Harmittaa niin kun pian 5-vuotias on poika on tosi kömpelö!

[Turhautunut äiti]

Lapsi on siis motorisesti tosi onneton kaikessa... Pari vuotta nuorempi pikkuveljensäkin menee reippaasti ohi monissa taidoissa, esim. hyppimisessä. Vaikeinta kun lasta ei vaan saa edes yrittämään, ei niin millään. Esim. luistimia hän ei anna edes laittaa jalkaan, joten ei ole koskaan kokeillut luistelua. Poika kävi toimintaterapiassakin motoriikkansa vuoksi, mutta se loppui eikä jatkoa näiltä näkymin tule.

Poika on laiha ja "vetelä", hänellä on todella yliliikkuvat nivelet ja heikko lihasjäntevyys. Pitäisi siis liikuntaa harrastaa, mutta kun lapsi ei vaan innostu... Tosi turhautunut ja epäonnistunut olo tämän takia. Kiusaamista ei vielä ole, mutta hän alkaa jo jäädä ikätovereiden pihaleikeissä ulkopuolelle, ja kouluiässä ei siltäkään osin varmasti helpota...

Onko muita, joiden lapsilla vastaavaa? Miten lapsi on pärjännyt, onko liikunnan ilo jossain vaiheessa löytynyt? Liikkuminen on kuitenkin pienille lapsille, ja ehkä vielä enemmän pojille, niin tärkeä osa myös sitä sosiaalista kanssakäymistä...

 

[Suosittelen]

Luepa kirja nimeltä Tahatonta Tohellusta. Kuulostaa siltä että teille saattaisi olla siitä apua.

 

["Veera"]

Mites joku liikuntaleikkikoulu tms missä kävisi ilman vanhempia, josko sielä innostuisi yrittämään? Tai uinti(perheen kanssa ti uimakoulu)

Miten hyvin jaksaa kävellä? Teidän varmasti kannattaisi panostaa hyötyliikuntaan(kauppamatkat yms kävellen/pyörällä jne)

 

[Vierain]

Luistelu varmaan onkin aika hankala laji aloittaa. Meilläkin oli samanmoista, luistelu ja pyöräily alkuun hankalia. Meillä on syykin motoriikan hankaluuksille, mutta sun pitää vaan tukea lasta sellaisena kuin hän on.

 

[asperger]

lapset ovat juuri tuollaisia, veisin tutkimuksiin!

 

[Turhautunut äiti (ap)]

Tuo kirja voisi olla tutustumisen arvoinen, tosin tuota sensorisen integraation häiriötä ei tuotu toimintaterapiassa esiin, dyspraksiasta puhuttiin kylläkin. Kiitos!

Olen yrittänyt jotain liikuntakerhoa tms. lapselle katsellakin, mutta ei ole sopivaa oikein meillä päin tarjolla. Yhdessä kävin lapsen kanssa, mutta poika on tosi huono tekemään mitään "mallin mukaan", turhautuu siis ihan heti jos pitäisi jotain tietynlaista tehdä ryhmässä muiden kanssa ja alkaa vain touhuta omiaan. Joten kesken jätimme senkin kerhon. Uiminen on myös sitä että lapsi roikkuu vanhemmassa kiinni eikä uskalla itsenäisesti veteen. Hyötyliikunta onkin käytännössä tällä hetkellä ainoa liikuntamuoto (poika jaksaa kohtuullisesti kävellä, vaikka hän kävelee jalkaterät pahasti sisäänpäin kääntyneenä vetelien nivelten takia), mutta se ei kehitä mitään motorisia erityistaitoja... Liikunnallisesti kömpelö jää helposti joukon ulkopuolelle.

 

[Vierain]

Mun poika ei ainakaan ole jäänyt porukan ulkopuolelle. Olen kyllä tarkka ollut siitä kasvatuksessa, että hänelle tulee hyvä itsetunto. Esim. en missään nimessä huomauttele ja anna ymmärtää, että ei kelpaa, on huonompi kuin kuut tms, kun ei ole yhtä taitava motorisesti.

