V
veronmaksaja
Vieras
Hakkaraiselta kirjallinen kysymys etiopian kehitysavusta
Kirjallinen kysymys Etiopian kehitysavusta 16.2.
Tein kirjallisen kysymyksen Etiopian kehitysavusta 16.2.
Suomen Etiopialle myöntämän kehitysavun eettiset perusteet ottaen huomioon maan jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset
Eduskunnan puhemiehelle
Suomi antaa Etiopialle kehitysapuna 20 miljoonaa euroa.
Apu Etiopialle (kahdenvälinen kehitysapu) on 72,8 milj. euroa.
Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö Etiopian kanssa on ollut viime vuosina kasvussa. Vuosina 2009-2012 Suomi tukee Etiopian opetussektoria 17,2 miljoonalla eurolla. Vesisektorille annettavan tuen määrä vuosina 2009-2013 on 36,7 miljoonaa euroa. Maaseudun taloudellisen kehityksen sektorille suunnataan vuosina 2011-2015 22,1 miljoonaa euroa.
Paikallisen yhteistyön määrärahan kautta kansalaisyhteiskunnalle suunnattu tuki on vuosina 2010-2011 vuositasolla noin miljoona euroa. Ulkoministeriö tuki vuonna 2010 Etiopiassa toimivia suomalaisia kansalaisjärjestöjä 4,75 miljoonalla eurolla ja vuoden 2011 suunnitelmien mukaan noin 3,2 miljoonalla eurolla. Humanitaarisen avun määrä on vuositasolla noin 700 000 euroa.
Suunnitteilla on päätös kehitysavun lakkauttamisesta Nicaragualle vedoten osittain maan ihmisoikeuksien huonoon tilaan, korruptioon ja hallinnon läpinäkyvyyden puutteeseen.
Etiopiassa ihmisoikeustilanne on erittäin huolestuttava. Vankiloissa viruu satoja poliittisia vankeja, jotka mitä todennäköisimmin altistuvat kidutuksille ja huonolle kohtelulle (World Report 2011).
Vaalitarkkailijoiden ja opposition mukaan vuoden 2010 vaalit olivat vilpilliset.
Johtavan puolueen kannatus oli 99,6 prosenttia. Se oli tulos, jonka hallitus sai aikaan viiden vuoden systemaattisella strategialla, jolla estettiin poliittinen kritiikki valtapuoluetta kohtaan. Opposition jäseniä pahoinpideltiin, häirittiin, vangittiin ja jopa tapettiin vaalien aikana. Mm. opposition ehdokas Aregawi Gebreyohannes murhattiin. Äänestäjiä uhkailtiin ja kiristettiin. Kansalaisia painostettiin äänestämään valtapuoluetta ja peloteltiin työn tai kodin menettämisellä, mikäli kansalainen antaisi äänensä oppositiolle.
Satoja etiopialaisia on vangittu mielivaltaisesti ja heitä on ajoittain kidutettu tai kohdeltu muuten huonosti. Riippumattomat kotimaiset tai ulkomaiset organisaatiot eivät pääse kaikkiin vankiloihin, joten on mahdotonta tietää poliittisin perustein vangittujen ihmisten todellista määrää.
Monet Etiopian johtavat riippumattomat toimittajat ja ihmisoikeusaktivistit ovat lähteneet maasta jouduttuaan suoran tai epäsuoran uhkailun kohteeksi. Etiopiassa on voimassa laki, jonka nojalla kansallisia ja kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä kielletään toimimasta ulkomaisen rahoituksen turvin. Käytännössä se estää useimmat ihmisoikeusaloitteet maassa.
