Toggle sidebar

Hankala tilanne.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maira
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Maira

Aktiivinen jäsen
22.09.2009
18 233
7
38
Miten saada toinen ymmärtämään että kotonakin voi väsyä?Ei välttämättä niinkään fyysisesti, vaan henkisesti?

Mä en ota kodinhoitoa työnä, koska se ei sitä ole, mutta yhtälailla kai siihen jatkuvaan yksin asioiden hoitamiseen voi ja saa väsyä?

Vai onko mussa vaan jotain tosi pahasti vialla?Osa menee hormoonien piikkiin ja tiedän naksuvani turhan pienestä välillä, mutta nyt on taas se raja et tarttisin ihan oikeaa apua enkä tyhjiä lupauksia puhelimessa 300km päästä.
 
Tottakai voi väsyä. Väsyy ja kyllästyy sitä välillä työhönsäkin, jos on vuosia samaa hommaa tehnyt. Ihan normaaliahan se on, että alkaa välillä puuduttamaan.

En tiedä, millaista apua tarvitset, mutta voisiko sellaista jotenkin järjestää? Esim viikkosiivooja, jos ongelmana on siivous?
 
^Mä tarttisin sen ukon apua, mut kun ei tunnu nyt menevän jakeluun..Mä oon viikon tässä hoitanu kodin ja mukulan lisäks kaikki muuttoon liittyvät jutut itekseni, kuten pankkiasiatkin, nyt se meni ja sopi et äiteensä tuloo miehensä kanssa tänne vielä viikonloppuna yökyläilee vaikka kaikki on levällää ja muuttaa pitäs viikon päästä, sit ihmettelee miks mulla on hermot kireellä..Tilannetta ei ainakaa helpota et toinen on ollut niin tiiviisti töissä tän viikkoa et on käyny kotona välillä vaan nukkumassa muutaman tunnin ja lähteny taas, eli mitää käytännön apua mihinkää ei ole tullut..

Herkällä olen, sen tunnustan, ei vaan se oma jaksaminenkaa ole nyt just parhaimmillaa ja tuntuu siltä et kaikki kaatuu niskaan.
 
Tottakai siihenkin väsyy, ihan kuten töihinkin jossain vaiheessa!
Sun tilanteesta mitään tietämättä, toivon että saat ihan konkreettista apua ja jotenkin ymmärsin että mieheltä sitä toivot saavasi?
Mä en oikein voi ymmärtää sitä ettei mies/puoliso ymmärrä että kotonakin väsyy tai sitä usein tunnutaan vähintäänkin vähäteltävän. Ja se kotona olija sitten ajattelee olevansa jotenkin epänormaali tunteidensa kanssa.:/
 
  • Tykkää
Reactions: HEI!
meilläkin ahkerasti keskusteltiin aiheesta silloin kun olin äitiyslomalla ja herkkiksenä aina vedin överit ja itkeä tihrustin niin helposti..:D nyt kun olen jo töissä, ei kaikki roskat enää häiritsekään samalla tavalla kuin silloin kun niitä piti päivät katella. tästähän ei mitään apua ollut, halusin vain kertoa, että se on täysin normaalitunne ja kyllä sielläkin väsyy!
 
Oisko sulla ketään, jonka saisit muuttoavuksi? Muistan kyllä vielä, millaista oli tehdä muuttoa kahden lapsen kanssa ja käydä vielä töissäkin samaan aikaan, mutta pyysin sitten systeriä ja paria kaveriani avuksi. Tosin meillä sitten tuli uuteen asuntoon täysinäiset roskapussitkin :D , mutta tulipahan muutettua. Voisko anoppi ja appi auttaa muutossa?
 
^^Ne tulee nyt vaan kyläilee ja mun hermostuminen tuon kyläilyn suhteen johtuu juurikin siitä että kun kaikki on nyt sen tulevan muuton takia levällään, eli mun pitää siivota kämppä, raivata niille tilaa tonne vierashuoneeseen jne jne. Ja miehen mielestä siinä ei ole mitään erikoista, mitä mä skitsoon?

Itse muutto on tässä kohtaa pienin murhe, vaikka murhe sekin.

Mä en ymmärrä miks pitää tähän tilanteeseen ylipäätään sopia mitää kyläilyjä, eiko voi paria viikkoa odottaa..
 
Minkälaisia appi ja anoppi on? Voisko ne auttaa, vaikka lapsenhoidossa ja sinä saisit sillä aikaa vaikka pakata? Jos ovat sen tyylisiä että haluavat vaan maata sohvalla ja odottavat palvelua, niin nyt reilusti vaan soitat ja sanot että juuri nyt ei käy kyläily ja kutsut heidät sitten uuteen kotiin.

