Tääl päivä sujui siihen asti hyvin kunnes äitini soitti olevansa puolen tunnin päästä meillä!!! |O Eipä sille voinut sanoa, että käänny autos kans takaisin, kun tulee yli 100 km päästä.
Eipä siinä silleen mitään pahaa, mutta piti lähteä lasten ja miehen kanssa ulos syömään ekaa kertaa koko perheen voimin. Jäi sitten menemättä, pakastimesta piti häthätää kaivaa lasagnea ja lämmittää sitä mikrossa :/ Eikä kahvipöytäänkään ollut aamun jälkeen enää muuta laitettavaa kuin jäätelöä.
ARGH!!! Mies ymmärs onneks hyvin, kun räjähdin ja aloin hormonien voimasta pillittää täysillä. Äitini taas ihmetteli kun oli niin nuiva vastaanotto :headwall: Viimeks meinaan perjantaina kysyin häneltä, että onko tulossa meille vai ei. Ja sanoi ettei lähde missään nimessä ajamaan, kun veljeni on viikonlopun "kotipuolessa".
Onneks anoppi pelasti illan ja passitti pari aikuista lastaan hakeen rullakebabia koko väelle

Joten kohta lähdetään sinne nauttimaan iltapalaa

ja äiteeni piti lähteä kotiinsa, kun me joudutaan lähtee muistaan anoppia "pakon edessä".