Ei kaikki normiperheetkään mitään onneloita ole, jos olis, kukaan ei koskaan eroaisi. Lapsella voi olla onnellinen ja hyvä elämä ja hyvät suhteet vanhempiinsa vaikka vanhemmat eivät asuisi saman katon alla. Musta tuntuu, että eron jälkeen mun lasten isä oppi tuntemaan lapsensa paremmin, kun "joutui" huolehtimaan heistä yksin viikonloppuisin.
Sä olet sun lapselle se aikuinen, joka huolehtii ja kantaa vastuun, ja toivottavasti lapsen isäkin osallistuu, vaikka lähivanhempana sulla on enemmän kannettavaa kuin etävanhemmalla. Ei elämä ja onnellisuus ole siitä kiinni, onko sulla joku kumppani vai ei. Eikä lapsi ole este uudelle parisuhteelle, uusperheitä tuntuu olevan pilvin pimein.
Tsemppausta sulle ja voimia uudenlaiseen elämänvaiheeseen !