Hankala tilanne -miten selitän sen uteliaille?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja selitysapua kaipaava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

selitysapua kaipaava

Vieras
Olen 30+ ja kouluikäisten lasten äiti. Olen tahtomattani kotiäitinä!

Syynä on fibromyalgiaan verrattavissa oleva kipusyndrooma, joka ei helpotu millään olemassaolevalla konstilla, kaikki on kokeiltu ja olo on vain ja ainoastaan zombiemainen. Hädin tuskin jaksan kotihommiakaan pyörittää (lue:huonosti). Asia vaikeuttaa koko perheen elämää.

Koulutusta on, muutamakin tutkinto ja mitään korvauksia en saa mistään. Mies on töissä. Kyse ei ole yhteiskunnan piikkiin lorvailusta, koska olen aiemmin panostanut opiskeluihin ja tavoitteena oli päästä työelämään kun lapset on saatu.

Siinä on itselleni tragediaa riittämiin, mutta mitä ihmettä sanoisin uteliaille, jotka kyselevät töihinmenosta ja suunnitelmistani. Lähipiiri tietää tietenkin, mutta puolitutut, naapurit ja miehen sukulaiset jaksavat aina kysellä... kaikille ei haluaisi kertoakaan hankalasta terveystilanteestaan, ja toisaalta on ikävä valehdellakaan mitään.

Miten te vastaisitte uteliaille tilanteessani?
 
Alkuperäinen kirjoittaja selitysapua kaipaava:
Olen 30+ ja kouluikäisten lasten äiti. Olen tahtomattani kotiäitinä!

Syynä on fibromyalgiaan verrattavissa oleva kipusyndrooma, joka ei helpotu millään olemassaolevalla konstilla, kaikki on kokeiltu ja olo on vain ja ainoastaan zombiemainen. Hädin tuskin jaksan kotihommiakaan pyörittää (lue:huonosti). Asia vaikeuttaa koko perheen elämää.

Koulutusta on, muutamakin tutkinto ja mitään korvauksia en saa mistään. Mies on töissä. Kyse ei ole yhteiskunnan piikkiin lorvailusta, koska olen aiemmin panostanut opiskeluihin ja tavoitteena oli päästä työelämään kun lapset on saatu.

Siinä on itselleni tragediaa riittämiin, mutta mitä ihmettä sanoisin uteliaille, jotka kyselevät töihinmenosta ja suunnitelmistani. Lähipiiri tietää tietenkin, mutta puolitutut, naapurit ja miehen sukulaiset jaksavat aina kysellä... kaikille ei haluaisi kertoakaan hankalasta terveystilanteestaan, ja toisaalta on ikävä valehdellakaan mitään.

Miten te vastaisitte uteliaille tilanteessani?

Varmaan sanoisin olevani sairaseläkkeellä. Miksi muuten et ole sairaseläkkeellä, mikäli et pysty sairautesi takia töissä käymään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja merenneitonen:
Sanot vain, että tämä olemassaoleva tilanne on teille kaikesta sopivin.

Ei asia muille kuulu sen enempää. Vaikea kuvitella, että joku alkaa tuon vastauksen jälkeen vaatia lisäselvitystä.
:)

Kumma kyllä niitäkin on, jotka vaativat... lapset kuitenkin jo isoja, niin kummallista se kai on kotona olla.
 
Inhottavaa, kun ihmiset kyselee. Mä taas en tajua, miten ihmisiä edes kiinnostaa millon joku on menossa töihin. Mua ainakin kiinnostaa kaikki muut jutut ihmisessä enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä :
Alkuperäinen kirjoittaja selitysapua kaipaava:
Olen 30+ ja kouluikäisten lasten äiti. Olen tahtomattani kotiäitinä!

Syynä on fibromyalgiaan verrattavissa oleva kipusyndrooma, joka ei helpotu millään olemassaolevalla konstilla, kaikki on kokeiltu ja olo on vain ja ainoastaan zombiemainen. Hädin tuskin jaksan kotihommiakaan pyörittää (lue:huonosti). Asia vaikeuttaa koko perheen elämää.

Koulutusta on, muutamakin tutkinto ja mitään korvauksia en saa mistään. Mies on töissä. Kyse ei ole yhteiskunnan piikkiin lorvailusta, koska olen aiemmin panostanut opiskeluihin ja tavoitteena oli päästä työelämään kun lapset on saatu.

Siinä on itselleni tragediaa riittämiin, mutta mitä ihmettä sanoisin uteliaille, jotka kyselevät töihinmenosta ja suunnitelmistani. Lähipiiri tietää tietenkin, mutta puolitutut, naapurit ja miehen sukulaiset jaksavat aina kysellä... kaikille ei haluaisi kertoakaan hankalasta terveystilanteestaan, ja toisaalta on ikävä valehdellakaan mitään.

Miten te vastaisitte uteliaille tilanteessani?

Varmaan sanoisin olevani sairaseläkkeellä. Miksi muuten et ole sairaseläkkeellä, mikäli et pysty sairautesi takia töissä käymään?

Mulla ei ole fibromyalgiaa, vaan jotain sinne päin. Eikä edes FM oikeuta sairaseläkkeeseen. Korkeintaan kuntoutukseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja merenneitonen:
Sanot vain, että tämä olemassaoleva tilanne on teille kaikesta sopivin.

Ei asia muille kuulu sen enempää. Vaikea kuvitella, että joku alkaa tuon vastauksen jälkeen vaatia lisäselvitystä.
:)

Kumma kyllä niitäkin on, jotka vaativat... lapset kuitenkin jo isoja, niin kummallista se kai on kotona olla.


Ihme tyyppejä...taitaa olla kateutta sitten vaan ilmassa kun its "joutuvat" käymään töissä.

Vastaa näille utelijoille, että sun mies on niin rikas, eikä se halua etta vaimoraukka joutuu tekemään töitä, tai jotain yhtä typerää.

Typerä vastaus typerään inttämisen siis. :D
 
Sairaseläkkeelle on todella vaikea päästä. Edes isäni 53v ei pääse eläkkeelle vaikka on täysin työkyvytön, selkärangan rappeuma ja jokin neurologinen sairaus. Kieltäviä päätöksiä kerta toisensa jälkeen. Kuntoutukseen pääsee 1 kerran vuodessa ja omistaan maksaa puolet, omasta pussista myös kaikki varjoainekuvaukset, erikoislääkärit ja neuropolin laskut. Onneksi äiti on työelämässä ja varallisuutta jonkun verran. Joten osanottoni kaikille kaikille samasta asiasta kärsiville.
 
Voisitko kertoa vaan sen totuuden? Että olet sairas? Mä lienen vähän hupakko kun jaksan uskoa totuuden kantavaan voimaan. Sinnepäin selittelyt ja vaikeneminen saa vaan aikaan turhia huhuja. Toki on turhauttavaa kun ihmiset utelee, mutta saisit totuudella katkaistua huhuilta siivet. Eihän tuossa sinällään mitään hävettävää ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tollojen tollo:
Voisitko kertoa vaan sen totuuden? Että olet sairas? Mä lienen vähän hupakko kun jaksan uskoa totuuden kantavaan voimaan. Sinnepäin selittelyt ja vaikeneminen saa vaan aikaan turhia huhuja. Toki on turhauttavaa kun ihmiset utelee, mutta saisit totuudella katkaistua huhuilta siivet. Eihän tuossa sinällään mitään hävettävää ole.

Niinno ei olekaan, mutta ei sitä vaan joka uteliaalle (esim. miehen sukulaiset, joita harvoin näkee) halua kertoa huonosta terveydestään.

Henkilökohtainen asia, ja itselläni siinä on muutenkin kestämistä... :(
 
sano että teet kotona töitä,puhtaaksi kirjoittamista,Suomentamista,jonkin nettipalstan valvoja?? puelinmyyntiä tms.
mistä sitä kukaan tietää mitä sinä todellisuudessa teet jos et kerro :)
Itse olen kotona työttömänä lasteni kanssa ja minuakin ahdistaa kun kaikilla äiti kavereillani on vaki paikat joihin palaa ja aina utelevat koska minä palaan töihini,kyllähän minä menisin jos niitä olisi tällä kylällä.
 
Mulla on finromyalgia ja olen kotiäitinä. Takana joitakin vuosia myyntipäällikkönä. En usko että palaan töihin sairauteni kanssa (joka puhkesi lasten saannin jälkeen). Aion mennä opiskelemaan ja tarkoituksena on perustaa oma yritys ja tehdä kotoa käsin töitä omaan tahtiin ja lepäillä. Onnistuisiko sinulle joku vastaava?

Minä en kauheasti selittele. Olen oppinut sanomaan, että meillä on nyt tällainen tilanne. Tai ihan suoraan että: "en ole menossa töihin pariin vuoteen jos sittenkään". Minulla helpotti kun mietin lyhyen selkeän vastauksen etukäteen. Mitä enemmän höpöttelee ja kiertelee, sitä enemmän ihmiset kyselevät. Siis ytimekäs vastaus ja aiheen vaihto. Jos joku kyselee lisää niin ainahan voi sanoa ystävällisesti, että johan minä vastasin.
 

Yhteistyössä