hankala lapsi, hermot tiukilla!

en usko et kellään muulla voi olla yhtä hankala vauva (nyt 10kk) ku meillä. tämä "santeri" ei syö, nuku, ei kelpaa mikään, kiukuttelee yöt ja päivät. ainoa syötävä mikä kelpaa, on leipä, jugurtti ja maito. nytki sillä maito pullo kädessä ku yritän taas vaihteeks yrittää syöttää nii ei varmasti syö vaikka kui ois nälkä. niin sen takia maitoa annoin ku nälkää raivosi enkä vaan jaksanu kuunella sitä ainaista huutamista ja kitinää joten maitopullo oli ratkaisu.heti oon antamassa maitoa ku en vaan muuta ratkaisua jaksa miettiä enää, kaikki vaihtoehdot kokeiltu, mut mikään ei tälle tyytymättömälle juntturalle kelpaa. ois ihanaa ku rakas lapseni ois "kunnolla" eikä aina sitä kiukkua. yöllä ei nukuta ku sillon on huutoaika taas vaihteeksi. ite oon mielettömän väsyny tähän \|O mieheni ei tajua kuin raskasta tämä on, sanoo vaan et mikä sulla on ollessas, eihän sun tarvi ku olla vaan. on miehenikin kyllä öihin väsynyt. hoitoon hän ei halua lasta yöksi antaa, on kuulemma sit iltaisin tylsää. oon yrittäny tuhannesti jutella mieheni kans ja ulkopuolisten kans, mut kukaan ei tajua/usko!! lapseni ku on niin aurinkoinen ku ulkopulinen vieressä.... ja näin....toivottavasti joku voi jotain neuvoja mulle tähän tilanteeseen antaa!!

 

lisäystä. sit pitäis jaksaa tuohon päälle vielä pyykätä,lämmittää talo,siivota, ehtiä ite syödä, tehä ukolle ruuat. ainut hengähdystauko mulla on ku tämä vinkuja nukkuu, eli korkeintaan 2tunti päivässä..... no niin, kakkavaipan vaihtoon taas......

 

Ymmärrän hyvin tunteesi, meillä on poika, nyt 1v ja on ollut aina hieman haasteellinen tapaus, en tiedä johtuuko luonteesta vai mistä milloinkin, on takunneet niin syömiset kuin nukkumisetkin. Välillä menee hampaitten piikkiin nuo kiukut, välillä oli vaan ihan selittämättömiä itkuviikkoja. Onko lapsesi jo lähtenyt liikkumaan? Onko jotain mielipuuhia? Saatko syömään esim. katselemalla samalla leluja, lusikoita, sormiruuan avulla?

Varmaan tuntuu raskaalta varsinkin jos miehesi ei kuuntele/usko miltä sinusta tuntuu. Joskus olen tehnyt niin että olen jättänyt mieheni kotiin itekseen hoitamaan mukulaa ja lähtenyt vaikka pariksi tunniksi kahville. Yleensä tälläisen keikan jälkeen on mieskin ainakin hivenen verran ymmärtänyt tuntojani kotona olemisesta..

Kuitenkin haluaisin antaa toivoa sinne että parempi aikakin varmasti koittaa, meillä on nyt alkanut nuo syömiset paremmin onnistua, vaikka olisi samalla kiukku tai väsy päällä. Lisäksi yötkin on viimein rauhoittumaan päin. Uskoisin että aika tekee teilläkin ihmeitä ja arki sujuu omaan malliinsa. Hermoja koettelevaa se tietty on, tuskin sellaista ikää onkaan mikä ei vanhempia rassais tavalla tai toisella.

Kovasti tsemppiä täältä toivottelen!!

 

Usko tai älä mutta osaksi (siis osaksi) lapsesi kiukkua voi olla väsymyksesi. Lapset ovat kuin peilejä, heistä näkee jos vanhemmalla on huono olla. Itse masennuksesta toipuvana sanoisin että hoida oma väsymyksesi kuntoon! Anna miehesi hoitaa lapsi, vaikka viikon verran. Jos se tuntuu liian radikaalilta, pidä huoli että on omaa aikaa. Joka päivä. Lähde lenkille, kahville johonkin tai jotain muuta mikä miellyttää ja rentouttaa.
Sen jälkeen jaksat paremmin auttaa lastasi jokapäiväisissä toimissa (syöminen, nukkuminen, yms.)
Tsemppiä, ei kaaosta loputtomiin kestä!

 

olen edellisen kirjoiitajan kanssa samaa mieltä. ensimmäisen lapseni kohdalla hoidin hänet kokonaan itse isä ei "suostunut" katsomaan häntä ja kun lapsi ei suostunut pulloruokintaanen saanut häntä minnekkään muuallekkaan. olin todella poikki ja masentunut. tuntui että kaikki kaatuu päälle. nyt toisen lapseni kanssa olen oppinut sen miten tärkeää on oma aika. miten paljon paremmin sitä jaksaa kun saa joskus tehdä jotain itse tai nähdä ystäviä niin että lapset ovat muualla. enään en kysele isältä milloin hän voisi katsoa lapsia vastaus olisi aina ei käy, on muuta. vaan ilmoitan hänen ollessa kotona lähteväni lenkille tai kahville ystäväni kanssa. niinhän hänkin tekee... miksi se on aina äiti joka jää mukisematta lasten kanssa. aloitin näin, nykyisin pystymme sopimaan menoistamme, hän tietää että minulla on työväenopiston kurssi torstai iltaisin, JOLLOIN HÄN LAITTAA LAPSET NUKKUMAAN. ja voin sanoa että vaikka molemmat lapseni ovat vaativia niin jaksan tämän toisen kanssa paljon aremmin kuin ensimmäiseni ja olen vahvasti sitä mieltä että syy on siinä että osaan ottaa omaa aikaa ja sen kautta jaksan paremmin hoitaa lapsiani ja kaikki voivat paremmin. voimia sinne :hug:

 

Mä tiedän mitä sä tarkoitat. Vaikka meilläkin oma lapsi on rakkain ja toivotuin niin silti tuntuu että voi #&%?$!* tuon lapsen kanssa, voisiko se edes hetken antaa olla rauhassa ilman että kiukuttelisi kaikesta ja voisiko se nukkua kun väsyttää ilman että huutaa pari tuntia putkeen eikä mikään auta ei silittely, heiluttelu, etc... Meillä on kanssa 10 kk ikäinen poika.

Mulla on sentään ymmärtävä mies vaikka silti tuntuu, ettei se kaikkea tästä todella ymmärrä. Mutta ärsyttää kun meillä on tuttava pariskunta mikä joka kerta jaksaa sanoa, että voi kun teillä on helppoa ja vaikka kuinka yrittää sanoa että tää on kaikkea muuta kuin ihanaa ja helppoa, niin eivät ymmärrä. Täyttä peetä tää on välillä. Tosin meidän lapsi on muiden edessä kuin itse aurinko, eikä kiukuttele kuin harvojen edessä.

Tämä äitiys on muutakin kuin pelkkiä aurinkoisia päiviä, välillä sataa ja kaatamalla. Itsellä ollut päiviä kun hermot menee täydellisesti ja lopulta itkee tunti tolkulla, kun masentaa että hermot meni ja aloin huutamaan pää punaisena. Mutta se on vaikeaa olla pitkämielinen kun toinen huutaa pää punaisena, ja mikään ei auta. Ei lelut, kantaminen, hyppyttely, ei mikään mikä usein miten on kivaa.

 

Tuon ikäinen ei ole tahallaan hankala. Täällä joku jo sanoikin että oma väsymyksesi saattaa heijastua vauvaan joka peilaa sen takaisin sinulle. Yritä levätä ja hommata lapselle hoitaja edes muutamaksi tunniksi päivittäin jotta saat levätä ja tehdä omiasi. Jos menisit kunnolla vaikka nukkumaan jonkun tuttavasi luo tai vaikka hotelliin. Kokeile edes, voipi olla avartava kokemus .
Ja muuten, en halua masentaa lisää mutta tuossa iässä ei kukaan ole hankala. Mutta odotas kun se 13 kynttilää on kakusta puhallettu ... mamma mia, silloin vasta ollaan hankalia. Nimimerkillä kokemusta on.

 

Tuon ikäinen ei ole tahallaan hankala. Täällä joku jo sanoikin että oma väsymyksesi saattaa heijastua vauvaan joka peilaa sen takaisin sinulle. Yritä levätä ja hommata lapselle hoitaja edes muutamaksi tunniksi päivittäin jotta saat levätä ja tehdä omiasi. Jos menisit kunnolla vaikka nukkumaan jonkun tuttavasi luo tai vaikka hotelliin. Kokeile edes, voipi olla avartava kokemus .
Ja muuten, en halua masentaa lisää mutta tuossa iässä ei kukaan ole hankala. Mutta odotas kun se 13 kynttilää on kakusta puhallettu ... mamma mia, silloin vasta ollaan hankalia. Nimimerkillä kokemusta on.

 

Tuon ikäinen ei ole tahallaan hankala. Täällä joku jo sanoikin että oma väsymyksesi saattaa heijastua vauvaan joka peilaa sen takaisin sinulle. Yritä levätä ja hommata lapselle hoitaja edes muutamaksi tunniksi päivittäin jotta saat levätä ja tehdä omiasi. Jos menisit kunnolla vaikka nukkumaan jonkun tuttavasi luo tai vaikka hotelliin. Kokeile edes, voipi olla avartava kokemus .
Ja muuten, en halua masentaa lisää mutta tuossa iässä ei kukaan ole hankala. Mutta odotas kun se 13 kynttilää on kakusta puhallettu ... mamma mia, silloin vasta ollaan hankalia. Nimimerkillä kokemusta on.

 

Tuon ikäinen ei ole tahallaan hankala. Täällä joku jo sanoikin että oma väsymyksesi saattaa heijastua vauvaan joka peilaa sen takaisin sinulle. Yritä levätä ja hommata lapselle hoitaja edes muutamaksi tunniksi päivittäin jotta saat levätä ja tehdä omiasi. Jos menisit kunnolla vaikka nukkumaan jonkun tuttavasi luo tai vaikka hotelliin. Kokeile edes, voipi olla avartava kokemus .
Ja muuten, en halua masentaa lisää mutta tuossa iässä ei kukaan ole hankala. Mutta odotas kun se 13 kynttilää on kakusta puhallettu ... mamma mia, silloin vasta ollaan hankalia. Nimimerkillä kokemusta on.

 

sellainen muistui myös mieleen mikä omalla kohdalla myös toi apua jatkuvaan huutamiseen ja turhautumisen tunteeseen. sitä usein voi olla että on niin väsynyt ettei tiedosta mitä okeasti tapahtuu. meitä käskettiin pitämään huutopäiväkirjaa ja siitä huomasi että hyvänen aika lapsihan saattaa huutaa tänään vasta ensimmäistä kertaa mutta koska siihen oli niiiiin väsynyt se tuntui että taasko se alkaa.... sen jälkeen oppi huommaan ja ennakoimaan tilanteita jotka saattoivat laukasta huutamisen ja oppi näkemään ettei se oikeasti niin usein olekkaan miltä se tuntui. näin siis meillä silloin viisi votta stten, en sano että olisi kakilla sama. mutta se auttoi meillä...

 

meillä esikoinen on nyt vajaa kymmenkuinen poikalapsi ja temperamenttinen paketti. huomattavasti helpompi mitä ap omaa muksuaan kuvaili mutta olen monesti ajatellut että jos oisin ihan 24/7 kaksin tuon kans niin vois olla aika pinna tiukalla.

lapsukainen on sen verta sosiaalinen tapaus että koko ajan tarvis seiraa, jos ollaan oltu kylässä jossa on ollut leikkikavereita, seuraavat kolme päivää ipana konttaa märisten pitkin taloa ja ettii minne ne kaverit katosi vaikkei se märypäivinä naurata..

oon ollu aika ehdoton että jos ei minkäänlainen lohuttelu ja sylittely auta niin sitte omaa huoneeseen. yllätys yllätys se alkoi auttamaan tuohon märinään, hetken aikaa huuto kuului entistä äkäisempänä mutta noin viidessä minuutissa rauhoittui leikkimään omiaan ja viihtyi aika pitkään.

laitan monesti muuten vaanki leikkiin ittekseen ja ihan yllättävästi viihtyy, kun ei näe äitiä .

mutta niinku monet on jo sanonu tuosta peilaamisesta, niin jos olen itse kipeänä niinku usein olen, tämmönen krooninen tapaus kun oon, niin se näkyy heti ipanassa, ränkyttää kyllä aivan kaikesta ja roikkuu lahkeessa ja märisee... ensin aattelin et eihän se voi olla mahd että aina ku ite ei jaksais kunnolla syliin nostaa niin toinen haluais kaiken mahdollisen huomion.. mutta sitte olen tullut tuohon kehäpäätelmään että lapsukainen vaistoaa äitin tuntemukset ja on ehkä peloissaa ja ihmeissään ja siksi koittaa saada huomiota.

toivottavasti saat tilanteen helpottumaan! -meillä myös ulkoilu on katkaissut hyvin märypäivien meteliä! zemppiä! :hug: