V
vierailija
Vieras
Olen koko ikäni niin kauan kuin muistan hävennyt seksiä aivan sairaasti. En saa edes orgasmia asian takia (tai ainakin luulen että se on syy). Miehiin tutustuminen oli tämän takia ihan helvetin vaikeaa, sillä en voinut hyväksyä sitä, että pitäisi olla seksiä, mutta eipä tehnyt mieli sanoa, että miten epänormaali oikein olen, kun en halua seksiä. Tai olisin ehkä halunnut, jos joku olisi ikinä tajunnut vaivani, mutta tajuaako mies-idiootti, ei tajua.
Häpesin häpeääni niin, etten pystynyt puhumaan siitä muuten kuin kertomalla, että en halua enkä tykkää seksistä. Miehet eivät kunnioittaneet tätä eivätkä uskoneet. Se oli nöyryyttävää, koska olinhan mä epänormaali ja he normaaleja haluinensa, mutta silti koin heidän käytöksensä ja ajatuksensa väärinä, ilkeinä ja jopa pahoina minua kohtaan ja se aiheutti kaikenlaista ilkeyttä taas puoleltani ja kostonhalua ja miehen kiusaamistakin - mitäs nöyryytti minua seksillä. Siis osoittamalla halujaan.
Nyt minulla on mies ja suhde on jo useita vuosia "vanha" ja näin. Mieheni kärsii siitä, etten kuulemma rakasta häntä tarpeeksi. No en varmaan rakastakaan ja yksi syy on se, ettei hänkään tajunnut minun häpeävän seksiä, niin että se tekee minusta invalidin asian suhteen. En voi antaa miehelle anteeksi sitä, ettei hänkään tajunnut minua. Hänen olisi pitänyt tajuta, hän oli niin myötäeläväinen kaikessa muuten. Luotin häneen, mutta hän ei ollut sen arvoinen.
Hän ei melkein ymmärrä mistä puhun, kun puhun tästä. Silti hän on halunnut jatkaa liittoamme, vaikka antaa minun kärsiä huonosta seksistä, kun ei suostunut tai kyennyt ymmärtämään, miten paljon apua mä olisin tarvinnut häpeän voittamiseen. Hän ei ole auttanut siinä minua suunnilleen yhtään. Seksiterapia on ihan turhaa näin voimakkaasti seksiä häpeävälle ihmiselle kuin minä, ei niiden päähän edes mahdu että miten paha tilanteeni on. Mies olisi voinut koittaa voittaa luottamukseni olemalla vonkaamatta ja etenemällä minun tahtiini, mutta ei kyennyt. Oli niin ahne, että saada piti ja ainakin yrittää, joka sekin oli loukkaava kokemus, koska en todellakaan ollut sanonut, että olen valmis, päin vastoin olin sanonut, etten pysty. Niin mies oli ottanut sen jonkinlaisena leikkinä! Että leikin hänen halujensa kohottajaa. Voiko sairaampaa ajatusta syntyä siitä, kun toinen avautuu, että en kykene. Voi helvetin helvetti, kun ajatuskin tästä saa minut vieläkin raivon vihaiseksi. Miksi mies pilasi suhteemme puhumalla tuollaista paskaa minulle? Ei arvostanut minua, kuten ei yksikään mies, vihaan miehiä, vihaan kullinsa orjina eläviä pässejä, joilla ei ole älyä siitä, että nainen voi hävetä seksiä heidän kanssaan, ja se on naisellekin ongelma, eikä mitään heidän kiusaamistaan!
Häpesin häpeääni niin, etten pystynyt puhumaan siitä muuten kuin kertomalla, että en halua enkä tykkää seksistä. Miehet eivät kunnioittaneet tätä eivätkä uskoneet. Se oli nöyryyttävää, koska olinhan mä epänormaali ja he normaaleja haluinensa, mutta silti koin heidän käytöksensä ja ajatuksensa väärinä, ilkeinä ja jopa pahoina minua kohtaan ja se aiheutti kaikenlaista ilkeyttä taas puoleltani ja kostonhalua ja miehen kiusaamistakin - mitäs nöyryytti minua seksillä. Siis osoittamalla halujaan.
Nyt minulla on mies ja suhde on jo useita vuosia "vanha" ja näin. Mieheni kärsii siitä, etten kuulemma rakasta häntä tarpeeksi. No en varmaan rakastakaan ja yksi syy on se, ettei hänkään tajunnut minun häpeävän seksiä, niin että se tekee minusta invalidin asian suhteen. En voi antaa miehelle anteeksi sitä, ettei hänkään tajunnut minua. Hänen olisi pitänyt tajuta, hän oli niin myötäeläväinen kaikessa muuten. Luotin häneen, mutta hän ei ollut sen arvoinen.
Hän ei melkein ymmärrä mistä puhun, kun puhun tästä. Silti hän on halunnut jatkaa liittoamme, vaikka antaa minun kärsiä huonosta seksistä, kun ei suostunut tai kyennyt ymmärtämään, miten paljon apua mä olisin tarvinnut häpeän voittamiseen. Hän ei ole auttanut siinä minua suunnilleen yhtään. Seksiterapia on ihan turhaa näin voimakkaasti seksiä häpeävälle ihmiselle kuin minä, ei niiden päähän edes mahdu että miten paha tilanteeni on. Mies olisi voinut koittaa voittaa luottamukseni olemalla vonkaamatta ja etenemällä minun tahtiini, mutta ei kyennyt. Oli niin ahne, että saada piti ja ainakin yrittää, joka sekin oli loukkaava kokemus, koska en todellakaan ollut sanonut, että olen valmis, päin vastoin olin sanonut, etten pysty. Niin mies oli ottanut sen jonkinlaisena leikkinä! Että leikin hänen halujensa kohottajaa. Voiko sairaampaa ajatusta syntyä siitä, kun toinen avautuu, että en kykene. Voi helvetin helvetti, kun ajatuskin tästä saa minut vieläkin raivon vihaiseksi. Miksi mies pilasi suhteemme puhumalla tuollaista paskaa minulle? Ei arvostanut minua, kuten ei yksikään mies, vihaan miehiä, vihaan kullinsa orjina eläviä pässejä, joilla ei ole älyä siitä, että nainen voi hävetä seksiä heidän kanssaan, ja se on naisellekin ongelma, eikä mitään heidän kiusaamistaan!