Hankaliahan noi tilanteet on, täytyyhän sitä töissäkin käydä mutta silti pitäis olla kotona auttamassa... Voisko mies tehdä tilapäisesti pikkusen vähemmän töitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
^^Ne tulee nyt vaan kyläilee ja mun hermostuminen tuon kyläilyn suhteen johtuu juurikin siitä että kun kaikki on nyt sen tulevan muuton takia levällään, eli mun pitää siivota kämppä, raivata niille tilaa tonne vierashuoneeseen jne jne. Ja miehen mielestä siinä ei ole mitään erikoista, mitä mä skitsoon?

Itse muutto on tässä kohtaa pienin murhe, vaikka murhe sekin.

Mä en ymmärrä miks pitää tähän tilanteeseen ylipäätään sopia mitää kyläilyjä, eiko voi paria viikkoa odottaa..
Click to expand...
Normaalijärkiset ihmiset ymmärtävät, että muuton keskellä ei ole kovinkaan paljoa tilaa eikä ole tarkoituksenmukaistakaan yrittää siivota huushollia paraatikuntoon vieraita varten. Joten älä nyt stressaa mistään siivouksista vaan pyydä reilusti anoppia ja appea avuksi joko pakkaamiseen tai hoitamaan lapsia sen aikaa, että sinä ja miehesi saatte pakattua. Anoppi voi vaikka laittaa ruokaa koko poppoolle.
 
  • Tykkää
Reactions: HEI! ja illuusia
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24188419:
Normaalijärkiset ihmiset ymmärtävät, että muuton keskellä ei ole kovinkaan paljoa tilaa eikä ole tarkoituksenmukaistakaan yrittää siivota huushollia paraatikuntoon vieraita varten. Joten älä nyt stressaa mistään siivouksista vaan pyydä reilusti anoppia ja appea avuksi joko pakkaamiseen tai hoitamaan lapsia sen aikaa, että sinä ja miehesi saatte pakattua. Anoppi voi vaikka laittaa ruokaa koko poppoolle.
Click to expand...

No totta tämäkin..

Äh, en tiiä, kai mä taas märisen vähän turhasta..Mä olen vaan sellanen stressipeikko ettei rajaa ja kun muutenkin on kaikkee, tuntuu vaan ettei jaksais..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ---:
No mitä sä siltä mieheltä odotat kun sanoit, että tarvitset konkreettista apua etkä tyhjiä lupauksia? Siis nyt just tällä hetkellä.
Click to expand...

Just tällä hetkellä mä kaipaan ymmärrystä, "kyllä rakas, ymmärrän ettet sinäkään kaikkea jaksa, älä huolehdi, katsotaan ja tehdään niitä asioita yhdessä kun tulen kotiin"..Meillä tuntuu olevan ongelmana se että paljon puhutaan ja luvataan, mutta aina kaikki jää.
 
Meillä oli sama tilanne jokin aika sitten. Mies nyt kaks kuukautta tehnyt remonttia, eli kotona käy vain ja ainoastaan nukkumassa ja aamulla kun herään lapsen kanssa, niin mies on jo hävinnyt. Toisinaan nukkuu myös talolla. Olin pari viikkoa sitten ihan kypsä koko tilanteeseen, olin epätoivoinen ja löin jo hanskat tiskiin ja sanoin miehelle, että ei me tähän pysytytä, tai en mä ainakaan, pistetään talo myyntiin. No, se jostain syystä sit meni ohi itekseen, onneksi mulla kuitenkin oma äiti asuu kilometrin päässä, joten apu on lähellä. Ite vaan olen niin huono pyytämään apua.

Mieheltä en tietenkään apua tässä tilanteessa kinunut, talo pitää saada valmiiksi, että päästään muuttamaan ja mies kun käy vielä töissäkin samalla. Täytyy vaan luottaa, että tää on ohimenevää.

Mullakin tässä raskaus menossa rv 30, vähän yli vuoden ikänen lapsi, tavaroiden pakkausta ym ym. Mutta kun jankkaan itelleni, että kuukauden päästä rauhottuu, kun päästään muuttamaan. :)

Ymmärrän sun tilanteen siis paremmin kuin hyvin! Vaikea sanoa tohon sun miehen työntekoon. Onko hänen mahdollista edes auttaa sua arjessa tällä hetkellä? Tuliko työrupeama nyt vaan huonoon saumaan? Toivottavasti appivanhemmat auttaa sua lapsen kanssa ja ymmärtävät varmasti, että teillä on sekaista, kun muutto on kesken!
 
  • Tykkää
Reactions: Maira
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
No totta tämäkin..

