"vieras"
Olemme avioliitossa, kahdeksatta vuotta. Minulla ikää 34 ja miehellä 36. Lapsia ei ole. Tämänpäiväinen keskustelumme:
X:Minä haluaisin lapsen.
Y:Niin. Mmm.
X:Ja koska mulla on ikää 34 vuotta, mielestäni aika olisi jo kypsä sille. Siis lapselle.
Y:Mmm.
X:Siis kuunteletko sä mua ollenkaan?
Y:Ai, anteeksi. Mitä sanoitkaan?
X:Sanoin, että haluan lapsen. Lapsia.
Y:Joo?
X:Ja että koska olen 34-vuotias, niin naisena musta tuntuu että nyt alkaisi olla aika tehdä asialle jotain. Eli haluaisin yrittää raskautta mahdollisimman pian.
Y:Eli
X:Eli haluaisin sen lapsen. Tai ehkä kaksikin.
Y:No niin minäkin Ehkä sitten joskus.
X:Mikähän se ehkä joskus mahtaa olla?
Y:No en kai minä sitä tiedä!
X:Anteeksi, mutta suoraan sanottuna tuo lapsiasia on mulle niin tärkeä ja ylitsepääsemätön asia, että kadun lopun ikäni ellen niitä lapsia yritä saada. Lapsista on puhuttu ennenkin ja minusta on reilua, että sä annat nyt mulle edes osviittaa, millaisesta ajasta puhutaan.
Y:No jos jotain pari, kolme vuotta odotetaan
X:Silloin mä en välttämättä enää saa lapsia.
Y:No älä nyt, kyllä ihan hyvin voit saada.
Ja siihen jäi se keskustelu. Miehellä on ollut alusta saakka tuo Ehkä sitten joskus- asenne, niin kuin alkujaan oli itsellänikin. Mutta iän kertyessä se biologinen kello on alkanut todellakin tikittää Jätänkö miehen suosiolla vai jäänkö tähän odottamaan, jos sattuisi säkällä tärppäämään tai pettymään, jos mies ei sitten ehkä haluakaan? Kun kaikki on aina yhtä ehkää.
X:Minä haluaisin lapsen.
Y:Niin. Mmm.
X:Ja koska mulla on ikää 34 vuotta, mielestäni aika olisi jo kypsä sille. Siis lapselle.
Y:Mmm.
X:Siis kuunteletko sä mua ollenkaan?
Y:Ai, anteeksi. Mitä sanoitkaan?
X:Sanoin, että haluan lapsen. Lapsia.
Y:Joo?
X:Ja että koska olen 34-vuotias, niin naisena musta tuntuu että nyt alkaisi olla aika tehdä asialle jotain. Eli haluaisin yrittää raskautta mahdollisimman pian.
Y:Eli
X:Eli haluaisin sen lapsen. Tai ehkä kaksikin.
Y:No niin minäkin Ehkä sitten joskus.
X:Mikähän se ehkä joskus mahtaa olla?
Y:No en kai minä sitä tiedä!
X:Anteeksi, mutta suoraan sanottuna tuo lapsiasia on mulle niin tärkeä ja ylitsepääsemätön asia, että kadun lopun ikäni ellen niitä lapsia yritä saada. Lapsista on puhuttu ennenkin ja minusta on reilua, että sä annat nyt mulle edes osviittaa, millaisesta ajasta puhutaan.
Y:No jos jotain pari, kolme vuotta odotetaan
X:Silloin mä en välttämättä enää saa lapsia.
Y:No älä nyt, kyllä ihan hyvin voit saada.
Ja siihen jäi se keskustelu. Miehellä on ollut alusta saakka tuo Ehkä sitten joskus- asenne, niin kuin alkujaan oli itsellänikin. Mutta iän kertyessä se biologinen kello on alkanut todellakin tikittää Jätänkö miehen suosiolla vai jäänkö tähän odottamaan, jos sattuisi säkällä tärppäämään tai pettymään, jos mies ei sitten ehkä haluakaan? Kun kaikki on aina yhtä ehkää.