 

[Vierain]

Ja hyötyliikuntahan on hieno liikuntamuoto! Kaikista ei tule koripalloilijoita, mutta on superhienoa, jos poika oppii esim. pihatöitä. Mun teini tekee kaikki mun lumityöt, ruohonleikkuut, polttopuut yms! Pyöräily oli aikanaan vaikeaa, nyt ei ole enää. Luistelu on varmaan vieläkin vähän kömpelöä, mut luistelee ja ei tuo haittaa hänen kaverisuhteitaan. On harrastuksia ja kaikki hienosti.

 

[nuorallatanssija]

Jos on oikeasti yliliikkuvat nivelet, niin kyllä sekin vaikuttaa siihen, mitä lapsen kanssa kannattaa harrastaa. Se voi olla myös yksi syy, miksei poika halua niitä luistimia jalkaansa. Niissä menee helposti nilkat, jos on yliliikkuvat nivelet.
Eikä se lapsi liiku, jos vanhemmatkaan ei liiku. Hyötyliikunnasta on helppo ja hauska aloittaa

 

[hinge]

Meillä saman tyyppinen poika oppi esim. pyöräilemään potkupyörän avulla. Liikkuminen ryhmässä oli alkuun tukalaa, kun poika vertasi itseään muihin ja turhautui kun ei onnistunut samalla tavoin. Meillä liikkuminen lähti lopulta sujumaan paremmin vanhempi-lapsi -ryhmissä, joissa kovasti kehuen ja kannustaen edistyttiin pikkuhiljaa.

 

[vierass]

Otsikko ois voinut olla mun näppikseltä vielä pari kk sitten. Meidän esikoinen lähti myöhään kävelemään ja on ollut arka liikkuja. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana on reipastunut paljon. Juoksee, kiipeilee (ennen ei suostunut edes kokeilemaan vaikka kuinka yritin kannustaa) ja aloitti liikuntakerhon josta tykkää tosi paljon (positiivinen yllätys)! On oppinut jopa luistelemaan vähän vaikka vasta muutama kerta ollaan jäällä käyty. Ei vielä osaa liukua mutta pääsee kuitenkin eteenpäin ilman että tuetaan. Suuri edistysaskel siis. Meillä ongelmana on tuo arkuus, poika on vauvasta asti ollut tosi jäntevä. Lapsi täyttää 5v parin kk:n kuluttua.

Auttaisiko sun poikaa jotkut tukipohjalliset kenkiin tai jotkut tuet, että jalat ois oikeassa asennossa? Miksi toimintaterapia lopetettiin? Vaikuttaisi siltä että hän jotain apua liikkumiseen tarvitsisi!

Onko lapsella hyvä tasapaino?

 

["Loviisa"]

Jos olisi minun lapseni, viettäisimme koko perhe mahdollisimman paljon aikaa ulkoillen ja erilaisissa maastoissa leikkien. Esim. metsässä epätasaisilla poluilla liikkuminen kehittää motoriikkaa ja tasapainoa ihan eri tavalla kuin kaupunkiolosuhteissa tasaisella asfaltilla. Myös kotona kannustaisin lasta telmimään; kotonakin voi rakennella temppuratoja ja antaa lapsen kiipeillä ja hyppiä sohvalla esimerkiksi.

Ehdottomasti etsisin lapselle jonkin liikuntaharrastuksen, sellaisen jossa lapsi voi edetä oman tasonsa mukaisesti. Eli ei mitään jalkapalloa, jossa lapsi jää jo heti alkumetreillä toisista jälkeen, vaan esim. matalan kynnyksen jumpparyhmä. Itse jäisin sieltä kuitenkin pois, koska usein tuon tyyppinen lapsi jää vanhemman helmoihin roikkumaan, mutta saattaa nopeastikin rohkaistua kokeilemaan ja menoon mukaan silloin kun vanhempi ei ole paikalla.

Myös lahjonta on varmasti sallittua tällaisessa tilanteessa. Tietystä "suorituksesta" lapselle mukava palkinto. Meillä vastahakoinen pyöräilyn harjoittelija saatiin kesällä oppimaan pyöräily tekemällä harjoitteluretkiä esim. jätskikioskille. Ehtona jätskin saamiselle oli, että koko matka treenataan ja ilman kitinöitä.

 

[Turhautunut äiti (ap)]

Hmm joo, ihan hyvä huomio muuten että yliliikkuville nivelille luistimet ei tosiaan ehkä sovi... Miten en tullutkaan ajatelleeksi...

