Haluatko tietää lapsenlapsen olemassaolosta?

Menikö se nyt niin, että mies ei halunnut lasta tai perhettä vaan se oli enemmäkseen sinulle ainutlaatuinen mahdollisuus? Jos näin on, itse antaisin nuoremmalle miehelle mahdollisuuden löytää Sen Oikean ja perustaa perheen ilman menneisyyden paineita kun siltä tuntuu ja nauttisin itse omasta onnesta. Kuulostaa siltä, että sinusta tulee mahtava äiti ja sun vuosituloilla et varmaan tarvitse edes elatusrahaa. :)

Mitä isovanhempiin tulee, vain sinä voit päättää mitä teet ja mitä on sun lapselles parasta. Kun et tunne heitä, et voi tietää miten ne reagoi, voi olla että he ovat sit tosi innoissaan, ei sitä tiedä ;) Itse kuitenkin kertoisin miehelle ensin, että näin aion tehdä.
 
Ei tähän ole helppo vastata, ainakaan mitenkään yleistäen. Itselläni on 36 v. poika, joka elää sinkkuna omaa rauhallista elämäänsä pienillä tuloilla. Jos minuun ottaisi yhteyttä nainen, joka kertoisi lapsesta, jonka isä poikani on, haluaisin tietenkin tutustua lapseen ja äitiin. Ehkä pelästyisin aluksi juuri taloudellisia seikkoja, sillä elatusmaksuihin pojallani ei olisi varaa, mutta kerroit sen puolen olevan kunnossa.

Myös hieman oudolta tuntuisi, jos pojallani ja lapsen äidillä ei olisi mitään yhteyttä, kävellä ikäänkuin poikani, siis lapsen isän, yli. Toisaalta, jos pojallani olisi toinen suhde, eikä häntä tilanne häiritsisi, olisin ilomielin mummu tällaisellekin lapselle. Ennestään minulla on yksi lapsenlapsi.

Ehdottaisinkin, että kysyisit lapsen isän mielipidettä. Vaikuttaa aika itsekkäältä haluta vain lapsi ja isovanhemmat (hoitajiksi?), potkia isä pellolle, mutta edellyttää vastuun ottamista teostaan ja isyyden tunnustamista.

Niin ja minusta olisi reilua ja kivaa tietää lapsesta jo ennen syntymää. Olisitko valmis jakamaan iloja, suruja ja lapsen kasvua isovanhempien kanssa, vai millaista käyttöä olet heille ajatellut?
 
toiveista ja innostuksesta, eli

varo "kasvattamasta" miestä isäksi. Hänen edellytyksensä kasvaa vanhemmuuteen ovat jo lähtökohtaisesti huonommat kuin sinulla. Hän ei ole ehkä vielä aikaisemmin miettinyt lapsen hankkimista, niinkuin sinä mahdollisesti olet. Olet hänelle vieras ihminen, ja lapsi kasvaa sinun sisälläsi, sinulla on lapseen koko ajan kontakti, isä kokee itsensä väkisinkin ulkopuoliseksi, eikä se sinänsä tee hänestä huonoa tai epäkypsää ihmistä.

Ratkaisusi jättää mies rauhaan maanitteluilta on varmasti hyvä, hän kokisi sen vain painostuksena ja tuntisi tarvetta puolustautua. Raskaana oleva, tulevaa äitiyttä pursuava nainen on miehelle kova haaste, ei hän voi mitenkään olla samalla aaltopituudella, ainakaan jos lasta ei ole yhdessä haluttu (eikä aina silloinkaan). Miehelle asiallinen suhtautuminen isyyden tunnustamiseen, ilman "tunnehömpötyksiä" ja tulevaisuuden suunnittelua olisi varmaan riittävän aikuismaista käytöstä, älä odota enempää.

Isovanhemmat voivat olla valmiimpia kohtaamaan uuden lapsenlapsen, ainakin minä olisin, mutta ihmiset ovat erilaisia. Olen itse kokenut äitiyden, mummouden ja kohdannut niihin liittyvät tunteet ja ongelmat, eivät ne minua pelottaisi. Olen myös tietoinen vaikeuksista, joita ihmissuhteissa voisi syntyä. Olisiko esim. tällainen miniä-anoppi -suhde jopa helpompi, kuin tavallinen, en tiedä. Ihan mutu-tuntumalla tämä lapsenlapsi olisi minulle elämänrikkaus niin kuin aikaisempikin, enkä tiedä johtuisiko se pelkästään sukulaisuudesta, sillä adoptiolapsenlapsetkin voisivat olla minulle rakkaita.

Pidän viisaana turvaverkon luomista niin itsellesi kuin lapsellesikin. Toivon sinulle todella voimia kohdata erilaisia asenteita tilanteessasi, mutta ole armelias niillekin, joiden empatia ei aina riitä sinun tavallasi asioita ajattelemaan. Sinulla on oikeus nauttia lapsestasi, soisin sinulle kanssanauttijoita insovanhemmista.
 
ja hyvää odotusaikaa sinulle, nauti siitä! Oli varmaan ihan hyvä, että otit jo yhteyttä tulevaan mummoon, hänelle jää sulatteluaikaa.

Monisanaisesti kirjoitin 'isälle' ajatuksista vanhemmuudesta, lapsesta, rakastamisesta, vastuusta jne.
Ja samanhan tein jo 7 kk sitten , maaliskuun alussa.
Odottelin , maanittelin ja vähän painostinkin saadakseni vastausta- aikaa oli 3 viikkoa.
Omasta kokemuksestani tiedän, että miesten kanssa ihmissuhteista ja tunneasioista puhuminen on joskus raivostuttavan hankalaa, he vain hämmentyvät monisanaisista vuodatuksista, eivät osaa sellaisiin vastata, kokevat olevansa heikoilla jäillä sellaisessa keskustelussa ja vetäytyvät. Se on ihan normaalia miesmäistä käyttäytymistä, ei pelkästään sinun lapsesi isäkandin.
Kuvittele että mies olisi tilannut Japanista puolen vuoden toimitusajalla moottoripyörän, johon kuuluu mm. sivuvaunu. Hän on kovin innoissaan moottoripyörän uudenlaisista teknisistä ratkaisuista ja turvalaitteista, haluaa kertoa sinulle sen moottorin rakenteen, sivuvaunun sisustuksen, eri osien materiaalit, kuinka lujaa sillä voisi ajaa sivuvaunun kanssa, miten sen huollon voisi järjestää jne. Olisitko innokas keskustelemaan hänen kanssaan moottoripyörän teknisistä hienouksista ja hankinnasta ja varaosista?

Ehdotankin, että kommunikoit isäkandin kanssa vastaisuudessa kuten toimitusjohtajan, asialinjalla. Kerrot vain asiat, jätät tunnelatauksen pois, siten kuin laatisit tiedotteen.

Mummokandista en osaa ennustaa tässä vaiheessa mitään, mutta toivon että teistä tulee hyvät tuttavat. Rentoudu ja usko asioiden järjestyvän omalla painollaan! Ajattele onnellisia ajatuksia, ne vaikuttavat lapseesi jo nyt.
:heart:
 

Yhteistyössä