Ap! Et kai ole karenssissa? Silloin et kyllä saa rahaa työkkäristä vaikka kielillä puhuisit ja kukkasia kantaisit - eikä heru kelastakaan. Karenssi kestää sen mitä kestää ja ainut toivosi on saada rahaa on tehdä työtä. Työllistämiseesi ei heru mitään tukia eikä apuja, joten olet ihan omien kykyjesi varassa.
Seuraavassa yhteishaussa sit haet niihin kolmeen paikkaan ja kanssa otat opiskelupaikan vastaan, jos saat. On ihan oikein, että sinua hätistetään ja patistetaan hankkimaan koulutusta ja/tai oikeaa työtä.
Jos ihan oikeasti asut vanhempiesi luona, kuulut heidän ruokakuntaansa jolloin toimeentulotukea hakiessa koko ruokakunnan tulot lasketaan yhteen. Ja jos taas ihan oikeasti asut kihlattusi kanssa, niin sama juttu. Jos sinulla on oma asunto vuokralla ja kirjasi ovat siellä, niin silloin olet yksinäsi ruokakunta ja saatat toimeentulotukea rippusen saadakin. Toimeentulotukeakin voidaan alentaa, jos katsovat että et oikeasti ole etsimässä työtä.
Sanot hyppiväsi haastatteluissa ja hakevasi töitä. Haetko töitä joita todella voit saada? Asutko jossain periferiassa, jossa työtä ei ole kenelläkään (esim. Kemijärven seutu) - muuta ihmeessä työn perään muualle kun vielä voit!
Tai ota vastaan vaikka osa-aikatyö nakkikioskin rappusten lumenluojana. Osa-aikatyön voit jättää heti kun saat paremman työn, mutta silläaikaa elelet niillä tuloillla. Onhan sekin paremoi kuin hullu hakeminen ilman sentinkään tuloja!
Jos minä olisin kihlattusi, olisi suhteemme viileä. En tykkäisi yhtään elättää aikuista ihmistä omilla tuloillani. Lemppaisin sut mäelle kun vaan keksisin kuinka. Jos taas miehesi tykkää että on kiva kun pikkuvaimo on aina kotona, niin miksi edes yrität ilmoittautua työttömäksi? Tehkää niin ja eläkää tyytyväisenä
Elämä on työtä. Kenenkään velvollisuus ei ole elättää tervettä ihmistä. Ja jos olet sairas (vaikka mieleltäsi), niin hanki diagnoosi. Sekään ei takaa sinulle tuloja, mutta ainakaan sun ei tarvii hakea itsellesi sopimattomiin töihin.
