Haikeus kun lapsiluku täynnä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyyh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyyh

Vieras
Millä siitä pääsee yli? Meillä on kaksi lasta ja enempää ei tule. Koko toisen lapsen vauva- ja taaperoaika vilahti kuin silmissä enkä osannut nauttia siitä yhtään niin kuin esikoisesta :/ Kai ajatteli että kohta tää on ohi kuitenkin tai jotain.. Nyt siintää töihin paluu ja tuntuu että kaikki vauvajutut on ihan historiaa, meillä on kaksi leikki-ikäistä jotka kasvaa kovaa vauhtia ja tuntuu etten osaa nauttia niistä. En edes pode vauvakuumetta, tätä on todella vaikea selittää..
Tuntuu niin lopulliselta. Onko tämä normaalia haikeutta vai masennusta vai mitä, onko muilla samaa??
 
Normaalia. Sama itelläkin. Sit tuli semmonen oikee vauvakuumekin väliin...mutta järjen ääni vie aina voiton kuitenkin. Siis ihan normaalia haikailla vielä vaikka päätös tehty. Kyllä se siitä.
 
Varmaan aika normaalia. Tai ainakin mulla oli viime talvena, kun kuopus täytti 2v jokin kriisi joka liittyi juuri siihen että lapset on tässä, ja mitäs sitten pitäis tehdä. Töihin tietysti, mutta olo oli jotenkin sekava. Surullinen ja helpottunut ja en tiedä mitä kaikkee. Ja välillä olisin halunnut lisää lapsia, vaikka tiedän että enempää kun nuo kaksi ei tule. Onneksi se meni sitten ohi. Ja nyt taas nauttii kun lapset isompia ja näin kesällä ollut kiva touhuta niiden kanssa. Ja myöhemmin odottaa työt ja lapsilla päiväkoti.
 
Tuttua. Kakkosen synnyttyä keskityin vain siihen, että kohta tämäkin vaihe on ohi ja vauva kasvaa niin nopeasti. Esikoisen aikana osasin nauttia ja keskittyä jokaiseen hetkeen, odotin myös innolla aina uusia kehitysaskelia. Kakkosen osalta tuntui jotenkin haikealta, kun lähti liikkeelle ja kävelemään ja piti lopettaa imettäminen jne. Tiedän ja tunnen, että lapsiluku on täynnä mutta en olisi halunnut luopua vauvan äitinä olemisesta. Syli tuntuu tyhjältä, vaikka kovasti nuo kaksi tulevatkin syliin. Vaikea selittää mutta uskon tietäväni, miltä sinusta tuntuu.
 
Tutulta kuulostaa, niiin tutulta. Tästä aiheesta riittäisi kyllä enemmänkin puhetta.. Itse en ole törmännyt että tästä olis pahemmin mistää ollut juttua, vauvalehdet hehkuttaa sitä ihanaa vauvavuotta tai enintään mainitsee syn.jälk.masennuksen, olisko tässä jutun aihetta?
 
Tuttua täälläkin. Kuopus (toinen lapsemme) on pian vuoden vanha ja lokakuussa joudun lähtemään töihin (mies jää kotiin hoitamaan lapsia vielä puoleksi vuodeksi) eli mun osaltani kotona olo lasten kanssa muuta kun loma-aikoina on ohi :( ei enää vauvan tuoksua tähän taloon. Järki sanoo että enempään ei meillä rahkeet riitä niin silti toivoisi vielä kerran kokevansa vauva-ajan (vaikka se on raskastakin välillä).
 