Pyöräilään meidänkin poika oppi ilman apupyöriä viime syksynä (kiitos ahkeran potkupyöräilyn!), mutta hän ei ole siitäkään alkuunkaan kiinnostunut, vaan kävelee mieluummin... Pitkään häntä suostuttelin kokeilemaan ilman apupyörillä ajoa ja se sujui heti ekalla kerralla ihan hyvin, mutta poika ei ollut taidosta edes innoissaan ja kokeili sitä vain minun mielikseni muutaman kerran. Kiipeily on myös sujunut ihan kohtuullisesti aina, mutta juuri nuo hyppimiset, tasapainoilut, liikkeiden matkimiset tai ylipäätään kehon asentojen hahmottaminen ja liikkeiden suunnittelu (esim. Pallon kiinniottaminen) on hänelle hyvin vaikeaa.

Toimintaterapiaa oli 12 kertaa, sitten saimme arvion. Jotkut taidot olivat jakson aikana hieman kehittyneet, jotkut taas eivät. Viimeisellä kerralla sovittiin, että jos huolta on niin kontrollikäynnin voi sopia ensi syksylle ja sitten tilannetta arvioidaan sen mukaan.

Vaikeinta tässä on kun ei oikein tiedä miten tukea/kannustaa lasta... Pitäisikö joka päivä yrittää houkutella kokeilemaan jotain (minkä voi kokea painostavana) vai odottaa että kiinnostus lapsessa herää, mitä ei monien juttujen kohdalla välttämättä tule koskaan tapahtumaan.

Tukipohjallisia tms. ei ole harkittu, fysioterapeutillakin poika on käynyt. Ennemmin jalkoja pitäisi ohjata oikesiin asentoihin istuessa ym. Silloin kävelykin saattaisi korjautua itsestään.

 

[nuorallatanssija]

^Ei sitä välttämättä huomaa, ellei ole itse sellaisia niveliä omista Mä hankin itselleni ns. nilkkatuet. Se on vähän kuin sukka, tukee nilkkaa hyvin ja mahtuu kenkiin. Antaa mukavasti tukea ja on monesti pelastanut varmoilta nyrjähdyksiltä. Omani ostin jostain topsportista, tai mitä näitä tavallisia urheiluliikkeitä nyt on.

Veikkaisin, että toi hyppiminen ja muu tasapainon kanssa pomppiminen pelottaa niiden nivelien takia poikaa eikä siksi niitä halua tehdä. Sen liikunnan voi ohjata onneksi muuhunkin. Tykkäsikö poika sirkuskoulusta? Moni hypermobiliteetista kärsivä tekee uraansa sirkuksessa/telinevoimistelussa, jossa yliliikkuvuudesta on hyötyä

 

["vieras."]

Oletko leikin kautta kokeillut, innostuisiko poika liikkumisesta sillä tavalla? Minun lapsellani ei ole ihan tuollaisia vaikeuksia, mutta arka hän on kokeilemaan uusia asioita ja hieman kömpelö, oppi myös myöhään kävelemään. Me liikutaan paljon metsissä esim. leikkien kilpa-autoja tai muuta, mitä nyt lapselle tulee mieleen. Sillä tavalla aina saa lenkit sujumaan ja liikkumisen monipuoliseksi, vaikka lapsi ei alkuun olisi ollenkaan innostunut lähtemään.

Meidän lapsi aloitti myös futiseskarin ja alku oli tosi vaikeaa, kun lasta jännitti niin ettei oikein uskaltanut tehdä mitään. Mutta siellä me vanhemmat sitten juostiin lapsen rinnalla ensimmäiset kerrat, häntä rohkaisten, niin homma alkoikin sujua tosi hyvin. Eli sitä kannattaa kokeilla, eikä ihan heti lannistua, vaikka ensimmäisillä kerroilla ei ryhmäliikunta oikein suju. Toisaalta voi toimia paremmin, kun vanhempi ei ole paikalla, mutta jos vanhempi seuraamassa on, niin minusta on kyllä hyvä lastaan ohjata tarpeen vaatiessa. Sillä varsinaisella ohjaajalla kun on kädet täynnä hommaa lapsiryhmän hallitsemisessa muutenkin, ei ehdi jokaista aina yksilöllisesti ohjaamaan.