Harmittaa lasten lahjattomuus...:/

[äiti05&01]

Juhannuksena taas joutuivat kilpailemaan mieheni äidin huomiosta miehen siskon lapsien ollessa siellä myös jussin vietossa.
Miehen siskon lapset (9vee poika ja 7vee tyttö) ovat mummin silmäteriä harrastustensa takia, poika pelaa pesistä ja sulkkista, menestyny molemmissa hyvin........tyttö taas harrastaa balettia (jo 4vuotiaasta) ja viulun soittoa.
Taas kävi ilmi että kyllä lasten lahjakkuus on hyvistä geeneistä kiinni, eli siis meidän lapsemme lahjattomuus on tietty kiinni minusta.
Mihen perhe on aina ollut urheilullinen ja kilpailuhenkinen ja musiikista kiinnostunutta (miehen äiti opettaa pianon soittoa jossa miehen sisko taas menestynyt)
Tietenkin ollaan omia lapsia saada kanssa harrastamaan ja menestymään mutta tuntuu ettei mikään onnistu ja kiinnostus lopahtaa kun eivät kehity esim. tyttö oli kans viulu tunneilla mut otettiin pois kun junnas vaan paikallaan....Harmittaa aina kun omat lapset jäävät varjoon...Toista lasta voisi alkaa kyllä vaikka baletissa käyttää..

 

[no]

vertailu jo pois, se karistaa lastesi itseluottamusta! Arvosta heitä sellaisina kuin ovat. Lapsen itsetunnolle kaikkein tärkeintä on se, että vanhemmat arvostavat lasta hänen itsensä takia, ei hänen suoritustensa kautta. Vähän sitä omaakin itsetuntoa nyt voisit sieltä myös kaivella esille.

 

[Otsoemo]

Ymmärrän harmituksen, mutta lapsilta ei voi odottaa enempää kuin he ovat. Tärkeintähän olisi, jos löytäisivät harrastukset joista itse nauttisivat. Kyllä ne lapset omaa vauhtiaan kehittyvät, sille pitää antaa vain aikaa. Ei kai se haittaa jos paikallaan junnaa, eikös pääasia ole, et harrastuksessa on mukavaa.

 

[muhvi]

No ei tollanen asia sais vaikuttaa siihen kuinka rakkaita lapset ovat Sun anopilla viiraa päässä :kieh:

 

[Riipputisurupuska]

typeriä ja lasten tai lastenlapsiensa kautta eläviä vanhempia ja isovanhempia... :flower:

 

[Pesky Pixie]

Ahas, sä olet kirjoittanut aiemminkin samasta asiasta täällä?

 

[Potslojo]

Kaikki eivät halua soittaa tai tanssia balettia.
Pikemmin kannattaa miettiä sitä omaa lasta, että mistä hän pitäisi, eikä laittaa lajeihin, jotka suku hyväksyy tai pitää hyvinä.

 

[vieras minäkin]

Katoinpa tänään hetken Vanessa Maesta tehtyä dokkaria ja se siinä just selitti, miten sen äidin rakkaus oli sellaista, että mitä paremmin hän soitti viulua, sitä enemmän äiti rakasti... Ensi kerralla voit sanoa, että teilläpä lapsia rakastetaan, vaikka eivät osaisikaan soittaa viulua tai pelata tennistä. Normaaleissa perheissä kun lasten ei tarvitse rakkautta ansaita...

 

[Boogy]

Jokaisella lapsella on oma lahjansa.

 

[vieras]

Miksi ihmeessä otitte lapsen pois soittotunneilta?? Oliko syynä se, ettei kehitystä tapahtunut teidän vanhempien mielestä riittävän nopeasti vai eikö lapsi enää itse halunnut siellä käydä. Toivottavasti syynä tuo jälkimmäinen...

Ihan turha mennä mukaan tuollaiseen vertailuun. Siinä menee harrastamisen ilo lapsilta ja pahimmassa tapauksessa itsetunto saa kovia kolauksia. Eikös harrastuksia voi olla ihan vaan tekemisen ilosta ja uuden oppimisesta, ei kai aina tarvitse olla tähtäimessä jokin ammattiura jääkiekkoilijana tai huippuviulistina? Mieluummin harrastuksiin sillä asenteella, että toivottavasti lapsi löytää sen oman juttunsa, josta olisi hänelle paljon iloa ja mahdollisuuksia kehittyä, hyviä kavereita jne.

 

[Kolme marakattia]

En kyllä ymmärrä miten otat tuollaisen asenteen omiin lapsiisi? Ja hehän ovat vasta 8v ja 4v? Ei ongelma taida olla kyllä anoppisi, vaan sinun itsetunnon puute tms. Sillä kyllähän toki ITSE tiedät lasten olevan arvokkaita sellaisina kuin ovat!? Anoppien tai muiden sukulaisten kommenteista kannattaa viis veisata.

Ei kaikkien tarvitse olla musiikko-instrumenttien soittajia, tanssijoita tai urheilijoita. On paljon muitakin hyviä ja kivoja harrastuksia. Parhaat harrastukset ovat ne, joista lapsi aidosti nauttii ja tykkää. Pää ylös nyt ap!

 

[huh]

Entäs jos he olisivat lahjakkaita piirtäjiä, laskijoita, lukijoita, kirjoittajia, ilmaisuvoimaisia näyttelijän alkuja, osaavia jonkkaajia, taitavia eränkulkijoita, neulojia tai ompelijoita...

Kamala kirjoitus, tuli paha mieli. Älä vaan lapsille näitä tuntoja jaa.

 

[Kolme marakattia]

Siis musiikki-instrumenttien piti kirjoittaa...

 

[ellu]

jokainen ihminen on hyvä jossain. Toisella se voi olla musikaalisuus, toisella liikunnallisuus. Joku toinen taas on voittamaton kokkaamisessa, käsitöissä tai piirtämisessä. Kolmas taas on parhaimmillaan kalastuksessa, suunnistuksessa, uinnissa tai partiovaelluksessa. Ei kaikki harrastukset tarvii olla kilpailuja, vaan ne ovat itsensä toteuttamista. Harrastus on asia mitä tehdessä on iloinen ja onnellinen ja vapautunut.

Eli mietipä missä lapsesi on iloisimmillaan ja kehitätte siitä hänelle harrastuksen. Nykyään on jopa mahdollista ilmoittautua sirkuksen pellekouluun. Ja pellehypyn suomenmestaruuskisojakin vietetään uimahallissa joka vuosi.

Eli harrastuksia ja lajeja on niin lukemattomia että jos lapsesi eivät ole luotuja balleriinoiksi/viulisteiksi, niin heillä VARMASTI on joku muu ominaisuus jossa ovat hyviä. Eli jokainen on hyvä jossain asiassa.

 

[ap]

Samanlaista se oli keväälläkin kun oma poika pääs ekalta ja miehen sisko poika kolmoselta, halus mummi ja miehen sisko nähä todistuksen et pääsee vertailee poikien todituksia ja ihmettelivät miksei meijän pojalla ollut edes yhtään numeroa todistuksessa (ei ekaluokalla edes ole) ja aina esitellään mitaleja ja pokaleja ja harmitellaan et ois se kiva ku teitäki joskyusonnistais (siis lapsille) aina meidän lapset on toisenluokankansalaisia

 

[poppaliina]

Kaikilla on omat lahjansa ja mielenkiinnon kohteet. Vertailu on turhaa ja typerää vaikka tietysti ihan inhimillistä ja varmasti ottaa päähän jos anoppi vain kehuskelee toisen lapsia. Typerää anopiltakin, jos siis oikeasti sen takia jättää teidän lapset jotenkin varjoon.
Ehkä sun lapset haluaisivat harrastaa jotain muuta, jossa olisivat hyviä. Mutta EI sen takia että pitäisi kilpailla toisten lasten kanssa vaan ihan oman hyvänolon vuoksi. Ole herkkänä sille mitä sun lapset tykkäis tehdä ja kannusta heitä sellaiseen. Ei ihmisarvo ole kiinni suorituksista ja menestymisistä. Ja toivottavasti et sellaista arvomaailmaa heille opetakaan.

 

[vieras]

Samanlaista se oli keväälläkin kun oma poika pääs ekalta ja miehen sisko poika kolmoselta, halus mummi ja miehen sisko nähä todistuksen et pääsee vertailee poikien todituksia ja ihmettelivät miksei meijän pojalla ollut edes yhtään numeroa todistuksessa (ei ekaluokalla edes ole) ja aina esitellään mitaleja ja pokaleja ja harmitellaan et ois se kiva ku teitäki joskyusonnistais (siis lapsille) aina meidän lapset on toisenluokankansalaisia

Musta tuntuu, että sä vaan pahennat tilannetta omalla asenteellasi. Toivottavasti et ääneen puhele lastesi kuullen samanlaisia juttuja kuin nyt olet täällä kirjoittanut. Ole edes sinä kannustava ja positiivinen, äläkä enää sorru kateuteen ja vertailuun. Mun mielestä sä voisit kateuden sijaan olla iloinen sukulaislasten menestymisestä, sehän on hieno juttu että ovat löytäneet mieleisensä harrastukset.

Mitä lapsesi itse haluaisivat harrastaa? Oletko koskaan kysynyt? Isompi ainakin jo osaa kertoa, minkä tyyppinen juttu voisi kiinnostaa. Lapsia voi lannistaa jo sekin, että olette puoliväkisin raahanneet heitä sellaisiin harrasteisiin, joissa sukulaislapset ovat jo huimasti edellä. Eihän silloin sinun lapsesi voi päästä loistamaan omilla taidoillaan kun aina joku toinen on saman osannut jo vuosia aiemmin. Auta heitä löytämään omat lajinsa!

 

[evita]

Nyt äidin asenne on ihan täysin vinksallaan. Anoppi voi olla sekopää, mutta jos äiti ajattelee noin - sääli lapsia!