Harmittaa kun aikuiset tuppisuita...

[mutsi]

kun meidän poika (4v) aikaisemmin ollut hirveän ujo ja nykyään yrittää ottaa kontaktia muihin ihmisiin. Esim. hississä, kaupan kassalla, kirjastossa ym missä nyt tavataan vieraita ihmisiä, poika kertoo kuulumisiaan heille. Niin harvoin saa toiselta vastausta tai edes hymyä. Yleensä aikuiset ovat kuin eivät kuulisikaan. Itse vastaan aina jos vieras lapsi mulle juttelee. Noloa aikuisille tuollainen käytös!

 

[Kowalski]

No jaa...toisaalta taas aikuisella on oikeus olla viihdyttämättä vierasta lasta, jos ei just nyt jaksaisi.

Itse vastaan kyllä vieraankin lapsen tervehdykseen, mutta omilleni (3½ v ja 5½ v) olen pyrkinyt selittämään, että ei ole hyvä tapa selittää sitä sun tätä tuntemattomille. Tutut (naapurit vaikkapa, tai lähikaupan täti joka kysyy mitä kuuluu) ovat eri asia.

 

[nii-i]

Onneks useimmat ihmiset vastailee ja hymyilee takaisin. Niille poika innostuukin juttelemaan lisää. Eniten ärsyttää LÄHEISET ihmiset, jotka ei viitsi/jaksa kuunnella lapsia. Ei vastata, vaikka kuinka lapsi huutelisi vieressä, että "kato" tai "mitä sä teet". Se on jo törkeää.

 

[Vieras]

Minusta ihmiset on lähinnä huvittuneita, kun tyttö kertoilee heille tapahtumista ja juttelevat kyllä takaisin ainakin suurin osa.

 

[Manta]

Kyllä mä moikkaukseen vastaan, mutta siihen se sitten jääkin. En tykkää jutella milloin vain ja missä vain vieraan lapsen kanssa.

 

[Non compos mentis]

Turvallisuusriski vieraille aikuislle jutteleminen. Lapsillani ei tässä suhteessa ole mitään itsesuojeluvaistoa ja se huolestuttaa minua.

 

[viiden äiti]

mua ärsyttää kun puhuu jonkun kaverin kanssa puhelimessa niin ilman kysymättä saattaa juttelu kaveri vaihtua kaverin muutaman vuoden ikäiseen taaperoon jolle sit joutuu höpötellä.. joku ehkä tykkää joo mut mua ei tosiaan huvittais kun en ole muutenkaan mikään puhelin ihminen.

 

[Lörpötykset sikseen]

mua ärsyttää kun puhuu jonkun kaverin kanssa puhelimessa niin ilman kysymättä saattaa juttelu kaveri vaihtua kaverin muutaman vuoden ikäiseen taaperoon jolle sit joutuu höpötellä.. joku ehkä tykkää joo mut mua ei tosiaan huvittais kun en ole muutenkaan mikään puhelin ihminen.

Juu, en ole ikinä ymmärtänyt niitä äitejä, joista on niin kiva antaa puhelin tenavalle joka räkii ja sanoo ÖÖÖÖ sinne puhelimeen. Minä juttelen puhelimessa vain sellasten kanssa jotka osaavat puhua.

 

[Kowalski]

Mun on myönnettävä, että olin tässä eräänä päivänä varmaan tosi kaamea äksy akka...

Olin uimarannalla. Yksin. Tarkoituksenani rentoutua ja nauttia.

Noin 3-4 v tyttö tuli viereeni. Ventovieras. Juttelemaan. Ei siinä mitään, tervehdin häntä kyllä ja juttelin hetken aikaa mukavia. Mutta hän vaan jatkoi ja jatkoi. Mitä, missä, miksi, kuka, minkä takia....jne.

Nousin ylös, menin uimaan. Ajattelin, että lapsikin siitä sitten lähtisi pois sillä aikaa...mutta tyttöpä tuli perässä, yritti tarttua käteeni, sanoi että pidä mua kädestä kiinni. Vastasin, että ei, en ota sinua kädestä kiinni, ja lähdin pois. Yritti jutella vielä, mutta en enää "kuullut".

Kyllä mä lapsista tykkään, mutta jos mulla jumaleissön on kerran elämässäni mahdollisuus olla biitsillä ilman omiani, niin en todellakaan kaipaa seuraa kenenkään toisenkaan muksusta :ashamed:

 

[mie]

Minä en voi sietää sitä jos joku tuntematon mukula tulee jotain selittämään ja kyseleen.. Mun mielestäni olisi jokaisen aikuisen asia opettaa lapsille ettei ventovieraita häiritä.

Haukkukaa vaan mutta musta mulla on oikeus olla sietämättä, en ole mikään vieraiden lasten viihdyttäjä..