Harmittaa lapseni kaverin puolesta, kun lapsi on niin paljon yksin..

["vieras"]

Ekaluokkalaisista kyse.
Lapsi on iltapäiväkerhossa aina neljään asti, puoli viideltä on jo meidän oven takana. Kertoo aina että ei halua olla kotona ,kun äiti ei ole tullut vielä. Sitten lapsi on meillä ilta seitsemään asti,kunnes passitan kotiin.
Kukaan ei lasta kaipaile kotoa tuona aikana. Nyt muutaman viikon katsellut ja mietin, että tarviiko mitään tehdä..
Senverran olen palstaillut, että tiedän saavani itse tästäkin jotenkin paskat niskaani ja olevani syyllinen ja idiootti ja vaikka mitä.

 

["jojo"]

Muut kaatakoot sitä paskaa, minä tyydyn antamaan sinulle korillisen plussapisteitä

Teillä on ilmeisesti mukava ja turvallinen kotiympäristö, kun se vetää puoleensa muidenkin lapsia. Kun lapset ovat teini-ikäisiä, osaat arvostaa sitä viimeistään, kun lapset viihtyvät edelleen teillä.

Surku kyllä sitä lasta, jos ei kerran kukaan kaipaa

 

[Kärsäpärstäinen]

jos sen lapsen äiti on töissä?

 

[aloittaja]

jos sen lapsen äiti on töissä?

Ei ole. Sen tiedän ihan faktana. Lapsi on puhunut, että äiti käy jumpalla jne.

 

["Jenis"]

Mun lähipiirissä on vähän samanlainen tilanne, ja surku siinä kyllä tulee. Harva ekaluokkalainen ois omasta tahdostaan koko pitkän päivän yksin.

 

[aloittaja]

[QUOTE="Jenis";22286707]Mun lähipiirissä on vähän samanlainen tilanne, ja surku siinä kyllä tulee. Harva ekaluokkalainen ois omasta tahdostaan koko pitkän päivän yksin.[/QUOTE]

Näinpä näin juuri.
Lapsi janoaa muutenkin todella paljon aikuisen huomiota, huomaan sen kun on meillä. Ja kun kerran näin lapsen äitinsä kanssa, voi miten iloinen ja silmät loistavat oli lapsella. Harmi, että äiti ei tunnu itse näkevän, että lapsella on ikävä häntä.
Pikkusen vaikee mennä kuitenkin "tuntemattomalle" ihmiselle mitään sanomaakaan ja toisaalta kun kukaan ei ole hengenhädässäkään,niin..

 

["Jenis"]

Näinpä näin juuri.
Lapsi janoaa muutenkin todella paljon aikuisen huomiota, huomaan sen kun on meillä. Ja kun kerran näin lapsen äitinsä kanssa, voi miten iloinen ja silmät loistavat oli lapsella. Harmi, että äiti ei tunnu itse näkevän, että lapsella on ikävä häntä.
Pikkusen vaikee mennä kuitenkin "tuntemattomalle" ihmiselle mitään sanomaakaan ja toisaalta kun kukaan ei ole hengenhädässäkään,niin..

Niinpä. Mun tapauksessa kyse on aika nuorena saadusta ainoasta lapsesta, ilmeisesti äidillä on jäänyt jotain kesken lapsen takia ja nyt sitten ottaa takaisin... ei baarissa ramppaa, mutta omissa harrastuksissaan ja menoissaan. Myös niinä vkloppuina kun lapsi on hänellä (ovat eronneet isän kanssa). Oon miettinyt voisko tuosta jotain sanoa, mutta mitäpä sitä ulkopuolisena menis sanomaan. Sääliksi kyllä käy tyttöparka.

 

[:(]

Luultavasti lapsi ei äidilleen uskalla sanoa mitään yksinäisyydestään vaan esittää reipasta ja saattaa sanoa että on mielellään yksin kotona. Tai sitten äiti ei ota kuuleviin korviinsakaan jos lapsi sanoo ettei halua olla yksin.
Mutta surullista jokatapauksessa, eikä minun mielestäni kaverin kodin kuulu toimia päivittäisenä hoitopaikkana.

 

[Anatolia]

Surullista

Meilläkin on kyllä usein joku tytön kaveri tuntikausia leikkimässä, tai sitten meidän ekaluokkalainen tyttö on kaverillaan vaikkapa klo 15-18:30 enkä kaipaa (en siis soittele perään), mutta ei yksinäisyyden takia.