Äh, en tiiä, kai mä taas märisen vähän turhasta..Mä olen vaan sellanen stressipeikko ettei rajaa ja kun muutenkin on kaikkee, tuntuu vaan ettei jaksais..
Click to expand...
Kun mulle tulee tunne, että kaikki kaatuu niskaan enkä ehdi/jaksa/pysty tekemään kaikkea, otan aikalisän. Ajattelen vaan, että "paskat väliä" ja menen keittämään kahvia tai lähden käymään kaupassa tai kävelyllä. Sen jälkeen päätän tehdä yhden tekemättömistä asioista ja sen myös teen. Seuraavana päivänä huomaan, että taivas ei pudonnutkaan päähäni ja jaksan olla taas stressaamatta kaikesta. Ainakin jonkin aikaa.
 
  • Tykkää
Reactions: säpäle
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
Just tällä hetkellä mä kaipaan ymmärrystä, "kyllä rakas, ymmärrän ettet sinäkään kaikkea jaksa, älä huolehdi, katsotaan ja tehdään niitä asioita yhdessä kun tulen kotiin"..Meillä tuntuu olevan ongelmana se että paljon puhutaan ja luvataan, mutta aina kaikki jää.
Click to expand...

"Tilannetta ei ainakaa helpota et toinen on ollut niin tiiviisti töissä tän viikkoa et on käyny kotona välillä vaan nukkumassa muutaman tunnin ja lähteny taas, eli mitää käytännön apua mihinkää ei ole tullut.."

Missä välissä sitä käytännön apua olisi tullut? Jos toinen tekee pitkää päivää töissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
Just tällä hetkellä mä kaipaan ymmärrystä, "kyllä rakas, ymmärrän ettet sinäkään kaikkea jaksa, älä huolehdi, katsotaan ja tehdään niitä asioita yhdessä kun tulen kotiin"..Meillä tuntuu olevan ongelmana se että paljon puhutaan ja luvataan, mutta aina kaikki jää.
Click to expand...

Joo, kun meillä oli tuo "kriisi" tässä remontin keskellä, niin en kaivannut konkreettista apua mieheltä, vaan tukea ja ymmärrystä. Onneksi mies ymmärsikin ja muisti halata ja lohduttaa. Se oli ihan hirveen tärkeetä mulle! :)

Onko sun miehen mahdollista tehdä vähemmän töitä? Jos hän käy vain muutaman tunnin nukkumassa niin jaksaisiko hän edes auttaa sua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja HEI!:
Joo, kun meillä oli tuo "kriisi" tässä remontin keskellä, niin en kaivannut konkreettista apua mieheltä, vaan tukea ja ymmärrystä. Onneksi mies ymmärsikin ja muisti halata ja lohduttaa. Se oli ihan hirveen tärkeetä mulle! :)

Onko sun miehen mahdollista tehdä vähemmän töitä? Jos hän käy vain muutaman tunnin nukkumassa niin jaksaisiko hän edes auttaa sua?
Click to expand...

:) Tää "työrupeama" on hänen itsensä aikaansaannosta, tarvii varmaa lomankin eestä tehdä nyt..

Eli hällä alkaa kohta loma ja se helpottaa sitten asioita..

Kuten mä sanoinkin, mun isoin ongelmani on tämä hetki ja se et tuntuu välillä et toinen on kokonaan unohtanut että kotona ei mikään tapahdu itsekseen jaa tää on vähän niin kuin itsestäänselvyys hälle ja se harmittaa.
 
minusta sinä oot oikeessa ja mies väärässä :) mutta meillä on tehty sitte sillee että jos tmmasto järjestää nii saa sitte itte siivota ja emmännöidä, minen jaksa äittää vaikka appivanhemmat näkeeki että koti on välillä kaoottinen.
olikse maira niin että oot raskaana? musta ittestä tuntu että ekan raskauden ajan se mies jakso ottaa huomioon että oon väsyny ja kiukkunen jne hormonihuuruissani, toisessa raskaudessa sitte ei minkäänlaista huomaavaisuuttaa..
 
Juu oon raskaana, sillä mä kilahtelenkin ihan omituisista asioista välillä.. :whistle:

Mut joo, kai mä keitän kupin kaffetta ja kasaan taas itseni. Lakkaan lilluttelemasta siellä itsesäälisuossa.

Kiitos kaikille tsemppauksesta. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
Juu oon raskaana, sillä mä kilahtelenkin ihan omituisista asioista välillä.. :whistle:

Mut joo, kai mä keitän kupin kaffetta ja kasaan taas itseni. Lakkaan lilluttelemasta siellä itsesäälisuossa.

Kiitos kaikille tsemppauksesta. :)
Click to expand...

sun pitää itekkin muistaa antaa ittelles lupa olla raskaana. ekaa lasta odottaessa töissä ollessa varmaan salaa ajattelit että h, en jaksa kummä on raskaana. kotonakin voi välillä tehdä niin ;)
 
  • Tykkää
Reactions: HEI! ja Maira

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa