Toggle sidebar

Haluaisin muuttaa "maalle", mutta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja zx
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Z

zx

Vieras
en millään raaski lapsien takia. Nyt asumme isossa kaupungissa, jossa harrastukset, tarhat/koulut ja kaverit lähellä, mutta omatila ja rauha puuttuu.

Mitä mieltä palsta on? Kumpi on lapselle parempi asuinpaikka kaupunki vai "maaseutu" ja te jotka asutte hiukan syrjemmässä, miten hoidatte alle kouluikäisten "sosiaalisen elämän"?
 
Mä halusin muuttaa maalle nimenomaan lasten takia... on omaa rauhaa, turvallisuutta, ystäviä, koulut, palvelut, harrastukset, kaverit lähellä. Auto täytyy olla ja kuskina oloa saa harrastaa, mutta pois en vaihtais. Itse kasvoin kaupungissa, että on vertailukohtaakin.
 
Tällä hetkellä asumme rivitalossa, missä on aivan loistava pihapiiri lapsille. On paljon eri-ikäisiä lapsia, jotka viihtyvät yhdessä ulkona. Eniten muutossa jännittäisi se, että haaveena on omakotitalo isolla tontilla, niin mistä ne leikkikaverit sitten löytyy, kun pihapiirissä ei niitä ole?
 
Kaupunki. Ainakin silloin kun lapset kasvavat isoksi. On enemmän harrastusmahdollisuuksia ja ystäviä ja näihin voi kulkea itse eikä tarvitse olla vanhempien kuskaamassa koko ajan.
 
Pihapiiristä tosiaan ei ehkä leikkikavereita löydy jos niitä kavereita ei omalle pihalleen pyydä. Välttämättä maaseudulla ei naapurustoon kuitenkaan ole pitkä vaikka oma tontti iso olisikin. Leikkikavereita löytyy päivähoidosta, kerhoista, erilaisista harrastuksista jne.
 
Mä ottaisin vaihtoehdon siltä väliltä, "maalla" mutta ei ihan korvessa.

Suurienkin kaupunkien laitamilla on sitä rauhaa ja omakotitaloja saatavilla, kuitenkin niin että lapset voivat kulkea harrastuksiinsa ja kaupunkiin julkisilla.
 
Asumisen pohtiminen sen mukaan, asutaanko maalla vai kaupungissa, on mustavalkoinen. Niin maalta kuin kaupungistakin löytyy asuinsijoja moneen lähtöön. Oleellista on, mitä sijaitsee aivan lähellä ja mitä sijaitsee jalka-/pyörämatkan päässä ja mihin pitää mennä autolla.

Olemme asuneet ison kaupungin ihan ydinkeskustassa ja se oli lapsen kanssa aika huono paikka. Ei kavereita eikä pihassa leikkipaikkaa. Samoin olemme asuneet tuon ison kaupungin rivitalo-/omakotitaloalueella vuokralla. Tuolla oli kyllä lapsia lähellä, mutta ei riittävästi - ja leikit tapahtuivat enimmäkseen sisällä.

Nyt asumme rivitalossa keskisuuressa kaungissa ja lähellä on kaikki mitä voi toivoa. Ja ennen kaikkea: kavereita joka lähtöön! Niin me vanhemmat kuin lapsetkin olemme olleet tässä tosi onnellisia. Kuitenkin olemme höyrähtäneet noin vuosi sitten ostamaan - perusteellisen harkinnan jälkeen tosin - tontin selvästi rauhallisemmasta paikasta, jossa on muutama lapsiperhe naapureina.

Nyt sitten onkin käynyt niin, että rakentamisen aloitus on jäissä. Yksi syy on se, että epäilyttää viihtyisimmekö sittenkään uudessa paikassa (vaikka talo olisikin unelmiemme talo) ja olisiko lapsille tarpeeksi kavereita.
 
[QUOTE="jepjep";28564847]Maalle! Täällä on kaikki mitä ihminen tarttee:)[/QUOTE]

Ai niinkö? Löytyykö maalta stadionkonsertteja, maailmanluokan näyttelyitä ja hienoja ravintoloita? Niitä minä tarvitsen. Ehkä tässäkään ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan ehkä ihmiset tykkää erilaisista asioista.
 
Minä olen luonteeltani kaupunkilainen, ja olen aina ollutkin. Nyt asun toistaiseksi vähän niin kuin pakon edessä maalla, ja vaikka täällä on kaunista, niin välillä tuntuu, että tämä hiljaisuus ja yksinäisyys ("oma rauha") tuhoaa mielenterveyteni. Toiset puolestaan viihtyisivät varmasti täällä erittäin mainiosti. Iso piha, rauhallista, kauniit maisemat... Eli viihtyminen maalla/kaupungissa on hyvin yksilöllistä, ei sitä voi kukaan toisen puolesta sanoa, missä on paras asua. Jokaisen perheen tulee itse päättää, mitä he haluavat ja löytää kompromissi.
 
[QUOTE="vieras";28564944]Minä olen luonteeltani kaupunkilainen, ja olen aina ollutkin. Nyt asun toistaiseksi vähän niin kuin pakon edessä maalla, ja vaikka täällä on kaunista, niin välillä tuntuu, että tämä hiljaisuus ja yksinäisyys ("oma rauha") tuhoaa mielenterveyteni. Toiset puolestaan viihtyisivät varmasti täällä erittäin mainiosti. Iso piha, rauhallista, kauniit maisemat... Eli viihtyminen maalla/kaupungissa on hyvin yksilöllistä, ei sitä voi kukaan toisen puolesta sanoa, missä on paras asua. Jokaisen perheen tulee itse päättää, mitä he haluavat ja löytää kompromissi.[/QUOTE]Joo, mä kans oon kaupunki-ihminen ja sekoisin, jos joutuisin muuttamaan maalle.
Jos saisin valita; asuisin miljoonakaupungin ydinkeskustassa.
 
[QUOTE="vieras";28564778]Kaupunki. Ainakin silloin kun lapset kasvavat isoksi. On enemmän harrastusmahdollisuuksia ja ystäviä ja näihin voi kulkea itse eikä tarvitse olla vanhempien kuskaamassa koko ajan.[/QUOTE]

Juuri näin. Kouluikäisille kaupunki on ehdottomasti paras paikka harrastusmahdollisuuksien ja kaverisuhteiden kannalta.
 
Asuin maalla (pienessä kirkonkylässä) ikävuodet 4-19, ja harmittihan se kun ei koskaan päässyt mihinkään. Lähdin opiskelemaan kaupunkiin, jonne jäin sitten töihinkin ja perustin perheen. Välillä asuttiin vuosi pääkaupunkiseudullakin, mutta töiden takia palattiin entiseen/nykyiseen kotikaupunkiin. Nyt lapset jo aikuiset ja miehen kanssa viihdytään hyvin mökissä maalla. Kaupunkiin/työpaikoille 20-30 km, liikkuuhan sen nyt kun huushollissa kaksi autoakin. Lapsena/nuorena oisin aina halunnut asumaan kaupunkiin, mutta nyt keski-iässä siis vapaaehtoisesti jälleen maalainen...tykkäsin kyllä lapset kasvattaa kaupungissa, jossa kaikki äärellään ja lapsilla koulut ja kaverit lähellä.
 
Rohkeasti vaan plussat ja miinukset paperille ja palaveriin.

Mekin käytiin sama keskustelu jokunen aika sitten, tänne jäätiin!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa