ja kyllähän mä sen tiedän että ohi tää taas menee, nyt vaan ei jaksais!
Mulla on 7kk vanha poika ja mies. Poika on aivan ihana, joskin välillä raskas, kun on kovin seurankipeä yksilö ja vaatii vanhemmilta paljon aikaa ja leikitystä!
Mieskin on ihana... Mutta välillä myös aika raskas... Mies käy töissä ja harrastaa urheilua, mutta hoitaa myös poikaamme. Välillä musta (niinkuin nyt kun kaikki vi*uttaa) hän ei ihan tarpeeksi panosta poikaan tai mun jaksamiseen. Miehelläni on siis tämä yleinen miesten tauti että tekee jos käsketään mutta OMATOIMISESTI ei tee "mitään"!!! Ja voi luoja että se on raivostuttavaa!!! Eilen kun mies tuli töistä niin vihjailin hänelle että mä olen niin niin väsynyt enkä millään jaksaisi syöttää poikaa niin mies vaan siihen että "voi voi mä meen hetkeks torkkumaan"!!!! Käsitättekö?? Voi luoja mikä idioottii!!! Ei siis mies ymmärtänyt suoraa vihjasua vaan sanoi itse menevänsä nukkumaan! Sit meni mun hermot... Kun raivostuttaa kun aina saa itse olla sanomassa ja pyytämässä että tee tuo ja laita tuo ym ym ym. Pidin sitten mykkäkoulua koko illan (ei kyllä todella kuulu mun tapoihin) ja aamulla mies lähti töihin joten asiaa ei vielä olla selvitetty.
Nyt mua vieläkin nyppii ja olo on sellainen että mitään ei huvita tehdä!
Pitäis imuroida, pestä pyykkiä ym ym mutta pa*kat mä en tee mitään!!!! Olkoon miten lapsellisen tyhmää tahansa, mua ei huvita!
Että näin.... Onko muilla elämä yhtä ruusuista...? :x
 
Toivottavasti sinulla on jo parempi olo. Minulla ei tulisi mieleenkään pyytää isää tekemään kotihommia, kun hän käy töissä ja minä olen äitiyslomalla kotona. Sitten kun palaan töihin on tilanne tietysti aivan toinen. Meillä on neljä lasta ja isommat aivan omaehtoisesti leikkivät 7kk:den ikäisen kuopuksen kanssa, joten minun ei joka hetki tarvitse. Vauva konttailee kyllä itsekseenkin tyytyväisenä pitkin taloa. Siltä osin minulla onkin helpompaa kuin sinulla. Kotitöitä tietysti on moninkertainen määrä kuusihenkisessä perheessä, mutta on paljon kivempaa elää siistissä kodissa kuin koko ajan harmitella sotkuja ympärillään. Tsemppiä!
 
Suzu
Toivottavasti on jo mennyt vähän ohitse.. tällaisia päiviä on jokaisella. Sen verran pienenä vinkkinä "vanhalta", että miesten kanssa kannattaa unohtaa vihjaisut. Jos haluaa jotakin tapahtuvan, saattaa tärpätä jos sanoo ystävällisesti: olen tolkuttoman väsynyt, syötätkö/ulkoilutatko/kylvetätkö lapset, menen pitkälleni. Ja sitten mennä.. Miehet eivät useimmiten ymmärrä naisen epäsuoraa tapaa sanoa asiat, ja ovat sitten huuli auki, kun nainen tarpeeksi monta kertaa vihjattuaan raivostuu, ja sanoo niin suoraan että varmasti tuli ymmärrettyä..
Tsemppiä!
 
pigglet
ajattelin että tämä olis hyvä paikka purkaa vähän omaa "kinttaantumista"..mulla on tosi paha tilanne;meidän perheeseen kuuluu mun lisäksi pieni lapsi ja mies. miehen mukana tuli koira joka ei voi sietää mua,enkä mä sitä. tilanne on nyt mennyt siihen pisteeseen, että mä en enää uskalla juuri olla lapsen kans kotona jos se koira on sisällä. se murisee mulle ja pojalle jatkuvasti. just äsken lähin ottaan sen sisälle että poika vois nukkua pihalla, ni eiköhän se ollu pa***tanu portaiden eteen (taas vaihteeksi) joten toruin sitä (ihan asiallisesti) ,piti miettiä pari kertaa uskallanko ottaa narua pois kaulapannasta vai käykö se päälle! oon kyllä yrittäny sievästi puhua miehelle tästä, mutta se vain sanoo, että koira on jo vanha ja se on meillä loppuun asti. ei siinä muuten olisi mitään jos kyseessä olisi joku pikku hauva..kun tää koira on rotikka! pitääkö mun oottaa, että se hyökkää mun tai pojan päälle?! meille tulee talvella toinen lapsi. en jaksais enää pelätä senkin puolesta. onko väärin jos vaadin miestäni valitsemaan ;minä ja poika vai koira..en vaan enää jaksa pelätä omassa kodissani! :ashamed: :eek: :'(
 
Kyllä on aiheellista luopua koirasta jos sinä joudut pelkäämään itsesi ja poikasi puolesta tai sitten koiralle aitaus pihan perälle niin että on jatkuvasti ulkona muttei pääse vaunuille kun lapsesi nukkuu - eikä portaille paskomaan.
Miehesi osallistumisesta lapsenhoitoon ja kotitöihin. Tee miehellesi selvin sanoin selväksi että hänen pitää osallistua enemmin. Vaikka miehesi on päivän töissä niin ilta-aika hoidetaan puoliksi , olethan sinäkin hoitanut pojan ja kodin päivällä yksin.
Meilläkään ei mies aluksi osallistunut, mutta kun huomautin asiasta niin homma parani hiukan ja sitten kun opin että minun pitää antaa miehen hoitaa lasta omalla tavallaan eikä samoin kuin minä, alkoi yhteiselämä rullaamaan kiitettävästi.
Heti työpäivän jälkeen olis hyvä antaa miehen huilia noin puol tuntii, et kerkii vaihtamaan työn kotiaikaan - sit on sun vuoro =)
 
pigglet
ette usko kuinka ihanaa oli että etes joku oli mun puolella tässä koira hommassa!! :heart: te ette voi uskoa kuin väsyny mä olen jo siihen! siis oon mun äitillekki sanonu tästä ja se vaan sanoo että höpö höpö.. :( mut nyt on kyl tullu mitta täyteen. mä en voi uskoa,että tästä asiasta on pitäny tapellakki monet kerrat..luulis että se on itestään selvää miehellekki, että se on koira joka lähtee.
 
Ukollas on ton koiran suhteen ihan kummallinen järjestys. On se nyt sentään sillä tavalla, että ihmiset tulee ensin ja sitten vasta eläimet, ja hullut eläimet ei kuulu lainkaan lapsiperheeseen!!!

Sitten ap:lle:
Mun mielestä miehen kuuluu osallistua lapsen ja kodin hoitoon, vaikka olisikin päivät töissä! Olethan sinäkin päivät kotitöissä, joten on ihan kohtuullista saada pieni tauko siihen hommaan kun ukko tulee kotiin. Eikä tiskaaminen tai imurointikaan pahaa ukolle tee...
 

Yhteistyössä