Hankala 9 kk

[Moona]

Meidän 9 kk tyttö on ollut ehkä n. kuukauden ajan tosi kärttynen. Kitisee lähestulkoon koko ajan, ja nukahtaminen yöunille ja päikkäreille on ollu hankalaa. Syliin pitäis koko ajan päästä, mutta siinäkin sitten vääntyilee ja kääntyilee. Ja haluaisin kyllä pitääkin häntä sylissä, mutta kun ei enää oikein tahtois jaksaa, kun painoo on jo 10 kg...

Hampaita on kaksi, enkä ole huomannut merkkejä tulevista. Vatsavaivoista en tiedä, mutta ei ainakaan ummetusta ole ollut.

Mikähän vauvalla mahtaa olla? Voisikohan olla jonkinlaista eroahdistusta, tuleekoahan sitä yleensä tämän ikäisenä...?! Onko samantyyppisiä kokemuksia?

 

[Lina]

Poikamme on myös tuon 9 kk vanha. Kahdeksas kuukausi oli hyvin hermoja raastava eroahdistuksen vuoksi = äiti ei saanut kadota näkyvistä lainkaan. Nukahtaminen oli hankalaa ja kävi lähes aina huudon kanssa, koska silloin äiti tietysti meni oven taakse pois näkyvistä.

Nyt ei enää se ahdista, mutta hampaat kylläkin. Ensimmäinen hammas kitisytti viikon verran ja toinen on nyt marisuttanut pari päivää. Syöminen on hankalaa ja vauva herää aamuyöllä neljän viiden välillä, vaikka normaalisti nukkuu yöt heräämättä.

Kuulostaa siis tutulta tuo teidän kitinänne. Olisiko yhdistelmä tulevia hampaita ja surua äidin katoavaisuudesta? Lienee kuitenkin normaalia.

Ja mahtuuhan noita hyviäkin hetkiä aina väliin, ainakin meillä . Silloin poika loistaa kilpaa auringon kanssa.

 

[heidi]

Kiva Lina kun olet takaisin. Luulin, että olet jo häipynyt kanavalta

sorry ap, kun meni ohi aiheen.

 

[Lina]

Kiitos

Läheinen ihminen kuoli yhtäkkisesti ja sen vuoksi ei ole ollut aikaa/halua tällaiseen huvitukseen.

Mutta täällä taas, kaiketi entistä ehompana. Eikö sitä sanota, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa?

 

[heidi]

Otan osaa suruun. Tiedän tunteen, minulta kuoli myös erittäin läheinen ihminen keväällä.

Jep, mutta kiva kun jaksat taas olla täällä ja tuo oli hyvä sanonta

 

[terrieri]

Meillä on sama tilanne 8 kk tytön kanssa. Kysessä on varmastikin juuri tuo eroahdistus. Meilläkään äiti ei saa poistua näköpiiristä hetkeksikään. Lattialla ei viihdytä, sylissä rimpuilee...ainoa mikä tuntuu olevan hauskaa on silikonilusikan pureskelu ja seisominen tukea vasten, josta sitten kaadutan nurin ja taas itkettää.

Äitinä täytyy vain jaksaa hoivata ja paijata. Onneksi on ohimenevää tälläinen ahdistus.

 

[Ellu]

Kuulostaa tutulta! Meidän 9 kk poika käyttäytyy samalla tavalla. Tulkitsen sitä niin, että hän tahtoo läheisyyttä ja läsnäoloa, mutta ei kuitenkaan malttaisi olla paikallaan kun on oppinut ryömimisen ja muita liikkeitä. Meidän pojalla ei tällä hetkellä ole puhkeamassa yhtään hammasta (7 hamm. on), mutta sekin aiheutti silloin kärttyisyyttä ja ""hampaiden kiristystä""! Läheisyyden ""tankkaamisen"" huomaan myös siitä, että poika tahtoo äidin tisua vielä monta kertaa päivässä
Mutta sitä ihmettelen, että miten syöminen voi toisinaan olla niin inhottavaa! Välillä jokaista lusikallista vastaan on kiukuteltava vaikka olisi miten kova nälkä...
Mutta silti olen sitä mieltä, että tämä on paras vauvaikä, hauskaa seurata kehittymistä ja saada vastarakkautta!