Haluaisin erota, mutta en pysty jättämään miestäni, koska jollain tapaa säälin häntä ja en halua satuttaa.

["Irina"]

8v lapseni ei ole mieheni lapsi, mutta mies on asunut kanssamme siitä asti, kun tyttö täytti 1v. Minulla on lapseni, minulla on paljon läheisiä ystäviä, mulla on siskooni ja veljeeni erittäin läheiset välit, vanhempani asuvat lähellä, mummoni on minulle on todella läheinen. Mä pärjään kyllä.

Mieheni on yksinäinen. Hänellä ei ole yhtäkään ystävää.. ei oikein edes kaveria. Kaikki tutut ovat esim. joukkoekavereita, mutta vapaa-ajalle ei ole ketään ystävää. Hänen sisarukset ovat 20v vanhempia ja asuvat kaukana, eikä mieheni ole vanhempiensa kanssa erityisen läheinen. Mies jäisi siis ihan yksin vailla ketään.. Pelkään, ettei hän selviäisi. Toisaalta mä en halua satuttaa miestä.

Roikunko mä onnettomassa suhteessa sitten vaan lopunelämääni..

 

[astrolabe]

Ehkä miehesi, jos sinua rakastaa, tahtoo että olet ennemmin onnellinen vaikkakin se tietää teidenne erkanemista?

 

[chef]

Enemmän se satuttaa, jos olet hänen kanssaan säälistä...

 

["vattu"]

ehkä ero pistää miehesi tutustumaan uusiin ihmisiin, ehkä ero tuo miehellesi uuden elämän koska sen on pakko elää.

 

[Saraldo]

Ei kenenkään kanssa pidä säälistä olla. Mutta onko teidän tilanne sitten niin toivoton, ettei mitään ole tehtävissä? Vai johtuuko sun eroaikeet siitä, että pidät miestä niin säälittävänä?

 

[Peyote]

No eikö toikin jo, että vaan säälit miestäsi tarkota, ettei teillä voi olla mitään romanttista?

 

["Irina"]

Jotenkin rakkaus on vaan loppunut ja huomaan, että ihastun jatkuvasti muihin miehiin. Vaikka siis mitään fyysistä en ole todellakaan kenenkään kanssa tehnyt.