Haluan erota, mies ei. Kumpi saa jäädä asuntoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tietääkö kukaan?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tietääkö kukaan?

Vieras
Eli vuokrasopimus on meidän molempien nimissä. Mies on ilmoittanut että ei irtisano asuntoa. Minä voin kuulemma halutessani lähteä. Olen jo yli vuoden hakenut asuntoa muualta mutta tilanne on toivoton enkä saa asuntoa koska en ole asunnoton. Yksityiseltä saisin mutta ei ole varaa.

Lapsia on kaksi ja he jäävät asumaan minun kanssani. Olisi vaan niin paljon helpompaa että me jäisimme asuntoon ja mies muuttaisi muualle mutta ei anna periksi koska ei edes halua erota. Onko mitään keinoa saada häntä muuttamaan muualle?
 
[QUOTE="vieras.";29604461]Oletteko naimisissa? Jos olette, niin haet päätöstä yhteiselämän lopettamisesta samalla kun laitat avioeron vireille.[/QUOTE]

Ei olla naimisissa.
 
Kummallakin on oikeus asua nykyisessä asunnossanne. Kummankaan ei ole pakko lähteä. Kumpikin voi jäädä. Toisen on luovutettava jossain vaiheessa ja muutettava pois.
 
Minun käsityksen mukaan voitte lakiteitse hakea päätöstä asiaan. Luultavasti saisit pitää asunnon, jos lapset sinulle, koska näin ollen sinulla on asunnolle suurempi tarve. Mikään nopea ratkaisu tämä toki ei ole. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tietääkö kukaan?;29604452:
Eli vuokrasopimus on meidän molempien nimissä. Mies on ilmoittanut että ei irtisano asuntoa. Minä voin kuulemma halutessani lähteä. Olen jo yli vuoden hakenut asuntoa muualta mutta tilanne on toivoton enkä saa asuntoa koska en ole asunnoton. Yksityiseltä saisin mutta ei ole varaa.

Lapsia on kaksi ja he jäävät asumaan minun kanssani. Olisi vaan niin paljon helpompaa että me jäisimme asuntoon ja mies muuttaisi muualle mutta ei anna periksi koska ei edes halua erota. Onko mitään keinoa saada häntä muuttamaan muualle?

Kuule sen saman miehen kanssa olet halunnut tehdä lapsia,se on se sama mies johon rakastuit. Teidät on voinut ajaa erilleen ns.kielteinen kehä,joka johtuu siitä että jostain syystä toinen tai molemmat kokee itsensä epävarmaksi(onko toinen minua varten) siihen on 2reagointi tapaa vetäytyminen tai ns.hyökkääminen/vaatiminen. Tuo käytös ei johdu siitä että ihminen olisi ikävä vaan siitä että ihminen kokee itsensä epävarmaksi.

valitettavan usein se toinen lähtee reagoimaan takaisin,eikä osaa rauhottaa tilannetta. Joten kun molemmat reagoi,eikä ehkä ollenkaan puhuta sen alla olevista tunteista kun pelätään torjuntaa tai ei túnnisteta tunteita,niin ajaudutaan kielteiselle kehälle joka ajaa puolisoita kauemmaksi toisistaan. Kun ihmiset eivät osaa hakea ajoissa apua!

Näin kävi meillekkin! Minä luulin ettei mies välitä ettei häntä liikuta mikään,koska hän oli hiljaa aina,ihan samma puhuinko ongelmista,kritisoinko,pyysinkö,huusinko. Ja mies taas luuli että vihasin häntä koska olin vihainen. =päädyttiin tilanteeseen jossa kumpikin luovutti koska molemmat koettiin liian pitkään että toinen ei välitä.

Nyt ollaan saatu asioita hieman auki ja vihdytään taas yhdessä paljon paremmin,vuosi siihen menikin,mutta sanoisin että kannatti.

sitä ei turhaan vihkivalassa kysytä tahdotko rakastaa,sitä tahtoa tarvitaan silloin kun tunne katoaa,sillä tunne on mahdollista saada takaisin jos molemmat tekee töitä yhteyden saamiseksi
 
No mene naimisiin ja laita samantien ero ja yhteiselämän lopettaminen vireille.

Ei vaan, en usko että asunnon löytäminen voi olla noin hankalaa, jos et ole ronkeli. Tingi vaatimuksistasi, jos todella eron haluat. Onko mies suostunut siihen, että otat lapset mukaasi? Eihän sinulla siihen ole mitään määräämisvaltaa, vaan lapset jää aina ensi sijassa kotiinsa. Sehän toisaalta helpottaa asunnon etsimistäsi, kai sinä nyt jonkun luukun itsellesi löydät.

Ja mieti nyt samalla itseäsi siihen miehen asemaan. Kyllä sinullekin varmasti tekee tiukkaa lähteä ja jättää lapset, vaikka eron miehestä haluaisitkin. Mies ei halua erota edes sinusta ja sinä vaadit häntä lähtemään myös lasten luota. Kukaan mies tuskin tuollaista keksisi edes naiselta vaatia, vaan lähtisi nyt ainakin suosiolla itse. Ja silti olisi se sika, joka perheensä hylkää.
 
Meillä on tilanne kummallinen. Mies muutti luokseni asumaan toiselta paikkakunnalta kun olimme seurustelleen reilun vuoden. Asuntoni oli turhan iso minulle kun lapset muuttivat pois opiskelija- asuntoihinsa. Joten oli kätevää kun joku muutti asuntoon jakamaan kuluja kanssani. Eli olemme ns. uusperhe mutta aikuisilla lapsilla ja nyt jo parilla lapsenlapsellakin.

Mutta nykyään parisuhteemme on täysin kuollut. Ei ole oikein mitään mikä yhdistäisi. Koirakin kuoli, se sentään oli molemmille rakas perheenjäsen ja vei meitä vuoron perää lenkille ja joskus yhdessäkin.

Mies on todellinen sohvaperuna, katsoo töllöä monta tuntia vuorokaudessa. On lihonutkin aivan järkyttäviin mittoihin. Ei osallistu enää kotitöihin kun liikkuminen vaikeaa selkävaivojen vuoksi, ja jättää myös entistä enemmän sotkuja jälkeensä kun ei jaksa eikä oikein pysty siivoamaan.

Olen täysin kypsä tilanteeseen. Olen yrittänyt saada miestä muuttamaan omaan asuntoon eli hakemaan vuokrakämppää muualta, mutta ei suostu lähtemään minnekään. Mikään ei ole saanut häntä edes harkitsemaan muuttoa ja muutoksia elämäänsä. Olen välillä hyvin uupunut tilanteessa, tuntuu joskus että mies on kuin puliukko ja elää siivelläni. Sillä minä huollan kotia ja teen tästä kaunista, mies sotkee ja makaa ja kuorsaa likaisissa kalsareissaan.

Tässäkö se elämä valuu käsistä puliukon kämppiksenä?!?!?
 
Meillä on tilanne kummallinen. Mies muutti luokseni asumaan toiselta paikkakunnalta kun olimme seurustelleen reilun vuoden. Asuntoni oli turhan iso minulle kun lapset muuttivat pois opiskelija- asuntoihinsa. Joten oli kätevää kun joku muutti asuntoon jakamaan kuluja kanssani. Eli olemme ns. uusperhe mutta aikuisilla lapsilla ja nyt jo parilla lapsenlapsellakin.

Mutta nykyään parisuhteemme on täysin kuollut. Ei ole oikein mitään mikä yhdistäisi. Koirakin kuoli, se sentään oli molemmille rakas perheenjäsen ja vei meitä vuoron perää lenkille ja joskus yhdessäkin.

Mies on todellinen sohvaperuna, katsoo töllöä monta tuntia vuorokaudessa. On lihonutkin aivan järkyttäviin mittoihin. Ei osallistu enää kotitöihin kun liikkuminen vaikeaa selkävaivojen vuoksi, ja jättää myös entistä enemmän sotkuja jälkeensä kun ei jaksa eikä oikein pysty siivoamaan.

Olen täysin kypsä tilanteeseen. Olen yrittänyt saada miestä muuttamaan omaan asuntoon eli hakemaan vuokrakämppää muualta, mutta ei suostu lähtemään minnekään. Mikään ei ole saanut häntä edes harkitsemaan muuttoa ja muutoksia elämäänsä. Olen välillä hyvin uupunut tilanteessa, tuntuu joskus että mies on kuin puliukko ja elää siivelläni. Sillä minä huollan kotia ja teen tästä kaunista, mies sotkee ja makaa ja kuorsaa likaisissa kalsareissaan.

Tässäkö se elämä valuu käsistä puliukon kämppiksenä?!?!?
Noin susta tulee hänen omaishoitaja kuten monesta muustakin
 
Nooh ehkä ne lapset jää miehen kaa asumaan tuttuun asuntoon jossa on tilaa ja sä muutat sit pienempään kämppään ja otat lapsia aina välillä vai miksi ne jäisi just sulle kun sä halusit lähteä ni miksi isän pitäisi menettää aikaa lastensa kanssa? Viikko viikko. Esim mun frendin vaimo halus erota ukosta mut lapsi jäi isompaan kämppään ja lähi on sit faija tai osoite koska ukolla paljon isompi kämppä yleensä se joka haluaa erota ni muuttaa tietenkin niin mäkin tein et muutin. Ja sillon meillä oli viel viikko viikko
 

Similar threads

E
Viestiä
25
Luettu
7K
Aihe vapaa
"vierailija"
V
M
Viestiä
40
Luettu
8K
H
I
Viestiä
53
Luettu
5K
N

Yhteistyössä