Pelottaa, jännittää, hirvittää.. Ja ärsyttää.. Monenlaisia tuntemuksia on ilmassa täällä suunnalla..
Tilanne: Minulla on 7-vuotias poika ja nykyisen mieheni kanssa yritetty lasta pian kaksi vuotta. Toukokuu on takaraja lapsettomuustutkimuksiin hakeutumiselle ja siltä näyttää, että sinne se on vain nyt hakeuduttava. Saa nähä, miten pitkälle ajat menevät.
Onko teillä muilla ollut lyhyttä kiertoa? Mulla kierto on ollut aika monta vuotta jo 24 päivää, nyt kahdella kerralla se on jäänyt vaan 23 päivään. Ovulaatiotestejä oon tehnyt nyt tämän vuoden alusta, näyttäisi siltä että ovuloin suurinpiirtein kp10 eli ihan oikeaan aikaan. Jotenkin ajattelen, että oiskohan tällä lyhyellä kierrolla osuutta siihen, ettei haikara ole vielä vieraillut, mutta koska epäilen kuitenkin ovuloivani ihan oikeaan aikaan, niin..
Tuntuu vaan jotenkin, että on se nyt kumma, kun ei kaksistaan lasta saada aikaseksi. Sori karskea ilmasu..
Kaikki ympärilläni on vähän väliä raskaana, jo ensimmäisestä yrityskierrosta suurinpiirtein ja se tuntuu pahalta, vaikka ei saisi. Eihän muiden plussatestit oo multa pois, eikä minusta pitänyt tulla katkeraa.. Hirveetä huomata itsessä tämmösiä piirteitä ja tää vauvakuume on jo niin kroonistunu, että se pyörii ihan melkeinpä päivittäin mielessä.. Miten ne ajatukset sais pois? Miten pystys keskittyyn ihan vaan täysillä tähän muuhun elämään? Toisaalta en koe olevani oikeutettu näihin tunteisiin, koska minullahan on jo yksi, valtavan rakas lapsi <3
Tilanne: Minulla on 7-vuotias poika ja nykyisen mieheni kanssa yritetty lasta pian kaksi vuotta. Toukokuu on takaraja lapsettomuustutkimuksiin hakeutumiselle ja siltä näyttää, että sinne se on vain nyt hakeuduttava. Saa nähä, miten pitkälle ajat menevät.
Onko teillä muilla ollut lyhyttä kiertoa? Mulla kierto on ollut aika monta vuotta jo 24 päivää, nyt kahdella kerralla se on jäänyt vaan 23 päivään. Ovulaatiotestejä oon tehnyt nyt tämän vuoden alusta, näyttäisi siltä että ovuloin suurinpiirtein kp10 eli ihan oikeaan aikaan. Jotenkin ajattelen, että oiskohan tällä lyhyellä kierrolla osuutta siihen, ettei haikara ole vielä vieraillut, mutta koska epäilen kuitenkin ovuloivani ihan oikeaan aikaan, niin..
Tuntuu vaan jotenkin, että on se nyt kumma, kun ei kaksistaan lasta saada aikaseksi. Sori karskea ilmasu..
Kaikki ympärilläni on vähän väliä raskaana, jo ensimmäisestä yrityskierrosta suurinpiirtein ja se tuntuu pahalta, vaikka ei saisi. Eihän muiden plussatestit oo multa pois, eikä minusta pitänyt tulla katkeraa.. Hirveetä huomata itsessä tämmösiä piirteitä ja tää vauvakuume on jo niin kroonistunu, että se pyörii ihan melkeinpä päivittäin mielessä.. Miten ne ajatukset sais pois? Miten pystys keskittyyn ihan vaan täysillä tähän muuhun elämään? Toisaalta en koe olevani oikeutettu näihin tunteisiin, koska minullahan on jo yksi, valtavan rakas lapsi <3