Haluisin mielipiteitä tilanteeseeni?

[väsynyt yh]

Onko teistä hullua jos aikuinen nainen asuu pienen lapsen kanssa vanhempien luona? Olen ollut yh alusta lähtien ja todella huomannut miten rankkaa on olla yksin. Hatunnosto kaikille yh-vanhemmille! Oma jaksaminen on niin lujilla, että tuntuu terveys jo pettävän. On kaikenlaista ongelmaa. Apua olen vanhemmiltani saanut, kavereita ei hirveästi ole. Vanhemmat ehdottivat tätä ratkaisua, ja mietiskelen nyt. Kyllähän sitä ennenvanhaankin asui monta sukupolvea samassa talossa. Lapsi on tosi kiintynyt isovanhempiinsa ja kaikki sujunut hyvin. Saisin itsekin lepotaukoa välillä. Toisaalta taas mietin miten muut suhtautuvat. Olenko sitten jotenkin "epänormaali" kun olen kuitenkin aikuinen ja minulla on nyt omakin asunto. Tunnen vain olevani hirveän uupunut ja yksinäinen.

 

[viima80]

ei oo mitenkään epänormaalia! parempi noin kun et palat ihan loppuun yksin. ja voithan sanoa kaikille ihmettelijöille että hoidat vanhempiasi samalla....

 

[Mama the Strange]

Mikäs siinä, jos kaikille osapuolille järjestely sopii ja tilaa riittää. Annat ihmettelijöiden ihmetellä, mitä se kenellekkään kuuluu.
Olen myös itse yh ja asun eri paikkakunnalla kuin vanhempani, mutta loma-ajat vietetään pojan kanssa tiiviisti mummolassa... Ja kumpikin viihdytään siellä tosi hyvin...tietty myös mummo ja pappa sekä mun nuoremmat sisarukset tykkää.

 

[Soiku]

Ei kai tuossa mitään ihmeellistä ole. Kuten itsekin sanoit, ennenkin ovat sukupolvet asuneet saman katon alla. Mun mielestä on hienoa, että vanhempasi ovat moista mahdollisuutta tarjonneet. Tartu siihen. Eihän sen ratkaisun tarvitse ikuinen olla

Mä olen itse haaveillut, että jos koskaan täältä pohjoisesta päästään takaisin etelään muuttamaan, niin varmasti haluan sellaisen talon, että sinne mahtuu isovanhemmatkin asumaan. Tietysti se vaatii rajanvetoa siitä, että kuka vastaa mistäkin, mutta musta olisi upeaa, kun lasten ympärillä olisi suuri joukko erilaisia ihmisiä. Mutta tällä hetkellä se on vain suuri haave..

 

[lellu74]

ihan hyvä juttuhan toi on jos on vanhempiin hyvät välit. itselläni se ei ois onnistunu sillon kun olin yh, ois tullu sellaset riidat että vällit ois menny ikiajoiks.

 

[Vieras]

Omalle kohdalle voisin kuvitella vain niin että olis mahdollista esim. mulle lapsen kanssa saada talon yläkerta käyttöön tms. Jos olis se yks pieni huone niinkuin silloin kun kotona asuin niin kyllä siinä hajois pää. Mun mielestä ajatus ei ole ollenkaan huono jos vanhempasi ovat kokonaan asian takana sillä sehän muuttaa heidänkin elämäänsä aika tavalla. Kunhan vaan muistat sen sitten siellä kotonakin että olet aikuinen ja elät sen mukaisesti.

 

[poikia3]

Ensinnäkään sun ei tarvitse ajatella lainkaan sitä, mitä muut ajattelevat vaan mikä on teidän perheelle toimivin ratkaisu.

Omalla kohdallani tuommoinen ratkaisu ei olisi toiminut, sillä mun olis sit oletettu auttavan vanhempiani, ja siitä ei olisi tullut ikinä loppua, eli olisin ollut vain aikaisempaa väsyneempi.

Musta toimiva ratkaisu voisi olla, jos esim. löytäisi jonkun samassa tilanteessa olevan yh-vanhemman. Jonka kanssa asuisi yhdessä siten, että joko asuttaisiin samassa asunnossa, siten että molemmilla perheillä on omat tilansa ja sit on jotkut yhteiset tilat, tai samassa taloyhtiössä. Jolloin toista voisi auttaa tarvittaessa, ja apua saisi vuorotellen.

Mutta oli yhdessä asumisen muoto mikä tahansa, aika tarkkaan pitäisi sopia rajat, myös niiden vanhempien kanssa. Siis missä on teidän yksityisyytenne raja. Kuka tekee mitäkin. Minkälaisia odotuksia yhdessä asumisella on jne.

 

[kehnis]

Mielipiteitähän löytyy joka asiaan puoleen jatoiseen, joten muiden mielipiteistä viis.
Mikä lapselle ja itsellesi parhainta..tee niin.
Minusta ihan hieno vaihtoehto teille jotta saisit apua ja voimia.

 

[Micosa]

Mitä väliä sillä on miten muut suhtautuvat,sinun ja vanhempiesi välinen päätös.
Jos vanhempasi ovat pyytäneet ja sinulle hyvä ratkaisu muuta vain.
Parempi että saat apua ja helpotusta kuin väkisin yrittää jaksaa vain jonkun toisen mielipiteen takia.

 

[sss]

Mä muuttaisin viivana lapsen kanssa mun vanhempien luo jos eroaisin miehestäni ja meidän sinne kelpuutettaisiin. Itse tekisin sen helpottaakseni elämää ja mukavuussyistä. Jos olisin ihan uupunut, niin sitä suuremmalla syyllä. Ja eihän sen nyt tarvitse olla mikään pitkäaikainen ratkaisu. Kun lapsi kasvaa, niin elämä helpottuu ja jossain vaiheessa varman kaipaatte "omaa rauhaa".

 

[Jonnakar]

Peesaan edellisiä...

Se ei kuulu kenellekkään, miten asutte. Pääasia, että välit on kunnossa kaikin puolin teidän välillänne. Mäkin muuttaisin luultavasti isäni ja veljeni luo joksikin aikaa (ehkä) jos nyt tulisi ero.

Nostan hattua myös vanhemmillesi, jotka ovat tarjonneet apuaan tuolla lailla. Tänä päivänä (ilmeisesti) aika harvinaista.

Eiku menoksi!

 

[Tiskirätti]

Voi, mä ainakin toivoisin, että koko perhe isovanhemmista lähtien asuisi yhdessä =)

 

[vieras]

Ei muuta, kuin teet miten parhaaksi itsestä tuntuu. Mun yks sisko on yh ja on välillä tosi lujilla. Tärkeintä on, että sinä ja lapsesi saatte riittävästi tukea.