Etiopian ja Eritrean väliseen rajaan liittyvät erimielisyydet vaativat 80 000 ihmishenkeä vuosina 1998-2000, eikä konfliktia ole vieläkään ratkaistu. Lukkiutunut tilanne on seurausta molempien maiden vaatimuksesta saada pieni vuoristoalue haltuunsa. Kumpikin maa on vuorotellen mobilisoinut armeijaansa rajan läheisyydelle, mutta suuremmilta hyökkäyksiltä on vältytty. Molempien maiden hallintoa syytetään erinäisten Afrikan sissiliikkeiden rahoittamisesta, ja maissa onkin ollut entistä enemmän terrori-iskuja muistuttavia pommituksia. Eritrean ja Etiopian välinen konflikti hankaloitui entisestään, kun Etiopia miehitti Somalian vuonna 2006. Etiopian armeija ja turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, myös sotarikoksiin Somaliassa. Etiopian hallitus ei ole tähän mennessä tehnyt mitään tutkiakseen näitä rikoksia
Eritrean kanssa käymänsä sodan jälkeen Etiopialla on myös suuria sisäisiä konflikteja. Suurin konflikti vallitsee hallituksen ja oromojen etnisen ryhmän välillä. Oromo-kansaan kuuluu noin 30 prosenttia maan väestöstä. Oromot ovat vuodesta 1974 lähtien taistelleet saadakseen itsenäisyyden. Joidenkin vuosien ajan he taistelivat oikeuksiensa puolesta poliittisen järjestelmän kautta. He päättivät aloittaa sissisodan Etiopian hallitusta vastaan vuonna 1997. Konflikti jatkuu yhä.
Etiopiassa on työn alla ristiriitoja herättänyt, monia miljardeja euroja maksava Niilin joen vesivoimalapato, Gibe 3 -pato. Hanke on herättänyt paljon huolta ympäristönsuojelijoissa. Jos pato saadaan valmiiksi vuoteen 2015 mennessä, se tulee olemaan suurin vesivoimalaitos Afrikassa. Etiopian hallituksen mukaan suuri osa sähköstä viedään naapurimaihin. Egypti ja Pohjois- Sudan ovat huolissaan siitä, että pato saattaa huomattavasti vähentää veden virtausta Niilin joesta heidän maihinsa. Padon vaikutusta ympäristöön ei ole tutkittu ollenkaan.
Hallitus on aiemmin syyllistynyt maan haltuunottoon ajamalla alkuperäiskansaa pois erilaisten hankkeiden alta ja vuokraamalla maan ulkomaalaisille sijoittajille. Gibe 3 -padon on määrä kaksinkertaistaa Etiopian energiantuotanto ja tarjota kasteluvettä pelloille, joita hallitus on vuokrannut esimerkiksi Saudi-Arabialle ja Kiinalle. Hanketta rahoittaa yksi suurista kiinalaispankeista. Ihmisiä on pakkosiirretty vuokratuilta alueilta. Ne, jotka vastustavat tai edes kysyvät jotakin, joutuvat uhkailujen, pahoinpitelyjen ja mielivaltaisten pidätysten uhreiksi. Naisia raiskataan.
Väestönsiirrot aloitetaan joskus huonoimpaan mahdolliseen aikaan, juuri satokauden alussa. Asukkaat eivät ehdi korjata satoa entisiltä asuinpaikoiltaan. Uusilla alueilla he eivät saa siemeniä eivätkä lannoitteita. Siksi moni näkee nälkää. Uudet alueet ovat usein maaperältään köyhiä ja kuivia. Kylissä ei ole kouluja, terveydenhoitoa tai mitään muitakaan palveluita. Menetetyistä maista ei makseta korvauksia. Aseellisen konfliktin riski on näin suuri. Jotkut lähtevät pakolaisleireihin Keniaan. Human Rights Watch vetoaa avustajahallituksiin, etteivät ne edes tietämättään olisi osallisina väestön pakkosiirroissa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus selvittänyt Etiopian ihmisoikeustilanteen riittävän laajasti,
aikooko hallitus jatkaa kehitysavun antamista Etiopialle ja
jos ihmisoikeusrikkomuksista ollaan tietoisia, aikooko hallitus olla näin osallisena väestön pakkosiirroissa?
Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2012
Teuvo Hakkarainen /ps
Kirjallinen kysymys Etiopian kehitysavusta 16.2.
Tein kirjallisen kysymyksen Etiopian kehitysavusta 16.2.
Suomen Etiopialle myöntämän kehitysavun eettiset perusteet ottaen huomioon maan jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset
Eduskunnan puhemiehelle
Suomi antaa Etiopialle kehitysapuna 20 miljoonaa euroa.
Apu Etiopialle (kahdenvälinen kehitysapu) on 72,8 milj. euroa.
Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö Etiopian kanssa on ollut viime vuosina kasvussa. Vuosina 2009-2012 Suomi tukee Etiopian opetussektoria 17,2 miljoonalla eurolla. Vesisektorille annettavan tuen määrä vuosina 2009-2013 on 36,7 miljoonaa euroa. Maaseudun taloudellisen kehityksen sektorille suunnataan vuosina 2011-2015 22,1 miljoonaa euroa.
Paikallisen yhteistyön määrärahan kautta kansalaisyhteiskunnalle suunnattu tuki on vuosina 2010-2011 vuositasolla noin miljoona euroa. Ulkoministeriö tuki vuonna 2010 Etiopiassa toimivia suomalaisia kansalaisjärjestöjä 4,75 miljoonalla eurolla ja vuoden 2011 suunnitelmien mukaan noin 3,2 miljoonalla eurolla. Humanitaarisen avun määrä on vuositasolla noin 700 000 euroa.
Suunnitteilla on päätös kehitysavun lakkauttamisesta Nicaragualle vedoten osittain maan ihmisoikeuksien huonoon tilaan, korruptioon ja hallinnon läpinäkyvyyden puutteeseen.
Etiopiassa ihmisoikeustilanne on erittäin huolestuttava. Vankiloissa viruu satoja poliittisia vankeja, jotka mitä todennäköisimmin altistuvat kidutuksille ja huonolle kohtelulle (World Report 2011).
Vaalitarkkailijoiden ja opposition mukaan vuoden 2010 vaalit olivat vilpilliset.
Johtavan puolueen kannatus oli 99,6 prosenttia. Se oli tulos, jonka hallitus sai aikaan viiden vuoden systemaattisella strategialla, jolla estettiin poliittinen kritiikki valtapuoluetta kohtaan. Opposition jäseniä pahoinpideltiin, häirittiin, vangittiin ja jopa tapettiin vaalien aikana. Mm. opposition ehdokas Aregawi Gebreyohannes murhattiin. Äänestäjiä uhkailtiin ja kiristettiin. Kansalaisia painostettiin äänestämään valtapuoluetta ja peloteltiin työn tai kodin menettämisellä, mikäli kansalainen antaisi äänensä oppositiolle.
Satoja etiopialaisia on vangittu mielivaltaisesti ja heitä on ajoittain kidutettu tai kohdeltu muuten huonosti. Riippumattomat kotimaiset tai ulkomaiset organisaatiot eivät pääse kaikkiin vankiloihin, joten on mahdotonta tietää poliittisin perustein vangittujen ihmisten todellista määrää.
Monet Etiopian johtavat riippumattomat toimittajat ja ihmisoikeusaktivistit ovat lähteneet maasta jouduttuaan suoran tai epäsuoran uhkailun kohteeksi. Etiopiassa on voimassa laki, jonka nojalla kansallisia ja kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä kielletään toimimasta ulkomaisen rahoituksen turvin. Käytännössä se estää useimmat ihmisoikeusaloitteet maassa.
Etiopian ja Eritrean väliseen rajaan liittyvät erimielisyydet vaativat 80 000 ihmishenkeä vuosina 1998-2000, eikä konfliktia ole vieläkään ratkaistu. Lukkiutunut tilanne on seurausta molempien maiden vaatimuksesta saada pieni vuoristoalue haltuunsa. Kumpikin maa on vuorotellen mobilisoinut armeijaansa rajan läheisyydelle, mutta suuremmilta hyökkäyksiltä on vältytty. Molempien maiden hallintoa syytetään erinäisten Afrikan sissiliikkeiden rahoittamisesta, ja maissa onkin ollut entistä enemmän terrori-iskuja muistuttavia pommituksia. Eritrean ja Etiopian välinen konflikti hankaloitui entisestään, kun Etiopia miehitti Somalian vuonna 2006. Etiopian armeija ja turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, myös sotarikoksiin Somaliassa. Etiopian hallitus ei ole tähän mennessä tehnyt mitään tutkiakseen näitä rikoksia
Eritrean kanssa käymänsä sodan jälkeen Etiopialla on myös suuria sisäisiä konflikteja. Suurin konflikti vallitsee hallituksen ja oromojen etnisen ryhmän välillä. Oromo-kansaan kuuluu noin 30 prosenttia maan väestöstä. Oromot ovat vuodesta 1974 lähtien taistelleet saadakseen itsenäisyyden. Joidenkin vuosien ajan he taistelivat oikeuksiensa puolesta poliittisen järjestelmän kautta. He päättivät aloittaa sissisodan Etiopian hallitusta vastaan vuonna 1997. Konflikti jatkuu yhä.
Etiopiassa on työn alla ristiriitoja herättänyt, monia miljardeja euroja maksava Niilin joen vesivoimalapato, Gibe 3 -pato. Hanke on herättänyt paljon huolta ympäristönsuojelijoissa. Jos pato saadaan valmiiksi vuoteen 2015 mennessä, se tulee olemaan suurin vesivoimalaitos Afrikassa. Etiopian hallituksen mukaan suuri osa sähköstä viedään naapurimaihin. Egypti ja Pohjois- Sudan ovat huolissaan siitä, että pato saattaa huomattavasti vähentää veden virtausta Niilin joesta heidän maihinsa. Padon vaikutusta ympäristöön ei ole tutkittu ollenkaan.
Hallitus on aiemmin syyllistynyt maan haltuunottoon ajamalla alkuperäiskansaa pois erilaisten hankkeiden alta ja vuokraamalla maan ulkomaalaisille sijoittajille. Gibe 3 -padon on määrä kaksinkertaistaa Etiopian energiantuotanto ja tarjota kasteluvettä pelloille, joita hallitus on vuokrannut esimerkiksi Saudi-Arabialle ja Kiinalle. Hanketta rahoittaa yksi suurista kiinalaispankeista. Ihmisiä on pakkosiirretty vuokratuilta alueilta. Ne, jotka vastustavat tai edes kysyvät jotakin, joutuvat uhkailujen, pahoinpitelyjen ja mielivaltaisten pidätysten uhreiksi. Naisia raiskataan.
Väestönsiirrot aloitetaan joskus huonoimpaan mahdolliseen aikaan, juuri satokauden alussa. Asukkaat eivät ehdi korjata satoa entisiltä asuinpaikoiltaan. Uusilla alueilla he eivät saa siemeniä eivätkä lannoitteita. Siksi moni näkee nälkää. Uudet alueet ovat usein maaperältään köyhiä ja kuivia. Kylissä ei ole kouluja, terveydenhoitoa tai mitään muitakaan palveluita. Menetetyistä maista ei makseta korvauksia. Aseellisen konfliktin riski on näin suuri. Jotkut lähtevät pakolaisleireihin Keniaan. Human Rights Watch vetoaa avustajahallituksiin, etteivät ne edes tietämättään olisi osallisina väestön pakkosiirroissa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus selvittänyt Etiopian ihmisoikeustilanteen riittävän laajasti,
aikooko hallitus jatkaa kehitysavun antamista Etiopialle ja
jos ihmisoikeusrikkomuksista ollaan tietoisia, aikooko hallitus olla näin osallisena väestön pakkosiirroissa?
Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2012
Teuvo Hakkarainen /ps