Meillä on kaksi lasta ja nyt kuopuksen alettua käveleen tuntuu myös haikeelta et tässäkö tämä vauva aika oli. Mies on vakaasti sitä mieltä et enempää lapsia ei tehdä. Mä yritän pitää yllä toiveikkuutta että hän joskus muuttaisi mielensä ja saisin kokea raskauden ja vauva ajan vielä yhden kerran :( Toisaalta lasten kasvettua uskon että elämän helppous isompien lasten kanssa voittaa vauvakuumeen. Toivottavasti näin käy :)
 
Kiitos kaikista vastauksista, onpa ihana lukea että muilla on ihan samanlaista. Mulla tosiaan ei niinkään ole vauvakuume, en varmaan edes jaksaisi sitä rumbaa enää, mutta jotenkin se muuttuminen vauvan äidistä isompien lasten äidiksi (no eihän nuo nyt oikeasti niin isoja ole, 5 ja 3v) on se isompi juttu. Kun vastahan se esikoinen syntyi :D Aika menee niin äkkiä. Toisaalta on ihanaakin kun päivä päivältä noitten kanssa on helpompaa, kumpikaan ei käytä enää vaippoja jne., mutta se ajan kuluminen, lasten isous, ei koskaan enää, äh, haikeaa.
 
Älä ajattele, että sulle ei tule enää koskaan vauvaa, koska eihän sitä koskaan voi tietää... ;) Vaikka nyt tuntuisikin siltä, mikäli ei mikään sairaus ole esteenä lapsen hankinnalle.

Meillä kun oli kaksi lasta, olin varma että lapsiluku on täynnä. En ole koskaan tuntenut vauvakuumetta sen kummemmin, joten olin ihan tyytyväinen että kaksi lasta oli, ja siinä se. Sitten meille kuitenkin tulikin vielä kaksi lasta hiukan "vahingossa", ja hyvä niin. Tekemään heitä ei olisi alettu, he vain tulivat... :D Mutta nyt lapsilukumme on ehdottoman täysi, ja teinkin varsin varman sterilisaation, siis ei tarvinnut miettiä kahdesti teetänkö operaation, ja katunut en ole hetkeäkään. Enkä tunne minkäänlaista haikeutta. Olen onnellinen neljästä lapsesta, ja nautin täysin rinnoin kun he kasvavat, en kaipaa vauvarumbaa enää ollenkaan.
 
Niin, aika menee äkkiä! Meillä on nyt se vaihe, että en enää jaksais pestä nokkamukeja, syöttötuolissa keikutaan ja ehkä vois jo tuolillakin istua, potalla käy usein mutta myös vaippaa vielä tarvitaan, eli siirtymävaihe "isoksi" menossa. Nyt toivon että kohta helpottais, mutta toisaalta tähän vauva-aikaan ei ole paluuta, ei koskaan enää. On se haikeaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuttua. Kakkosen synnyttyä keskityin vain siihen, että kohta tämäkin vaihe on ohi ja vauva kasvaa niin nopeasti. Esikoisen aikana osasin nauttia ja keskittyä jokaiseen hetkeen, odotin myös innolla aina uusia kehitysaskelia. Kakkosen osalta tuntui jotenkin haikealta, kun lähti liikkeelle ja kävelemään ja piti lopettaa imettäminen jne. Tiedän ja tunnen, että lapsiluku on täynnä mutta en olisi halunnut luopua vauvan äitinä olemisesta. Syli tuntuu tyhjältä, vaikka kovasti nuo kaksi tulevatkin syliin. Vaikea selittää mutta uskon tietäväni, miltä sinusta tuntuu.

ihan ku mun suusta :o
eli samoja fiiliksiä täälläkin suunnalla, vaikka kuopuskin on vielä pieni, mutta ei enää kauaa :'(
 
mä olin (jo oon ehkä vieläkin..) varma ettei meille tule kun kolme lasta.
odotusaikana nautin kun tiesin että se on viimenen ja asennoiduin synnytykseenkin erilailla.
vauva-aikana koitin olla ressaamatta ja olin kiinni vauvassa enenmmän kun kahden aikaisemman.
hoitoon en suostunu jättään jne.
mies meillä herätteli mua että vois jo laittaa omaan sänkyyn nukkuun ja opettaa nukahtaan sinne eikä syliin.
vieläkin sanon sitä joskus vauvaksi =)
ikää nuorimmalla on vuosi että onhan se vielä ihan vauva.
silti se pieni vauvakuume nostelee välillä päätään. tai en oo varma onko se vauva vai raskauskuume..
haikeeta se on aatella etteikö sittenkään koskaan enää.
 

Yhteistyössä