Hän on piirtänyt viestin karttaan, siellä lukee vie minut turvaan.

[Kaikki kangastukselta näyttää]

Mä kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä helpottamaan tätä pahaa oloani.
Töissä itken salaa, kun pääsen kotiin parun/huudan/ulisen koska sattuu, öisin herään itkemään ja aamulla purskahdan ensimmäisenä itkuun. Sitten pitäisi tsempata itsensä töihin ja yrittää pysyä siellä lujana. Sama kierre jatkuu päivästä toiseen.

Olen voimaton, uupunut ja väsynyt. En päässyt taaskaan opiskelemaan, eivätkä unelmani tunnu toteutuvan millään. Kuinka monta vuotta mun pitää tehdä haaveitteni eteen töitä, jotta ne toteutuisivat enkä joutuisi aina vain pettymään?

 

[v]

*hali* Ei oo sanoja sulle, mut *hali*

 

[Tyttö Stadista]

*Hali*

Kuulostaa, että olet masentunut. Jos tavoittelet jotakin tiettyä ammattia, niin mieti josko pääsisit sitä kohden esim. oppisopimuksella, jollakin valmistavalla kurssilla tai muulla alaan liittyvällä koulutuksella. Jos ei onnista perinteisesti, niin pitää olla kekseliäs ja keksiä kiertoteitä päästäkseen kohteeseen.

Nyt varsinkin laman aikana ovat opiskelupaikat kiven alla ja työkkärissäkin sanottiin, että on lottovoitto päästä koulutukseen.

Tsemppiä!