toiveista ja innostuksesta, eli
varo "kasvattamasta" miestä isäksi. Hänen edellytyksensä kasvaa vanhemmuuteen ovat jo lähtökohtaisesti huonommat kuin sinulla. Hän ei ole ehkä vielä aikaisemmin miettinyt lapsen hankkimista, niinkuin sinä mahdollisesti olet. Olet hänelle vieras ihminen, ja lapsi kasvaa sinun sisälläsi, sinulla on lapseen koko ajan kontakti, isä kokee itsensä väkisinkin ulkopuoliseksi, eikä se sinänsä tee hänestä huonoa tai epäkypsää ihmistä.
Ratkaisusi jättää mies rauhaan maanitteluilta on varmasti hyvä, hän kokisi sen vain painostuksena ja tuntisi tarvetta puolustautua. Raskaana oleva, tulevaa äitiyttä pursuava nainen on miehelle kova haaste, ei hän voi mitenkään olla samalla aaltopituudella, ainakaan jos lasta ei ole yhdessä haluttu (eikä aina silloinkaan). Miehelle asiallinen suhtautuminen isyyden tunnustamiseen, ilman "tunnehömpötyksiä" ja tulevaisuuden suunnittelua olisi varmaan riittävän aikuismaista käytöstä, älä odota enempää.
Isovanhemmat voivat olla valmiimpia kohtaamaan uuden lapsenlapsen, ainakin minä olisin, mutta ihmiset ovat erilaisia. Olen itse kokenut äitiyden, mummouden ja kohdannut niihin liittyvät tunteet ja ongelmat, eivät ne minua pelottaisi. Olen myös tietoinen vaikeuksista, joita ihmissuhteissa voisi syntyä. Olisiko esim. tällainen miniä-anoppi -suhde jopa helpompi, kuin tavallinen, en tiedä. Ihan mutu-tuntumalla tämä lapsenlapsi olisi minulle elämänrikkaus niin kuin aikaisempikin, enkä tiedä johtuisiko se pelkästään sukulaisuudesta, sillä adoptiolapsenlapsetkin voisivat olla minulle rakkaita.
Pidän viisaana turvaverkon luomista niin itsellesi kuin lapsellesikin. Toivon sinulle todella voimia kohdata erilaisia asenteita tilanteessasi, mutta ole armelias niillekin, joiden empatia ei aina riitä sinun tavallasi asioita ajattelemaan. Sinulla on oikeus nauttia lapsestasi, soisin sinulle kanssanauttijoita insovanhemmista.